Kiina teloitti neljä Myanmarin Bai-mafian jäsentä – isku valtavaa nettihuijausverkostoa vastaan

Kiina on teloittanut neljä Bai-suvun mafian jäsentä, jotka kuuluivat yhteen pahamaineisimmista rikollisista dynastioista Myanmarin rajaseudulla. Perhe pyöritti laajamittaisia nettihuijauskeskuksia, kasinoita ja muita rikollisia bisneksiä erityisesti Myanmarin pohjoisosassa sijaitsevassa Laukkaingin rajakaupungissa.

Kyseiset neljä teloitettua kuuluivat yhteensä 21 Bai-suvun jäseneen ja yhteistyökumppaniin, jotka tuomittiin Kiinan Guangdongin maakunnan tuomioistuimessa. Heitä syytettiin ja tuomittiin muun muassa petoksista, tappo- ja pahoinpitelyrikoksista sekä useista muista vakavista rikoksista.

Kuolemanrangaistuksia Bai-suvulle – patriarkka kuoli ennen teloitusta

Valtionmedioiden mukaan tuomioistuin määräsi jo marraskuussa viisi Bai-suvun jäsentä kuolemanrangaistukseen, heidän joukossaan suvun patriarkka Bai Suocheng. Hän ei kuitenkaan koskaan päätynyt teloituskomppanian eteen, sillä hän kuoli sairauteen tuomionsa jälkeen.

Nyt teloitetut neljä olivat osa samaa oikeudenkäyntikokonaisuutta, joka on osa Kiinan laajaa operaatiota Kaakkois-Aasian nettihuijausverkostoja vastaan.

Vertailukohtana Ming-mafia – laaja puhdistus Kaakkois-Aasiassa

Vain viikkoa aiemmin Kiina teloitti 11 Ming-suvun mafian jäsentä. Myös Ming-perhe oli merkittävä toimija Myanmarin huijaus- ja kasinobisneksessä, ja sen kaataminen nähdään osana samaa kansainvälistä rikollisuuden vastaista kampanjaa.

Bai- ja Ming-sukujen lisäksi useat muut rikollisperheet hallitsivat vuosien ajan Laukkaingia, jossa ne rakensivat lähes oman rinnakkaisyhteiskuntansa kasinoineen, bordelleineen ja laajoine nettihuijauskeskuksineen. Näissä keskuksissa työskenteli arviolta satojatuhansia ihmisiä, joista monet olivat ihmiskaupan uhreja.

Bai-suku: aseistettu klaani ja 41 huijausleiriä

Viranomaisten mukaan Bai-suvulla oli oma aseistettu miliisi, joka turvasi heidän valtansa alueella. Suku perusti vähintään 41 erillistä aluetta ja leiriä, joissa toimi sekä kasinoita että mittavia verkkohuijausoperaatioita.

Näiden suljettujen alueiden sisällä vallitsi väkivaltainen ja pelolla hallittu kulttuuri. Pahoinpitelyt, kidutus ja jatkuva uhkailu olivat arkipäivää, ja uhreiksi joutuivat niin huijauksiin houkutellut työntekijät kuin rikollisverkoston rahansa menettäneet asiakkaat.

Tuomioistuimen mukaan Bai-suvun rikollinen toiminta johti kuuden kiinalaisen kansalaisen kuolemaan, yhden henkilön itsemurhaan sekä useisiin vakaviin loukkaantumisiin.

Valta nousi sotilasvallan tuella – ja romahti Pekingin paineen alla

Bai-suku nousi Laukkaingin valtiaiksi 2000-luvun alussa. Tuolloin kaupungin aiempi sotapäällikkö syrjäytettiin sotilasoperaatiossa, jota johti Min Aung Hlaing – nykyinen Myanmarin sotilasjuntan johtaja. Hän etsi itselleen yhteistyökykyisiä liittolaisia, ja tuolloin vielä sotapäällikön sijaisena toiminut Bai Suocheng osoittautui sopivaksi kumppaniksi.

Vuosien varrella Bai-suvun ja muiden rikollisperheiden valta kasvoi, kun Myanmarin heikko keskushallinto ja korruptio mahdollistivat rikollisten käytännössä avoimen toiminnan. Käännekohta nähtiin kuitenkin vuonna 2023, kun Peking kyllästyi Myanmarin armeijan passiivisuuteen nettihuijauskeskuksia vastaan.

Kiina antoi hiljaisen tukensa alueella toimiville etnisille kapinallisjoukoille, jotka käynnistivät laajan offensiivin Laukkaingin alueella. Hyökkäys muutti Myanmarin sisällissodan dynamiikkaa, mutta samalla se johti Bai- ja Ming-mafian valtakuntien romahtamiseen.

Kapinalliset valtasivat rikollisperheiden hallitsemia alueita ja pidättivät satoja verkoston jäseniä, jotka myöhemmin luovutettiin Kiinaan. Siellä heistä tehtiin varoittavia esimerkkejä valtion tv-dokumenteissa, joissa korostettiin Pekingin päättäväisyyttä kitkeä nettihuijaukset.

Pekingin viesti: ankara rangaistus nettihuijaajille

Viimeaikaiset teloitukset nähdään selkeänä peloteviestinä sekä Kaakkois-Aasian rikollisverkostoille että mahdollisille uusille huijareille. Kiina pyrkii osoittamaan, ettei nettirikollisuutta ja rajat ylittäviä huijausoperaatioita katsota läpi sormien, vaikka ne toimisivat nimellisesti maan rajojen ulkopuolella.

Yhdistyneiden kansakuntien arvioiden mukaan satojatuhansia ihmisiä on ihmiskaupattu tai pakotettu työskentelemään nettihuijauskeskuksissa Myanmarissa ja muualla Kaakkois-Aasiassa. Mukana on tuhansia kiinalaisia, jotka on huijattu ”hyvin palkattuihin töihin” mutta jotka ovat päätyneet väkivallan ja pakkotyön alaisiksi.

Nettihuijaukset kohdistuvat pääasiassa kiinalaisiin uhreihin, ja heiltä huijataan vuosittain miljardeja dollareita erilaisilla sijoitus-, romanssi- ja kryptohuijauksilla. Bai-suvun kaltaiset rikollisperheet ovat rakentaneet valtavat omaisuutensa näiden uhrien kustannuksella.

Kulttuuri, julkisuus ja rikokset – rikollisuuden käsittely mediassa

Kiina on hyödyntänyt Bai- ja Ming-mafian tapausta voimakkaasti mediassa sekä sisäisen turvallisuuden että moraalisen kasvatuksen välineenä. Tapausta on käsitelty yksityiskohtaisesti dokumenteissa, joissa uhrien tarinat, rikollisten tunnustukset ja viranomaisten viesti yhdistyvät tiukaksi varoitukseksi.

Myös Suomessa on viime vuosina keskusteltu paljon siitä, miten rikoksia, väkivaltaa ja niiden seurauksia käsitellään julkisuudessa. Esimerkiksi kulttuuripersoonien reaktiot ja inhimilliset hetket vaikeiden aiheiden äärellä, kuten Olavi Uusivirran Muumi-lukumaratonissa koettu naurukohtaus ja tyttären Ailin tilannetta pehmentänyt läsnäolo, muistuttavat siitä, kuinka erilaisten tarinoiden kautta yleisö käsittelee sekä kevyempiä että hyvin synkkiä aiheita.

Toisin kuin kevyemmässä kulttuurijulkisuudessa, Kiinan viesti Bai-mafian tapauksessa on kuitenkin yksiselitteisen ankara: rajat ylittävään järjestäytyneeseen rikollisuuteen vastataan äärimmäisillä rangaistuksilla, ja nettihuijaus nähdään vakavana uhkana valtion turvallisuudelle ja yhteiskunnan vakaudelle.

Ei sisällä instagram post:eja