Ebolatapaukset Kongossa: miksi virallisten lukujen lasku ei silti tarkoita, että vaara on ohi
Tuoreimmat Ebolaa koskevat luvut Kongon demokraattisesta tasavallasta (DR Congo) näyttävät ensi silmäyksellä rohkaisevilta, mutta tilanne on huomattavasti monimutkaisempi kuin pelkät numerot antavat ymmärtää.
Viralliset ebolaluvut laskivat – mistä oikeasti on kyse?
Alkuvaiheessa viranomaiset puhuivat yli 1 000 epäillystä tartunnasta ja lähes 250 epäillystä kuolemasta. Nyt raportoidaan noin 380 laboratoriotestein vahvistettua Ebolatapausta Kongossa, joihin liittyy 60 vahvistettua kuolemantapausta. Naapurimaa Ugandassa on lisäksi vahvistettu 15 tapausta ja yksi kuolema.
Olennaista on kuitenkin ymmärtää, että aiemmissa arvioissa puhuttiin epäillyistä tapauksista, kun taas uudemmat luvut koskevat vahvistettuja tartuntoja. Lasku ei siis tarkoita, että epidemia olisi yhtäkkiä muuttunut vaarattomammaksi, vaan että tiedot ovat tarkentuneet.
Parempi diagnostiikka selittää osan laskusta
Lukujen pieneneminen heijastaa ennen kaikkea parempaa diagnostiikkaa. Laboratoriot ovat pystyneet sulkemaan pois suuren osan potilaista, joilla oli kuumetta, mutta jotka sairastivat muita alueella yleisiä tauteja, kuten malariaa. Tämä on tyypillistä alueilla, joilla useat kuumetautien aiheuttajat esiintyvät päällekkäin.
Maailman terveysjärjestön (WHO) pääjohtaja Tedros Adhanom Ghebreyesus on kuvannut tilannetta niin, että Ebolaepidemia sai alussa ”suuren etumatkan”, mutta kansainväliset ja paikalliset vastejoukot ovat nyt alkaneet ”ottaa kiinni” taudin leviämistä.
Kontaktien jäljitys on kriittinen pullonkaula
Yksi vakavimmista huolenaiheista on yhä kontaktien jäljitys. Tällä hetkellä vain noin 45 %:a niistä ihmisistä, jotka ovat olleet suorassa kontaktissa Ebolapotilaaseen, seurataan järjestelmällisesti. Tämä on selvästi liian vähän, sillä WHO:n mukaan vähintään 90 % kontakteista on pystyttävä jäljittämään ja seuraamaan, jotta epidemia saadaan hallintaan.
Tilannetta vaikeuttaa se, että nykyisen epidemian keskus sijaitsee alueella, jota koettelevat konfliktit ja turvallisuusongelmat. Aseelliset ryhmät, heikko infrastruktuuri ja turvattomuus vaikeuttavat terveydenhuoltohenkilökunnan liikkumista ja järjestelmällistä seurantaa.
Miksi hautajaiset ja perinteet voivat kiihdyttää tartuntoja?
Toinen merkittävä haaste on joidenkin yhteisöjen epäluottamus viranomaisia ja terveydenhuollon työntekijöitä kohtaan. Etelä-Kivun provinssissa raportoitiin, että Ebola-hautaustiimiä vastaan hyökättiin, ja vastaajat joutuivat pakenemaan jättäen arkun jälkeensä. Tällaiset tilanteet lisäävät tartuntariskiä, koska ruumiin käsittely jää valvomatta.
Perinteisiin hautajaismenoihin kuuluu usein vainajan peseminen ja koskettaminen, ja hautajaiset keräävät suuria ihmisjoukkoja. Tämä on erittäin riskialtista Ebolan kaltaisen taudin kohdalla, joka leviää suorassa kontaktissa tartunnan saaneiden kehon nesteisiin – ei ilmassa, vaan kosketuksen kautta.
Tedros on korostanut, että luottamuksen rakentaminen paikallisiin yhteisöihin on ratkaisevaa epidemian pysäyttämiseksi. Ilman paikallisten ihmisten tukea ja osallistumista edes parhaat lääketieteelliset keinot eivät riitä.
Laaja ja vaikeakulkuinen epidemia-alue
Nykyinen Ebolaepidemia on keskittynyt kolmeen provinssiin Itä-Kongossa. Maantieteellisesti kyseessä on alue, joka on suunnilleen Yhdistyneen kuningaskunnan kokoinen – pitkälti maaseutua, vaikeakulkuista ja infrastruktuuriltaan puutteellista. Tämä tekee potilaiden tavoittamisesta, näytteiden kuljettamisesta laboratorioihin ja hoitojen järjestämisestä erittäin haastavaa.
Alue on myös yksi Afrikan epävakaimmista. Lukuisat aseelliset ryhmät toimivat samoilla alueilla, joilla Ebolaa yritetään torjua. Turvattomuus ja väkivalta pakottavat terveydenhuollon joukot usein keskeyttämään työnsä tai muuttamaan toimintatapojaan, mikä hidastaa epidemian hallintaa.
Harvinainen Bundibugyo-ebolavirus – ei rokotetta, ei varmaa hoitoa
Tämän epidemian aiheuttaa harvinainen Bundibugyo-lajin Ebolavirus. Samaa virusta on havaittu aiemmin vain kahdesti, mikä tekee siitä huomattavasti harvinaisemman kuin aiemmista epidemioista tuttu Zaire-ebolavirus. Harvinaisuuden vuoksi tälle virustyypille ei tällä hetkellä ole hyväksyttyä rokotetta eikä tieteellisesti todistettua hoitoa.
Useat tutkimusryhmät pyrkivät kehittämään sekä rokotteita että hoitomuotoja myös Bundibugyo-virusta vastaan, mutta ne ovat vielä kokeellisessa vaiheessa. Tämä erottaa nykyisen epidemian aiemmista, joissa käytössä oli joitakin rokotteita ja vasta-ainelääkkeitä.
Näkymät maailmanlaajuisesti – ei uusi pandemia, mutta alueellinen riski erittäin korkea
BBC:n Today-ohjelmassa Tedros muistutti, että Covid-19-pandemia on hänen arvionsa mukaan aiheuttanut maailmassa noin 20 miljoonaa kuolemaa – enemmän kuin yksikään viimeaikainen aseellinen konflikti. Hän kutsui tauteja ”näkymättömäksi viholliseksi”, jonka varalta maiden tulisi varautua yhtä vakavasti kuin sotilaallisiin uhkiin.
Ebolan osalta Tedros ei kuitenkaan odota, että tauti leviäisi maailmanlaajuisesti Covidin tavoin, koska Ebola ei leviä ilmassa. Tartunta vaatii läheisen kontaktin tartunnan saaneen kehon nesteisiin, minkä vuoksi epidemiat ovat yleensä rajautuneet maantieteellisesti.
WHO arvioi Ebolan riskit seuraavasti: erittäin korkea Kongon demokraattisessa tasavallassa, korkea laajemmalla alueellisella tasolla, mutta matala globaalisti. Tämä on jo 17. Ebolaepidemia maassa, jossa virus tunnistettiin ensimmäisen kerran 50 vuotta sitten.
Mallinnukset varoittavat: ilman vahvoja toimia epidemia voi paisua
Yhdysvaltain tautikeskus CDC (Centers for Disease Control and Prevention) ilmoitti perjantaina mallinnuksistaan, joiden mukaan ilman vahvoja ja ajoissa toteutettuja kansanterveystoimia nykyinen epidemia voi kasvaa yhtä suureksi tai jopa suuremmaksi kuin Länsi-Afrikan tuhoisa Ebolaepidemia vuosina 2014–2016.
Lisäksi Yhdysvallat kertoi myöntävänsä lisää 38 miljoonaa dollaria (noin 28 miljoonaa puntaa) Ebola-vastetoimiin, jolloin suoran rahoituksen kokonaismäärä nousee yli 200 miljoonaan dollariin. Rahoitusta käytetään muun muassa kontaktien jäljitykseen, laboratorioihin, hoitoon ja yhteisöjen tukemiseen.
Rajaturvallisuus ja lentomatkustajat: lämpömittaukset eivät ratkaise kaikkea
Britanniassa hallituksen edustajat ilmoittivat, etteivät he aio ottaa käyttöön lämpötilaseulontoja lentokentillä Kongosta ja muilta epidemia-alueilta saapuville lennoille. Syynä on se, että lämpökamerat ja pistemittaukset ovat osoittautuneet rajallisen tehokkaiksi.
Vuoden 2014 Länsi-Afrikan Ebolaepidemian aikana yli 12 000 matkustajaa tarkastettiin viidellä Britannian lentoasemalla, mutta seulonnat eivät onnistuneet havaitsemaan ainoatakaan tapausta – mukaan lukien sairaanhoitaja Pauline Cafferkey, jonka tauti todettiin vasta myöhemmin.
Rajavalvonnan sijaan painopiste on nyt entistä enemmän lähtömaiden järjestelmällisessä testauksessa, nopeassa diagnostiikassa ja paikallisen terveydenhuoltojärjestelmän vahvistamisessa.
Yrittäjyys, paikalliset ratkaisut ja byrokratian haasteet
Terveydenhuollon kriisit, kuten Ebola, paljastavat usein myös sen, miten tärkeää on paikallinen yrittäjyys ja luovat ratkaisut arjen ongelmiin. Esimerkiksi omassa taloudessa ja työllisyydessä pienetkin innovaatiot voivat olla merkittäviä. Tästä hyvä esimerkki on Cake shed -leivontakoppien ympärille syntynyt pienyrittäjyys, joka tuottaa jopa 1 000 puntaa viikossa mutta kamppailee paikallisen byrokratian kanssa. Samalla tavoin myös terveydenhuollossa paikallisyhteisöjen, viranomaisten ja yrittäjien yhteistyö voi ratkaista, miten nopeasti ja tehokkaasti kriiseihin pystytään vastaamaan.
Vaikka Ebolan viralliset tapausluvut ovat tarkentuneet alaspäin, epidemia pysyy erittäin vakavana uhkana Itä-Kongossa ja sen lähialueilla. Ratkaisevaa on nyt, kuinka nopeasti kontaktien jäljitystä tehostetaan, kuinka hyvin yhteisöjen luottamus onnistutaan voittamaan ja miten kansainvälinen tuki pystyy vastaamaan alueen turvallisuus- ja terveysuhkiin yhtä aikaa.
Ei sisällä instagram post:eja
