Keir Starmerin lähtölaskenta: hallituksen tunnelma muuttuu ja Burnham nousee suosikiksi
Merkkejä kasvaa siitä, että Britannian pääministeri Sir Keir Starmer voi jo maanantaina ilmoittaa aikataulusta, jolla hän aikoo väistyä tehtävästään. Hallituksen sisäinen ilmapiiri on muuttunut nopeasti, ja yhä useammat arvioivat, että nykyinen tilanne ei voi jatkua pitkään.
Starmerin asema horjuu – painetta sisältä ja ulkoa
Sir Keir Starmer on johdonmukaisesti vakuuttanut, ettei aio kävellä pois tehtävästään ja että hän olisi valmis taistelemaan mahdollisia johtajuushaasteita vastaan. Viimeisten 48 tunnin aikana hallituksen sisäinen tunnelma on kuitenkin kääntynyt selvästi häntä vastaan.
Useat hallituslähteet arvioivat nyt, että pääministeri voi jo maanantaina julkistaa suunnitelman ja aikataulun eroamiselleen. Liikemies- ja teollisuusministeri Peter Kyle vihjasi BBC:n aamulähetyksessä, että ratkaisevat liikkeet voivat olla lähellä.
Kyle korosti, että pääministeri tekee sen, mikä on hänen mielestään “maan edun mukaista”. Hänen mukaansa Starmer pohtii vakavasti sekä kohtaamiaan poliittisia haasteita että muuttunutta todellisuutta puolueen sisällä ja äänestäjien keskuudessa.
Labourin ongelma ei ole puolue – vaan johtaja
Labour-puolueen kansanedustajat ovat jo pitkään varoitelleet, että puolueen ydinongelma ei ole sen politiikassa, vaan sen keulakuvassa. Monien mielestä pääministeri on henkilökohtaisesti epäsuosittu ja toimii jarruna puolueen kannatukselle. Ajatus on, että juuri Starmer pitää Labouria paikoillaan hetkenä, jolloin sen pitäisi pystyä haastamaan sekä konservatiivit että Reform UK:n kaltaiset protestipuolueet.
Tilanne kärjistyi Makerfieldin välivaalituloksen myötä. Tulosta on kuvailtu oljenkorreksi, joka katkaisee kamelin selän – ratkaisevaksi käännekohdaksi, jonka jälkeen Starmerin asema ei ole enää pelastettavissa.
Andy Burnhamin vahva vaalivoitto muuttaa pelin
Makerfieldin välivaalissa Andy Burnhamin voitto oli selvä ja vakuuttava. Hän voitti Reform UK -puolueen ehdokkaan vaivatta, mikä on tärkeä signaali Labourin kannalta: puolueen sisällä on nyt nousemassa johtajaehdokas, joka voi konkreettisesti väittää osaavansa haastaa Nigel Faragen johtaman Reform-liikkeen.
Monet Labour-edustajat, jotka ovat olleet epätoivoisia Reformin nousun edessä, näkevät Burnhamissa vaihtoehdon, joka pystyy puhuttelemaan protestiäänestäjiä menettämättä samalla perinteistä Labour-ydinkannatusta. Tämä tekee hänestä luontevan haastajan Starmerin tilalle.
Kymmenet kansanedustajat olivat jo ennen Makerfieldin tulosta vaatineet Starmerin eroa. Torstain jälkeen tuo joukko on kasvanut, ja mukaan on liittynyt myös useita vaikutusvaltaisia ministereitä, jotka ovat yksityisesti kehottaneet pääministeriä väistymään.
Merkittävää on, että ulkoministeri Yvette Cooper, sisäministeri Shabana Mahmood ja liikenneministeri Heidi Alexander ovat kaikki kertoneet Starmerille, että hänen tulisi erota – ja silti he jatkavat edelleen tehtävissään. Tämä kertoo selvästi siitä, kuinka pahasti Starmerin auktoriteetti on romahtanut.
Burnham nousussa – onko todellista puheenjohtajakisaa edes tulossa?
Andy Burnham nähdään nyt ylivoimaisena ennakkosuosikkina Britannian seuraavaksi pääministeriksi, mikäli Starmer todella ilmoittaa eroavansa. Seuraava keskeinen kysymys kuuluukin: syntyykö Labourissa lainkaan todellista johtajakisaa vai siirtyykö valta käytännössä suoraan Burnhamille?
Entinen terveysministeri Wes Streeting on pitkään sanonut, että hän asettuisi ehdolle puolueen johtajaksi. Viime päivinä hänen lähipiiristään on kuitenkin kuulunut viestejä, joiden mukaan mahdollisten pääministeriehdokkaiden olisi syytä käydä keskinäisiä keskusteluja puolueen tulevaisuudesta ennen kuin he lukitsevat omat ratkaisunsa.
Taustalla on ajatus, että jonkinlainen sopuratkaisu voisi olla mahdollinen – vaikka Streetingin tiimi julkisesti väittääkin, ettei heidän virallinen linjansa ole muuttunut. On myös mahdollista, että jokin yllättävä nimi pyrkii mukaan kisaan, mutta aikaa 81 kansanedustajan tukien keräämiselle johtajavaaliin pääsemiseksi ei ole paljon.
Milloin uusi pääministeri ottaisi vallan?
Toinen iso kysymys liittyy aikatauluun: jos Starmer eroaa, milloin uusi pääministeri astuisi virkaan? Parlamentin Labour-ryhmän sisällä vallitsee erimielisyys siitä, mitä hallittu vallanvaihto tarkoittaisi käytännössä ja kuinka pitkään siirtymävaiheen pitäisi kestää.
Osa Burnhamin taustavaikuttajista haluaisi, että hän ottaisi tehtävän hoitaakseen Labourin vuosikonferenssin aikoihin, eli syyskuun lopulla. Tällöin Burnhamilla olisi enemmän aikaa valmistautua hallitusvastuuseen ja rakentaa oma poliittinen linjansa huolellisesti ennen kuin hän virallisesti aloittaa pääministerinä.
Toiset vaikutusvaltaiset tukijat kuitenkin katsovat, että tällainen aikataulu olisi liian hidas. He pelkäävät, että jopa kolmen kuukauden mittainen väli johtaisi hallinnon käytännön halvaantumiseen, kun kaikki huomio keskittyisi spekulaatioon Burnhamin tulevista linjauksista.
Eräs ministeri tiivisti huolen toteamalla, että Burnhamin mahdollisuus määritellä itsensä ja politiikkansa omilla ehdoillaan voisi valua hukkaan, jos julkinen keskustelu täyttyisi kuukausiksi pelkistä arvailuista ja vuodoista.
Kuka nousee valtiovarainministeriksi Burnhamin hallituksessa?
Jo ennen mahdollista vallanvaihtoa yksi kysymys puhuttaa Labourissa erityisen kiivaasti: kenestä tulisi Andy Burnhamin valtiovarainministeri, jos hänestä tulee pääministeri?
Viime päivinä moni kansanedustaja on nähnyt tilanteen kaksintaisteluna energiasta vastaavan ministerin Ed Milibandin ja sisäministeri Shabana Mahmoodin välillä. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että Mahmood saattaisi jatkaa nykyisessä roolissaan sisäministerinä, mikäli Burnham nousee pääministeriksi.
Tämä nostaa Ed Milibandin osakkeita mahdollisena valtiovarainministerinä. Ajatus Milibandista talouspolitiikan ykkösvastuussa herättää kuitenkin levottomuutta puolueen oikealla laidalla. He pelkäävät, että tällainen nimitys tulkittaisiin selvänä siirtymänä vasemmistolaisempaan talouslinjaan.
“Jos hän valitsee Milibandin, noin sata Labourin kansanedustajaa on raivoissaan alusta alkaen”, kuvaili eräs ministeri tunnelmaa. Myös ammattiliitto Unitea johtava Sharon Graham on jo julkisesti vedonnut Burnhamiin, ettei tämä nimittäisi Milibandia valtiovarainministeriksi.
Starmer pohtii tulevaisuuttaan – ratkaisevat päivät edessä
Burnham ja hänen lähimmät tukijansa ovat vetäytyneet julkisuudesta viikonlopun ajaksi. Tarkoituksena on ollut antaa Keir Starmerille tilaa sulatella Makerfieldin välivaalitulosta ja tehdä itse johtopäätöksensä omasta tulevaisuudestaan ilman, että Burnham näyttäytyisi avoimena kapinajohtajana.
Kaikki merkit viittaavat siihen, että Starmer todella käy läpi intensiivistä harkintaa. Seuraavista päivistä voi tulla äärimmäisen ratkaisevia sekä Labour-puolueelle että koko Britannian poliittiselle suunnalle.
Poliittinen paine ja julkisuuskuva – miten johtaja kestää myrskyn?
Tilanne muistuttaa monella tapaa sitä, miten julkinen paine ja henkilöbrändi voivat ratkaista poliitikon uran suunnan. Kun luottamus johtajaan horjuu, yksittäiset tapahtumat – kuten Makerfieldin välivaalit – voivat toimia katalysaattorina, joka sysää käyntiin nopean vallanvaihdon. Tällaisia julkisuusmyrskyjä nähdään myös viihde- ja some-maailmassa, jossa esimerkiksi rohkeat somekuvat tai odottamattomat tempaukset voivat hetkessä muuttaa ihmisen asemaa julkisuudessa. Tästä hyvä esimerkki on se, miten Martina Aitolehden rohkea mökkikuva ja hevoskisoihin liittyvät somejulkaisut herättivät laajaa huomiota ja keskustelua seuraajien keskuudessa – myös politiikassa yksittäiset kuvat, puheet ja eleet voivat kärjistää tai kääntää julkisen mielipiteen.
Ei sisällä instagram post:eja
