Scott McTominayn vaisu MM-alku hämää – näin Napoli-tähti oikeasti vaikuttaa Skotlannin peliin

Skotlannissa on alkanut kuulua nurinaa. Maajoukkueen suurimmalta tähdeltä Scott McTominaylta on odotettu MM-kisoissa räjähtävää alkua, mutta kahden ottelun jälkeen moni puhuu vaisusta suoritustasosta. Tilastoja ja ottelukuvaa tarkemmin katsomalla kuva muuttuu kuitenkin selvästi monipuolisemmaksi – ja huomattavasti oikeudenmukaisemmaksi.

Taustalla unohtumaton karsintataival

McTominay nosti itsensä skotlantilaisen jalkapallon eturiviin jo karsinnoissa. Viime marraskuussa hän iski Tanskaa vastaan häikäisevän saksipotkumaalin, joka kiersi jalkapallomaailmaa kohuvideona. Sama ottelu tiivisti paljon siitä, miksi Napoli-tähteä pidetään Skotlannin nousun symbolina: ratkaisumaaleja, loputonta juoksuvoimaa ja kykyä nousta esiin isoissa hetkissä.

Ennen MM-kisoja McTominay oli ollut maajoukkueessa 15 maalin ja kahden maalisyötön mies 72 ottelussa. Kuivat numerot eivät silti kerro koko tarinaa. Useat osumista ovat olleet nimenomaan otteluita ratkaisevia maaleja – voittomaali Israeliä vastaan vuonna 2021, kuuluisa kaksi maalia Espanjaa vastaan Hampden Parkilla ja ikoninen ilta tanskalaisia vastaan, joka käytännössä avasi portin Skotlannin ensimmäiseen MM-lopputurnaukseen 28 vuoteen.

MM-kisojen alku: niukka voitto ja niukka tappio

Amerikassa pelattavien MM-kisojen kaksi ensimmäistä ottelua ovat tuottaneet Skotlannille yhden voiton ja yhden tappion: tiukka 1–0-voitto Haitista ja 0–1-tappio Afrikan mestarille Marokolle. Kummassakaan ottelussa McTominay ei ole ollut tilastollinen sankari, eikä hän ole väläyttänyt Tanskan-ottelun kaltaisia highlight-hetkiä.

Silti hänen roolinsa on ollut huomattavasti näkyvämpi kuin pintapuolinen arviointi antaa ymmärtää. Haitia vastaan McTominay oli muutamaa senttiä vaille upeaa maalia, kun laukaus kilpistyi tolppaan. BBC Sportin yleisöäänestyksissä vain kolme skottipelaajaa arvioitiin hänen yläpuolelleen Haitia vastaan, ja Marokkoa vastaan seitsemän pelaajaa sai häntä paremman arvosanan. Se luo helposti mielikuvan epäonnistumisesta, vaikka kokonaiskuva on toinen.

Tilastot paljastavat näkymättömän työn

Haitia vastaan McTominayn syöttötarkkuus oli 93 %, mikä oli joukkueen avauskokoonpanon toiseksi paras lukema. Marokkoa vastaan syöttöprosentti oli edelleen vahva 89 %, kolmanneksi paras koko joukkueessa.

Lisäksi hän laukoi molemmissa otteluissa kahdesti – yhden laukauksen enemmän kuin Tanskaa vastaan pelatussa karsintaottelussa, jossa hänet nostettiin sankarin asemaan. Haitia vastaan McTominay juoksi yli 12 kilometriä, eniten kaikista kenttäpelaajista. Marokkoa vastaan hän hävisi juoksumatkan vertailun vain Lewis Fergusonille, joka teki 369 metriä enemmän.

On myös huomionarvoista, että MM-avauksen alla McTominay kärsi vatsavaivoista, mikä säikäytti Bostonin vallanneen Tartan Armyn kannattajat. Siitä huolimatta hän pelasi ja teki kokonaissuorituksen, joka riitti 1–0-voittoon. Hän ei dominoinut ottelua, mutta hoiti työnsä, kun muu joukkuekin oli kokonaisuutena vaisu.

Ottelukuva rajoitti McTominayn vahvuuksia

McTominayn suurimmat vahvuudet ovat selvästi hyökkäyssuuntaan. Ajat ovat kaukana siitä, kun Steve Clarke peluutti häntä topparina. Nykyinen McTominay on ennen kaikkea myöhäisten juoksujen ja maalipaikoille hiipimisen erikoismies – kahdeksikon ja kympin välimaastossa operoiva, fyysinen ja maalia kohti suuntautuva keskikenttäpelaaja.

Haitia vastaan ongelma oli, että Skotlanti ei yksinkertaisesti päässyt tarpeeksi laadukkaasti viimeiselle kolmannekselle. Skotit saivat pallon hyökkäyskolmannekselle vain 77 kertaa, kun Haiti onnistui siinä 116 kertaa. Haitilaiset hallitsivat ottelun loppua ja pitivät paineen jatkuvasti Skotlannin päädyssä. Tilastografiikat osoittavat, että Haiti oli koko ajan aloitteellisempi hyökkäävä joukkue, etenkin viimeisen vartin aikana.

Tällaisessa ottelukuvassa pelaajaa, jonka erikoisosaamista ovat ajoitetut juoksut boksiin ja viimeistely, on vaikea nähdä paraatipaikallaan. McTominay joutui tekemään valtavasti työtä pallon alla ja puolustussuuntaan, eikä päässyt riittävän usein niille alueille, joilla hän on maailmanluokan tasoa.

Marokkoa vastaan ote kasvoi – liian myöhään

Marokkoa vastaan ottelu alkoi Skotlannin kannalta painajaismaisesti. Afrikan mestarit tulivat hurjalla tempolla päälle ja hallitsivat ensimmäisen jakson alkua selvästi. Skotlanti horjui, ja koko keskikenttä oli pitkään selviytymismoodissa.

Vasta avausjakson lopulla ja toisen puoliajan alussa skottien pallollinen peli alkoi tasapainottua. McTominayn rooli kasvoi, kun Skotlanti pääsi useammin hyökkäyskolmannekselle ja pystyi pitämään palloa vaarallisemmilla alueilla. Tilastot osoittavat, että Skotlanti oli toisella puoliajalla hyökkäyssuuntaan huomattavasti terävämpi ja sai pallon punaisina merkityille vaaravyöhykkeille yhä useammin.

Silti jatkuvaa painetta ei nähty, ja parhaat maalipaikat tulivat edelleen marokkolaisille. McTominay pääsi kuitenkin peliin paremmin mukaan juuri silloin, kun ottelun rakenne alkoi muistuttaa niitä karsintapelejä, joissa hän on loistanut: rohkeampaa pallonhallintaa, pidempiä hyökkäyksiä ja parempaa tukea hyökkääjien ympärillä.

Ei pelinrakentaja – vaan laatuluokan viimeistelijä

Entinen Skotlannin laitahyökkääjä Pat Nevin on seurannut McTominayta tarkasti sekä Napolissa että maajoukkueessa. Hänen mukaansa odotukset ovat osin vääristyneet.

”Scott ei ole Billy Gilmour. Hän ei ole se pelaaja, joka menee ja johtaa peliä syöttämällä. Hän osaa syöttää ja tehdä paljon asioita, mutta hän ei ole tekninen pelin rytmittäjä, joka kontrolloi ottelua”, Nevin arvioi.

”Sen sijaan hän on maailmanluokkaa boksiin ajoissa saapumisessa. Kymppipaikalla tai kasina hän on erinomainen. Työmoraali on fantastinen, ja hän on todella hyvä monessa muussakin asiassa.”

Nevinin mukaan ongelma ei ole se, että McTominay ”heräilee” vasta loppuhetkillä, vaan se, että Skotlanti ei yksinkertaisesti viettänyt riittävästi aikaa hyökkäyspäässä.

”Kun emme olleet ylempänä kentällä, on vaikea odottaa, että hän voisi käyttää vahvuuksiaan. En näkisi mitään syytä kritisoida Scottia – hän tekee raskaan työn, mutta tarvitsee joukkueen tuekseen päästäkseen niille sektoreille, joissa on parhaimmillaan.”

Gilmourin poissaolo ja Fergusonin rooli muuttavat dynamiikkaa

Yksi merkittävimmistä tekijöistä McTominayn tehojen arvioinnissa on Billy Gilmourin poissaolo. Gilmour on Skotlannin selkein pelinrakentaja, joka kykenee rytmittämään hyökkäyksiä ja löytämään juoksuja tekevät keskikenttäpelaajat – juuri sellaisen pelaajan, jonka rinnalla McTominay on monesti päässyt loistamaan.

Gilmourin tilalla on nähty Bolognan tähti Lewis Ferguson, joka on ollut monen mielestä Skotlannin paras pelaaja kahdessa ensimmäisessä ottelussa. Fergusonia on kuitenkin käytetty selvästi puolustavammassa ja tasapainottavammassa roolissa, jolloin hänen energiaansa ei ole voitu käyttää täysimääräisesti hyökkäyssuuntaan. Tämä taas rajaa McTominayn ja John McGinnin vapautta tehdä rohkeita juoksuja.

Muutos näkyi selvästi, kun Kenny McLean tuli Marokkoa vastaan kentälle 71. minuutilla. McLean vapautti Fergusonin nousemaan ylemmäs, mikä puolestaan avasi enemmän tilaa myös McTominaylle ja McGinnille liikkua linjojen väleihin ja boksiin. Skotlannin hyökkäyspeli sai hetkellisesti aivan toisenlaisen ilmeen.

Entinen maajoukkuepelaaja Leanne Crichton tiivisti tilanteen näin: ”Olemme pelanneet rohkeasti, laadukkaasti ja rauhallisesti vain jaksoittain. Juuri silloin Scott McTominay on parhaimmillaan. Hänen laatunsa on kiistaton.”

Crichtonin mukaan, jos vastustaja merkkaa McTominayn tarkasti ja tuplaa hänen juoksunsa, muiden pelaajien on pystyttävä reagoimaan. ”Silloin muiden ympärillä olevien on tehtävä parempia päätöksiä pallon kanssa. Siinä olemme jääneet vajaiksi tietyissä ottelun hetkissä.”

Onko kritiikki oikeutettua?

Kun huomioidaan McTominayn rooli, vastustajien taso, ottelukuvat ja Gilmourin poissaolon aiheuttama rakennemuutos, yksioikoinen kritiikki ”alavireisestä” MM-turnauksesta ei kestä tarkempaa tarkastelua. Hän on edelleen yksi Skotlannin tärkeimmistä pelaajista, mutta joukkue ei ole vielä onnistunut rakentamaan hänelle samanlaista ympäristöä kuin karsinnoissa.

On myös hyvä muistaa, että MM-kisoissa odotukset paisuvat nopeasti. Napoli-tähden katsotaan olevan se pelaaja, jonka pitäisi yhdessä John McGinnin kanssa kääntää otteluita yksin. Todellisuudessa kyse on kollektiivisesta rakenteesta: McTominay on erikoisase, ei koko arsenaali.

Skotlannin jatkomahdollisuuksien kannalta keskeistä on, että joukkue pystyy siirtämään painopistettä ylemmäs kentällä ja tarjoamaan McTominaylle enemmän tilanteita hyökkäyskolmanneksella. Kun hän pääsee tekemään sitä, missä on parhaimmillaan – myöhäisiä juoksuja, vaarallisia laukauksia ja rangaistusalueen sisällä tapahtuvia ratkaisuliikkeitä – hän voi aivan hyvin olla se mies, joka kaataa seuraavaksi jopa Brasilian.

Yksilötähtien varaan rakentuvat maajoukkueet – tuttu ilmiö myös muualla

Skotlannin tilanne ei ole ainutlaatuinen. Monen maajoukkueen peli rakentuu vahvasti yhden tai kahden tähden ympärille, jolloin paine heidän suoritustensa ympärillä kasvaa kohtuuttomaksi. Vastaavaa on nähty lukuisissa maissa, joissa koko pelitapa on muokattu kantamaan yksittäistä huippupelaajaa – ja samalla unohdettu, että ilman kollektiivista tukea yksikin supertähti on helppo eristää pelistä.

Hyvänä vertailukohtana toimii Etelä-Amerikka, jossa esimerkiksi Kolumbian jalkapallomaajoukkueen tähdet ovat usein kantaneet koko kansakunnan odotuksia selässään samaan aikaan, kun maan sisäiset konfliktit ja poliittinen paine ovat olleet valtavat. Kun paine kohdistuu muutamaan pelaajaan, pienikin tehopisteiden notkahdus synnyttää nopeasti puhetta epäonnistumisesta – silloinkin, kun suoritus kokonaisuutena on edelleen vahva.

McTominayn kohdalla onkin syytä erottaa kaksi kysymystä: onko hän tällä hetkellä Skotlannin tärkeimpiä pelaajia, ja onko realistista odottaa häneltä joka ottelussa sankaritarinaa? Ensimmäiseen vastaus on selvästi kyllä, toiseen ei. Hänen erikoisosaamisensa tarvitsee tuekseen rakenteen, joka vie pallon lähelle vastustajan maalia – ja se on koko joukkueen, ei vain yhden pelaajan tehtävä.

Ei sisällä instagram post:eja