Gorillazin jättimäinen stadionkeikka Tottenhamissa: kulissien takaa monikulttuuriseen musiikkiekosysteemiin

Damon Albarn unohtaa hetkeksi olevansa lavalla.

On perjantai-ilta Tottenham Hotspur Stadiumilla Lontoossa. Meneillään ovat Gorillaz-yhtyeen uran ensimmäisen stadionkeikan harjoitukset – monikulttuurinen ja monimediainen pop-spektaakkeli, jossa on enemmän vierailijoita kuin tuplabuukatulla Airbnb:llä.

Kun bändi käynnistää Dirty Harry -kappaleen, pitkät LED-näytöt kentän laidalla syttyvät ja näyttävät piirretyn kuoron laulamassa kertosäettä: ”all I do is dance”. Albarn yllättyy, hyppää lavalta alas ja jää leveä virne kasvoillaan katsomaan animaatiota. Samalla hän huomaa argentiinalaisräppäri Truenon kävelevän stadionin poikki ja ryntää halaamaan tätä.

Bändi jatkaa soittoaan ilman johtajaansa – ja kestää lähes kymmenen minuuttia ennen kuin Albarn tajuaa, että häntä kaivataan takaisin lavalle.

”Olen maailman huonoin keulakuva”, hän myöntää tuntia aiemmin.

”Olen kauhea. Suhtaudun show’hen todella rennosti.”

Todellisuudessa juuri tuo rentous määrittää koko kiertuejoukon tunnelmaa.

Kulissien takana: 30 muusikkoa, 15 maata, nolla egoa

Tottenhamin stadionin kulisseissa on yli 30 muusikkoa 15 eri maasta – eikä egoilusta näy jälkeäkään.

”Viba on aivan järjetön”, sanoo eteläafrikkalainen laulaja Moonchild Sanelly. ”Damon on avoin, cool ja nöyrä. Kaikki, joiden taidetta hän ihailee, hän kutsuu mukaan matkalle. Vaikka hän olisi täysin zen, menen vain istumaan hänen viereensä, jotta voidaan hengittää samaa ilmaa.”

Folk-laulaja ja runoilija Kara Jackson, joka on ollut vakionimi Gorillaz-keikoilla viime aikoina, näkee joukon suurena, epätavallisena perheenä.

”Se on kuin Etelässä, mistä itse olen. Sinulla on serkkuja, jotka eivät oikeasti ole serkkuja – olet vain kutsunut äitisi parasta ystävää tädiksi koko elämäsi.”

Backstagella tunnelma muistuttaa musiikin Yhdistyneitä Kansakuntia. Malilainen laulaja Fatoumata Diawara keskustelee iloisesti perinteisissä Wassoulou-vaatteissaan, samalla kun Johnny Marr tallustaa ohi yhtä perinteisessä manchesterilaisessa parka-takissaan.

Amerikkalainen alt-pop-duo Sparks kaartaa paikalle mustalla BMW:llä hieman viiden jälkeen iltapäivällä ja kaivaa takakontista keikka-asunsa – Russell pukeutuu pinkkiin pilkulliseen pukuun, Ron synkkiin ”hautajaisvaatteisiin”. Vain 20 minuuttia myöhemmin he ovat lavalla harjoittelemassa kappaletta The Happy Dictator, jota seuraa Shaun Ryder, joka revittelee osuutensa vuoden 2005 klassikossa Dare.

”Olemme aika omituinen porukka, eikö?” naurahtaa Marr. ”En usko, että mitään tällaista on olemassa. Ei ainakaan minun kokemukseni mukaan.”

Huippucatering ja tien päällä lihomisen varjopuolet

Stadionin ruokalassa syyrialaiset ja afrikkalaiset muusikot jakavat pöytää De La Soulin Posdnuosin ja sitar-legenda Anoushka Shankarin kanssa. Tarjolla on hunajalla ja limellä glaseerattua kanaa, paistettua meriahventa, karamellisoitua purjosipulipenneä ja vastustamattoman herkullista passionhedelmä-marenkia.

”Catering on aivan huippuluokkaa”, kehuu brittiräppäri Bashy. ”Kun lähdimme ensimmäistä kertaa Gorillazin kiertueelle vuonna 2010, lihoin niin paljon, että kotiin palattuani oli pakko mennä salille ja laittaa kroppa kuntoon.”

Jamie Hewlett ja Gorillazin virtuaalinen maailma

Yksi, jonka ei tarvitse murehtia treenipuutteesta, on Jamie Hewlett – mies, joka keksi Gorillazin idean ”virtuaalisena bändinä” yhdessä Albarnin kanssa vuonna 1998.

Hewlett kiertää stadionia kameraryhmän kanssa kuvatakseen dokumenttia tästä ainutkertaisesta tapahtumasta. Tavoitteena on yhdistää samaan kuvaan sekä inhimilliset muusikot että bändin animaatiohahmot 2-D, Murdoc, Noodle ja Russel, mikä vaatii jokaisen otoksen tarkkaa suunnittelua ja kartoitusta.

”Tarkoitus on paljastaa, mitä tällaisen show’n toteuttaminen oikeasti vaatii”, Hewlett sanoo. ”Meillä on artisteja, jotka kuvaavat itseään lentokoneissa ympäri maailmaa, sitten kaikki saapuvat tänne Tottenhamiin, mukaan tulee fanien saapuminen, itse Gorillaz-keikka ja lopuksi jälkipyykki, kun vain tyhjät oluttuopit jäävät jäljelle.”

Hewlett myöntää olevansa itsekin yllättynyt siitä, että Gorillaz on yhä olemassa.

”Alun perin meidän piti tehdä vain yksi albumi huvin vuoksi. Meillä ei ollut aavistustakaan, että projekti jatkuisi näin pitkään.”

Hän uskoo pitkäikäisyyden johtuvan kahdesta asiasta: yhteistyökuvioista ja piirroshahmoista.

”Houkuttelet jatkuvasti uusia sukupolvia, koska he pitävät hahmoista, ja sitten yhdeksänvuotias lapsesi löytää Bobby Womackin, Mark E. Smithin ja kaikki ne upeat ihmiset, joiden kanssa olemme työskennelleet.”

Poliittinen ja kulttuurinen sanoma: ennakkoluuloja vastaan

Gorillaz on aina yhdistänyt popin välittömät kickit kulttuurienväliseen ymmärrykseen ja kommentointiin. Hewlettin mielestä viesti on ajankohtaisempi kuin koskaan.

”Olen yllättynyt, että näin on, koska luulin kaiken (ennakkoluulojen) olevan jo mennyttä. Mutta ne näyttävät palaavan. Pidän sitä vastenmielisenä ja vihaan sitä – en voi sietää sitä.”

Albarn on samaa mieltä.

”Ajatus siitä, että jokin kulttuuri olisi toista ylempi tai yhteensopimaton jonkin toisen kanssa, on järjetön. Kaikki on erottamattomasti ja hyvin ilmeisen selvästi yhteydessä toisiinsa.”

”Meidän on ymmärrettävä toisiamme emmekä saa langeta yksinkertaistettuihin argumentteihin, joita esittävät ihmiset, jotka eivät välttämättä itsekään usko puheisiinsa, mutta näkevät ne poliittisena etuna.”

De La Soulin Kevin ”Posdnuos” Mercer, joka on tehnyt yhteistyötä Gorillazin kanssa vuodesta 2005, sanoo, että maailmalla kiertäminen Albarnin ja oman yhtyeensä kanssa on opettanut häntä kyseenalaistamaan omia käsityksiään.

”Minulla oli onni kasvaa oikeiden arvojen kanssa ja olla avoin, mutta vasta kun todella alat matkustaa ja viettää aikaa toisten ihmisten maailmoissa, huomaat, että sinulla on ennakkokäsityksiä, jotka eivät vastaa todellisuutta”, hän sanoo.

”Riippumatta siitä, mistä ihminen on kotoisin tai mihin uskontoon hän sitoutuu, meillä on yhteisiä hetkiä ja kokemuksia. Se auttaa vaalimaan yhtäläisyyksiä ja näkemään vähemmän eroja.”

Uusi albumi The Mountain: suru, samsara ja sillat elävien ja kuolleiden välillä

Gorillazin uusin albumi The Mountain kiteyttää yhtyeen monikulttuurisen ja filosofisen lähestymistavan. Levy nojaa vahvasti hindulaiseen samsaran käsitteeseen – jatkuvaan syntymän, elämän, kuoleman ja jälleensyntymän kiertoon – ja auttaa Albarnia ja Hewlettia käsittelemään omien vanhempiensa kuolemaa.

Viidentoista kappaleen kokonaisuudessa intialaiset muusikot punoutuvat yhteen edesmenneiden yhteistyökumppanien arkistotallenteiden kanssa – mukana ovat muun muassa näyttelijä Dennis Hopper ja D12-räppäri Proof. Näin syntyy ainutlaatuinen silta elävien ja kuolleiden välille.

”Olin surun ja hämmennyksen maailmassa, ja oli lohdullista, että kaikki nuo ihmiset olivat tavallaan mukanani”, Albarn kertoo. ”He auttoivat minua käsittelemään omaa suruani ja tulemaan ulos toiselta puolelta positiivisena – mikä on lopulta kaikki, mitä kukaan meistä voi toivoa.”

Mercer voi samaistua tähän. Hän kävi läpi samanlaista prosessia De La Soulin vuoden 2025 albumilla Cabin In The Sky, jolla hyödynnettiin hänen bändikaverinsa Dave Jolicoeurin (kuoli 2023) jättämiä ottoja ja keskeneräisiä ideoita.

Tottenhamissa Mercer esiintyy videokuvan rinnalla, jossa nähdään edesmenneen ystävänsä osuuksia Feel Good Inc -kappaleesta – esitys jyrää eteenpäin kuin maansiirtokone.

”Yhteyden ylläpitäminen on ollut valtavan merkityksellistä”, Mercer sanoo. ”Saatat huomata itkeväsi – kyyneleet virtaavat – mutta rakkaus häntä kohtaan on aina läsnä, ja hänen henkensä on siellä.”

Asha Bhoslen viimeinen laulu ja sukupolvien ketju

Keikka tarjoaa myös muita pysäyttäviä hetkiä. Intialaisen elokuvamusiikin legenda Asha Bhosle, joka ikuistettiin aikoinaan Cornershopin Brimful of Asha -hitissä, esiintyy videolla laulamassa kappaletta The Shadowy Light.

Kyseessä on viimeinen kappale, jonka Bhosle ehti äänittää ennen kuolemaansa huhtikuussa. Laulussa hän pyytää lautturia kuljettamaan hänet joen yli tuonpuoleiseen. Lavalla Ashan tyttärentytär Zanai laulaa taustoja – symbolinen soihdun siirto sukupolvelta toiselle.

”Uskon, että hän rakastaisi tätä hetkeä”, Zanai sanoo yhtyeelle harjoitusten jälkeen.

Vuorokautta myöhemmin 70 000 fania nostaa puhelimensa ilmaan ja valaisee koko stadionin Asha Bhoslen äänen kaikuessa kaiuttimista. Albarn liikuttuu näystä ja pyytää bändiä toistamaan kappaleen viimeisen kertosäkeen kuiskaten sanat kuin mantran.

Stadionillinen väriä, hittejä ja yhteisöllisyyttä

Hiljaisuuden hetki on poikkeus muutoin värikkäässä, uran läpi kulkevassa juhlakonsertissa. 19/2000 tarjoilee edelleen cool shoeshinen, Rhinestone Eyes sähköistää yleisön ja Clint Eastwood tuo ”sunshine in the bag” -fiiliksen stadionille. Yleisö ei juuri pysähdy – ja Dirty Harryn piirretty kuoro saa tuhannet kasvot loistamaan hymyä.

Albarn muistaa toisinaan myös Blur-ajoilta tutut showliikkeet, juoksee yleisön sekaan ja julistaa: ”Tunnen rakkautenne.” Vähintään yhtä mielellään hän siirtää huomion kuitenkin lavakumppaneilleen – esimerkiksi Little Simzille – tai heittää hyväntuulisesti musiikillista läppää huilisti Ajay Prasannan kanssa.

Yhden kriitikon sanoin Albarn ei ole niinkään bändinjohtaja kuin ”kokonaisen musiikkiekosysteemin kapellimestari”.

”Pidän tuosta kuvauksesta, koska sellaisena haluan itseni nähdä”, Albarn sanoo. ”Osaan kyllä tehdä perinteisen frontman-homman, mutta rakastan olla osa yhteisöä.”

Moonchild Sanelly tiivistää asian värikkäämmin: ”Damon on hullu guru. Ihan sekopää.”

Gorillaz ja globaalin musiikkikentän ilmiöt

Gorillazin yksi-iltaisen stadionshown mittakaava ja monikulttuurisuus istuvat luontevasti laajempaan kansainväliseen musiikkikenttään, jossa myös rikollisuus ja kulttuurien törmäykset nousevat usein otsikoihin. Samaan aikaan kun sadat tuhannet fanit seuraavat virtuaalibändin spektaakkeleita, uutisvirrassa kerrotaan esimerkiksi huumeiden salakuljetuksesta ja poliisin jättioperaatioista – kuten Australian historian suurimmasta 2,7 tonnin kokaiinitakavarikosta maanalaisesta bunkkerista. Gorillaz pyrkii taiteellaan osoittamaan, että kulttuurienvälinen yhteistyö, avoimuus ja vuoropuhelu ovat kestävämpi vastaus globaaleihin jännitteisiin kuin pelko ja vastakkainasettelu.

Ei sisällä instagram post:eja