Vilma Nissinen vastaa rajuun kritiikkiin – Penojen, Perttien ja Pirkkojen mielipiteet eivät kiinnosta
Hiihtäjä Vilma Nissisen olympiasuoritukset eivät ole vastanneet suomalaisten korkeita odotuksia, eikä hän ole yltänyt lähelle kärkisijoja. Tuloslistat ovat kuitenkin vain yksi osa tarinaa – sosiaalisessa mediassa Nissinen on joutunut kohtaamaan poikkeuksellisen rajua ja henkilökohtaisuuksiin menevää kritiikkiä.
Olympialaisissa kilpaileva Nissinen on saanut viikkojen ajan tiukkaa, välillä myös törkeää palautetta kisamenestyksestään. Hän päätti lopulta nostaa ilmiön esiin ja jakoi Instagram-stooreissaan esimerkkejä saamastaan niin sanotusta “fanipostista”.
Törkyviestejä ja henkilökohtaisia hyökkäyksiä
Nissinen julkaisi useita kuvakaappauksia viesteistä, joita hänelle oli lähetetty kisojen aikana. Osa palautteesta kiteytti häneen kohdistuvan halveksunnan muutamaan sanaan:
– Perseelleen meni, kuului yksi viesti.
Toinen kommentoija käytti jo huomattavasti rumempaa kieltä:
– Luistaispa sun suksi yhtä lipevästi kuin sun kaksihaarainen kieli, eräs kirjoittaja ilkkui.
Kolmannessa viestissä hyökkäys laajeni jo täydeksi henkilökohtaiseksi ryöpytykseksi, jossa kyseenalaistettiin sekä Nissisen älykkyys että ihmisarvo:
– Urheilijat eivät tunnetusti ole kovin älykkäitä, mutta sinä vedät tämänkin riman entistä alemmas. Paljastat ensin olevasi täysi rasistinen tyhjäpää, jota sitten painostuksesta pahoittelet. Sen jälkeen alat kuitenkin rahastamaan kohulla, koska tiedät, että kaltaisiasi suun kautta hengittäviä juntteja tällaisessa tuulipukumaassa riittää tuhansittain. Toivottavasti epäonnistut surkeasti näissä olympialaisissa. Toisaalta eilisen suorituksesta jo nähtiin, että sinut voitaisiin korvata kenellä tahansa sunnuntaihiihtäjällä. Oikein paskaa kevättä.
Esimerkit kertovat paljon siitä, millaista kieltä urheilijoihin nykyisin kohdistetaan. Kritiikki ei rajoitu enää suorituksiin, vaan kohdistuu koko persoonaan.
“Parhaamme täällä tehdään joka päivä”
Julkaisemiensa viestien oheen Nissinen kirjoitti pitkän ja harkitun vastauksen, jossa hän avasi tuntemuksiaan ja puolusti samalla kaikkia arvokisoissa kilpailevia urheilijoita.
– Tässä vaan osa kaikesta upeesta fanipostista mitä näitten kisojen ekan viikon aikana on tullu. Jäädään innolla odottamaan mitä seuraavat päivät tuo tullessaan, Nissinen kirjoitti ironisesti.
Samalla hän kiitti niitä, jotka ovat lähettäneet kannustusta.
– Kiitos kuitenkin kaikista sadoista tsemppiviesteistä. Parhaamme täällä tehdään joka päivä, vaikkei se aina tuloslistalla näykään, hän jatkoi.
Nissisen viesti on tärkeä muistutus siitä, että jokaisen urheilijan taustalla on vuosien työ ja valtava määrä uhrauksia, joita katsojat eivät näe.
Olympiapaikka ei tule sattumalta – valintakriteerit ovat kovat
Seuraavassa Instagram-stoorissaan Nissinen syventyi siihen, mitä huippu-urheilu todellisuudessa vaatii ja miksi arvokisapaikka ei koskaan ole sattumaa.
– Minä, niin kuin myös kaikki muut urheilijat näissä kisoissa, olen tehnyt koko elämäni töitä sen eteen, että tulen edes valituksi joukkueeseen, hän kirjoittaa.
Nissinen korostaa, että olympia- ja arvokisajoukkueeseen pääsy edellyttää tiukkojen valintakriteerien täyttämistä.
– Ensin pitää ylipäätään täyttää valintakriteerit. Se ei tapahdu vahingossa, hän painottaa.
Valintaprosessissa huomioidaan pitkäaikainen kansainvälinen ja kotimainen menestys, kilpailun taso sekä se, miten urheilija on suoriutunut viime vuosien aikana. Nissisen mukaan moni sohvaperuna ei ymmärrä, kuinka pitkäjänteistä ja kokonaisvaltaista työ on.
“Kukaan sohvaperuna ei ymmärrä, mitä vaatii päästä tänne viivalle”
Nissinen kritisoi kovasanaisesti ulkopuolisten vähätteleviä kommentteja, joiden mukaan urheilijat olisivat “kisaturisteja” tai muuten arvokisapaikkansa ansaitsemattomia.
– Kukaan sohvaperuna ei ymmärrä, mitä vaatii päästä lajista riippumatta tänne viivalle, hän kirjoittaa.
– Eikä yksikään niistä olisi valmis tekemään sitä kaikkea duunia, mitä tämä vaatii, Nissinen jatkaa.
Hänen mukaansa huippu-urheilu ei ole harrastus, vaan elämäntapa, joka vie käytännössä kaiken energian ja ajan.
– Me laitamme tähän kaiken aikamme. Parhaimmillaan myös rahamme, hiihtäjä toteaa.
Nissinen kuvailee arkeaan jatkuvana tasapainoiluna harjoittelun, kilpailumatkojen, palautumisen ja muun elämän välillä:
– Olemme paljon pois kotoa, jätämme asioita tekemättä ja käytämme nuoruusvuotemme siihen, että kierrämme kisoja ja treenaamme hulluna, hän kirjoittaa.
Kaikista ei tule mitalisteja – mutta paikka on ansaittu
Hiihtäjä muistuttaa, että huippu-urheilussa kilpailu on armotonta: lähtöviivalla on kymmeniä maailman parhaita, mutta vain muutama pääsee palkintopallille.
– Yritämme saavuttaa tavoitteemme ja unelmamme vuodesta toiseen, Nissinen summaa.
– Kaikista ei voi tulla mitalisteja tai voittajia, hän jatkaa.
Tämä ei kuitenkaan hänen mukaansa tarkoita, että muut olisivat kisapaikkansa “varastaneet” tai olisivat väärässä paikassa.
– Mutta se ei tarkoita sitä, ettemmekö kuuluisi tänne, jos valintakriteerit on täytetty, Nissinen linjaa.
Nissisen puheenvuoro nostaa esiin laajemman kysymyksen: ymmärtävätkö katsojat ja somessa kommentoivat, mitä kansainväliselle huipulle murtautuminen oikeasti vaatii, ja millaista henkistä kuormaa jatkuva arvostelu aiheuttaa.
“Ei kiinnosta Penojen, Perttien tai Pirkkojen mielipiteet”
Lopulta Nissinen kiristää sävyään ja tekee selväksi, ettei hän aio elää somekommenttien ehdoilla. Hän puhuu suoraan ja nimeää kriitikkonsa symbolisesti “Penojen, Perttien ja Pirkkojen” joukoksi – ihmisiksi, jotka huutelevat katsomosta ilman, että ymmärtävät taustalla olevaa työtä.
– Joten ei, meitä ei kiinnosta Penojen, Perttien tai Pirkkojen mielipiteet siitä, ollaanko me heidän mielestään kisaturisteja, surkeita, hitaita tai mitä ikinä, Nissinen kirjoittaa.
Hänen mukaansa monen kommentoijan ongelma ei ole varsinaisesti urheilusuoritusten analysointi, vaan tarve purkaa omaa pahaa oloa toisiin ihmisiin.
– Jos oma aika kuluu päivästä toiseen toisten haukkumiseen ja solvaamiseen, kannattaisi ehkä ottaa se peili käteen, hiihtäjä toteaa.
Samalla hän haastaa arvostelijat miettimään omaa elämäänsä:
– Miettiä vaikka sitä, mitä itse on tullut elämässä saavutettua, Nissinen jatkaa.
“Hankkikaa elämä” – selkeä viesti somevihalle
Lopuksi Nissinen kiteyttää viestinsä suorasanaiseen ja pysäyttävään päätökseen.
– Hankkikaa elämä oikeasti, hän lataa.
– Laittakaa ne somet kiinni, jos toisten tekemiset niin ahdistaa.
– Menkää vaikka lenkille, Nissinen päättää.
Nissisen puheenvuoro osuu laajempaan ilmiöön, jossa urheilijoihin kohdistuva someviha, tappouhkaukset ja törkyviestit ovat valitettavasti arkipäiväistyneet. Useat huippu-urheilijat eri lajeista ovat viime vuosina kertoneet samankaltaisista kokemuksista – ja monen mielestä raja on mennyt jo aikoja sitten yli.
Urheilijat oppivat virheistään – esimerkkejä myös muista lajeista
Nissisen tapa ottaa julkisesti kantaa ja asettaa rajat somessa toimii esimerkkinä siitä, miten urheilijat pyrkivät nykyään hallitsemaan ympärillään käytävää keskustelua. Vastaavaa keskustelua on nähty myös muissa lajeissa, esimerkiksi jalkapallossa, jossa paine ja kritiikki ovat jatkuvia.
Hyvänä esimerkkinä toimii Englannin maajoukkueen taistelu Nepal-ottelun säikähdyksestä ja osoitukset siitä, että joukkue oppii virheistään: myös siellä urheilijat ovat joutuneet median ja yleisön suurennuslasin alle, mutta ovat vastanneet paineisiin kehittämällä peliään ja vahvistamalla henkistä kanttiaan.
Yhteistä monille tarinoille on se, että julkisuudessa elävät urheilijat joutuvat kantamaan paitsi suorituksiensa, myös koko somekulttuurin painetta. Nissisen viesti on selvä: kritiikki on osa urheilua, mutta ihmisarvoa loukkaava vihapuhe ei ole.
