Turvattomuus ja poliittinen epävakaus ohjaavat äänestäjiä Perun tiukassa presidentinvaalissa

”Jos ette täytä vaatimuksiamme, tapamme kuljettajanne.”

Tämän viestin, jossa rikollisjoukko vaati noin 15 000 dollaria, sai eräs bussiyhtiö köyhässä Liman esikaupungissa Perussa. Uhkausta seurasi aseellinen hyökkäys yhtiön kuljettajaa, Toñoa, vastaan.

”He ampuivat minua jalkoihin ja vatsaan. Olin neljä kuukautta poissa töistä, ja nyt teen työtä pelon kanssa. Vaikka haavat ovat ulkoisesti parantuneet, sisälläni tunnen yhä kipua”, Toño kertoo.

Toñon tapaus on vain yksi lähes 30 000:sta kiristystapauksesta, jotka raportoitiin Perussa vuonna 2025. Monet niistä kohdistuivat pienyrittäjiin ja kuljetusalan työntekijöihin.

Kiristykset ja kasvavat henkirikokset ovat syy siihen, että turvattomuus ja rikollisuus ovat nousseet aivan keskeisiksi huolenaiheiksi Perun tämän sunnuntain presidentinvaaleissa.

Keiko Fujimori vs. Roberto Sánchez – vastakkaiset linjat rikollisuuden torjunnassa

Oikeistolainen Keiko Fujimori, edesmenneen entisen presidentin Alberto Fujimorin tytär, hakee virkaa jo neljättä kertaa. Hänen vastaehdokkaansa on vasemmistolainen Roberto Sánchez.

Fujimori on rakentanut kampanjansa kovalla rikospolitiikalla ja lupauksilla ”rautaisesta otteesta” jengejä ja järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan. Sánchez puolestaan lupaa laajoja muutoksia valtion rakenteisiin, suurempaa julkista kulutusta ja vahvempaa valtion roolia taloudessa.

Liman San Juan de Lurigancho -kaupunginosassa pölyiset, rinteitä alas levittäytyvät asuinalueet kuvaavat hyvin alueen köyhyyttä ja haavoittuvuutta. Bussivarikon porttia, jossa Toño työskentelee, vartioi raskaasti aseistettu poliisi – viranomaisten mukaan kyseessä on Liman pahin kiristysrikosten keskittymä.

Toño ajaa nyt linja-autoa niin, että hänen kyydissään on siviiliasuinen, aseistettu poliisi turvana. Hän sanoo toivovansa, että seuraava presidentti – kuka tahansa se onkin – käyttäisi ”lujaa kättä rikollisuutta vastaan”.

Rikollisuuden ja väkivallan riippumaton seurantakeskus kertoo, että pelkästään viime vuonna 239 kuljettajaa surmattiin Perussa.

”En ole koskaan pelännyt niin paljon jättää pieniä lapsiani kotiin. Jos minulla olisi rahaa, lähtisin maasta”, Toño sanoo.

Turvattomuus ajaa äänestäjiä kohti kovempaa oikeistoa

Bussivarikon turvallisuudesta vastaava Eiffel Calla kertoo, että heidän yhtiönsä viidestä kuljettajasta on tehty hyökkäyksiä. Yksi heistä tapettiin ja toinen jäi pysyvään vegetatiiviseen tilaan.

Vastaava kehitys näkyy muuallakin Latinalaisessa Amerikassa: turvattomuuden pelko on siirtänyt monien maiden politiikkaa oikealle ja nostanut valtaan johtajia, jotka lupaavat äärimmäisen tiukkaa lakia ja järjestystä.

Fujimori on kampanjansa loppumetreillä julistanut suoranaisen ”sodan” kiristäjille. Hän on luvannut käyttää armeijaa järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan, kiristää vankiloiden kontrollia ja tehdä yhteistyötä rahoituslaitosten kanssa, jotta kiristysrahat saadaan jäljitettyä ja estettyä.

Kampanjassaan Fujimori vetoaa isänsä Alberto Fujimorin muistoihin. Tämä johti maata vuosina 1990–2000 kovalla otteella, mutta päätyi vankilaan ihmisoikeusrikoksista. Silti monet perulaiset muistavat hänet ennen kaikkea siitä, että hän toi maahan järjestystä ja vakautti talouden.

Fujimorin vaalitilaisuudessa kannattaja Piero kuvailee raskaampaa turvallisuuspolitiikkaa ”kipeästi kaivatuksi” ja pitää Perua rikollisuuden ”ylivuotavana” maana. Toinen tukija, Janeth, perustelee kantaansa näin: ”Taloudellisen vakauden vuoksi valitsemme Keiko Fujimorin.”

Vakaus vastaan muutos – talouspolitiikka jakaa Perua

Huolimatta siitä, että Peru on vaihtanut presidenttiä kahdeksan kertaa kymmenen vuoden aikana, maan talous on pysynyt suhteellisen vakaana. Peru on merkittävä kriittisten mineraalien ja metallien, erityisesti kuparin, viejä.

Fujimorin tukijat korostavat hänen vapaiden markkinoiden linjaa sekä lupauksia houkutella lisää yhdysvaltalaista pääomaa. He asettavat tämän vastakkain Sánchez’n talouslinjan kanssa, johon kuuluu kaivoskontraktien uudelleentarkastelu, joitakin yritysveroja koskevat korotukset, minimipalkan nosto ja valtion vaikutusvallan kasvattaminen luonnonvaroihin. Nämä ehdotukset ovat hermostuttaneet rahoitusmarkkinoita.

Sánchez väittää, että Perun luonnonvaroista syntyvä vauraus ei päädy tavallisille ihmisille, eikä niihin usein syrjäisiin maaseutuyhteisöihin, joiden alueilta kaivokset louhivat mineraaleja.

Hänen kannattajansa, kuten María Elena Linares, kiistävät, että hänen ohjelmansa johtaisi taloudelliseen epävakauteen. ”Me aiomme kansallistaa, mutta otamme myös vastaan ulkomaiset yritykset, jotka haluavat aidosti edistää maamme kehitystä. Älkää uskoko sitä negatiivista väitettä, että kommunismi sulkee ulkomaiset sijoittajat ulos – se on räikeä valhe”, hän painottaa.

”Meidän raaka-aineemme, kullat ja kuparit, virtaavat muihin maihin… ja me elämme kurjuudessa”, hän kuvailee.

Toinen tukija, Raúl, kannattaa Sánchez’n suunnitelmia valtion roolin kasvattamisesta. Hän toivoo, että se toisi lisää investointeja terveydenhuoltoon, koulutukseen ja infrastruktuuriin erityisesti Perun suurten kaupunkien ulkopuolella.

Poliittinen kaaos ja nuorten turhautuminen

Sánchez on luvannut vapauttaa entisen vasemmistolaisen presidentin Pedro Castillon, joka vangittiin sen jälkeen, kun hän yritti hajottaa kongressin ja hallita asetuksilla välttääkseen virkasyytteen.

Yhdelläkään puolueella ei ole enemmistöä Perun kongressissa. Tämä on johtanut toistuviin virkasyytteisiin ja presidenttien syrjäyttämisiin, vaikka Fujimorin puolue muodostaa suurimman vähemmistöblokin. Monet perulaiset ovat uupuneita jatkuvaan poliittiseen myllerrykseen.

Viime vuonna maassa nähtiin laajoja, niin kutsuttuja ”Z-sukupolven” mielenosoituksia. Nuoret syyttivät valtiota siitä, että se ei kyennyt puuttumaan rikollisuuteen, korruptioon ja kasvavaan eriarvoisuuteen.

Perjantaina tuomari ilmoitti, että Sánchez voidaan asettaa syytteeseen ilmoittamattomista vaalirahoista vuosien 2018–2020 alueellisissa vaaleissa. Hän kiistää syytteet ja odotetaan valittavan päätöksestä.

Myös Keiko Fujimoria tutkittiin vuosia kampanjarahoitukseen liittyvistä epäselvyyksistä, mutta nämä syytteet raukesivat viime vuonna. Tutkinnan aikana hän vietti kuitenkin lähes puolitoista vuotta tutkintavankeudessa vuosina 2018–2020.

Noin neljäsosa Perun äänestäjistä on alle 30-vuotiaita, ja monet mielenosoituksiin osallistuneista nuorista kokevat, ettei kumpikaan ehdokkaista pysty tarjoamaan todellista muutosta.

Consuelo, 21, Perun Paavillisen katolisen yliopiston opiskelijakunnan varapuheenjohtaja, kuvailee ilmapiiriä ”poliittiseksi uupumukseksi” ja epäluottamukseksi koko ”poliittista luokkaa” kohtaan.

Hänen mukaansa valinta kahden jäljellä olevan ehdokkaan välillä tuntuu siltä kuin pitäisi valita ”pienempi paha”. Samalla hän on huolissaan Fujimorin lupauksesta toistaa osia isänsä politiikasta.

”Fujimorismista puhuminen tarkoittaa autoritarismista puhumista, ja se herättää monissa opiskelijoissa valtavaa pelkoa”, Consuelo sanoo.

Toinen opiskelija, 23-vuotias Cielo, on osallistunut ”anti-Keiko”-mielenosoituksiin, vaikka rikollisuus on hänelle itselleenkin tärkeä huolenaihe – hänen perheensä pienyritystä on kiristetty.

Alvaro, 22, kertoo, että hänen suosikkiehdokkaansa putosi jatkosta ensimmäisellä kierroksella, mutta aikoo nyt äänestää Sánchez’ia ”kriittisesti” pitääkseen Fujimorin poissa vallasta. ”Haluaisin modernimman oikeiston, joka kannattaa vapaita markkinoita, mutta jota ei edusta henkilö, joka on niin kostonhimoinen eikä halukas työskentelemään Perun hyväksi”, hän sanoo.

Epävakaa tulevaisuus: vaikea tie rikollisuuden, korruption ja eriarvoisuuden vähentämiseen

Sekä nuoria että intohimoisempia kannattajia molemmilla puolilla yhdistää sama toive: että loppumaton epävakaus väistyisi ja että rikollisuuden, korruption ja eriarvoisuuden vastaisia politiikkoja voitaisiin viimein panna johdonmukaisesti täytäntöön.

Analyytikot arvioivat kuitenkin, että tie on pitkä. Kongressissa ei ole enemmistöpuoluetta, ja ehdokkaat edustavat poliittisen kentän lähes vastakkaisia ääripäitä. Tämä tekee yhteisten ratkaisujen löytämisestä äärimmäisen vaikeaa.

Entinen sisäministeri (2015–2016) ja Tyynenmeren yliopiston professori José Luis Pérez Guadalupe kuvailee tilannetta ”syväksi polarisaatioksi” ja huomauttaa, että ”kumpi tahansa voittaa, hänen on erittäin vaikea toteuttaa ohjelmaansa”.

”Meillä on ollut kahdeksan presidenttiä kymmenessä vuodessa, 24 oikeusministeriä ja 32 sisäministeriä. Se on poikkeuksellisen suurta vaihtuvuutta ja epävakautta”, hän muistuttaa.

Ei siis ole yllättävää, että moni perulainen jakaa 21-vuotiaan Consuelon turhautuneen johtopäätöksen: ”Voitti Fujimori tai Sánchez, tiedämme, että edessä on todennäköisesti lisää epävakautta. Todellisuudessa valinta tuntuu aika toivottomalta.”

Laajempi huoli lasten ja nuorten turvallisuudesta

Perun vaalikeskustelu heijastaa laajempaa globaalia huolta siitä, miten valtioiden tulisi suojella kansalaisiaan – erityisesti lapsia ja nuoria – rikollisuudelta ja hyväksikäytöltä. Sama keskustelu näkyy myös teknologia- ja someympäristössä, jossa pohditaan, miten suuryritykset voisivat ehkäistä haitallista sisältöä ja rikollista toimintaa.

Esimerkiksi Isossa-Britanniassa on vaadittu, että suuret teknologiayhtiöt rajoittaisivat alastomien kuvien leviämistä ja väärinkäyttöä alaikäisten puhelimissa. Tästä kertoo muun muassa artikkeli, jossa käsitellään, miten työväenpuolueen johtaja vaatii Applea ja Googlea puuttumaan lasten puhelimissa leviävien alastonkuvien käyttöön. Sekä Perussa että Euroopassa yhteinen nimittäjä on kasvanut paine päättäjille ja suuryrityksille: kansalaisten turvallisuutta ei voida enää pitää itsestäänselvyytenä, vaan se vaatii sekä poliittista tahtoa että konkreettisia toimia.

Ei sisällä instagram post:eja