Skotlannin MM-joukkue paljastaa pukukopin salaisuudet: selkäkarvojen ajelua, suuria poseeraajia ja lennon parhaat matkakumppanit

Skotlannin miesten jalkapallomaajoukkue valmistautuu historialliseen MM-lopputurnaukseen – ja samalla paljastaa itsestään asioita, joita harva fani osasi odottaa. Fort Lauderdalen kuumuudessa, kaukana kotimaan viileydestä, pelaajat kertovat avoimesti oudoista matkatavaroistaan, pukukopin sisäpiirivitseistä ja siitä, kenen viereen kukaan ei halua lentokoneessa istumaan.

Kun Steve Clarken miehistö kokoontui median sisältöpäivään Floridan helteessä, tuloksena ei ollut vain perinteisiä promokuvia ja tuuletusten kuvauksia vihreää taustaa vasten. Pelaajat päästettiin ääneen kuvailemaan toisiaan – ja lopputulos on kaikkea muuta kuin siloteltu.

Fort Lauderdalen helle karaisee – Boston ja Miami odottavat

Skotlanti on matkustanut kuumaan ja kosteaan Fort Lauderdaleen totuttelemaan olosuhteisiin, jotka odottavat MM-turnauksessa. Edessä ovat ottelut Haitia ja Marokkoa vastaan Bostonissa sekä jättiläismäinen haaste Brasiliaa vastaan Miamissa. Kuumuus ja ilmankosteus ovat olleet puheenaiheina myös muissa huippu-urheilutapahtumissa – aivan kuten Ranskan avointen tennisturnauksessa, jossa helleaallot koettelivat sekä Jakub Mensikiä että Novak Djokovicia.

Ennen kuin vakava työ alkaa, MM-leirillä on kuitenkin tilaa myös naurulle. Fifa-sisältöpäivä tarjosi pelaajille hetken hengähdyksen harjoitusten keskeltä – ja samalla mahdollisuuden paljastaa joukkueen värikkäimmät persoonat.

Outoja matkatavaroita: euro-adaptereita, nenäteippiä ja punavalolaseja

Yksi ensimmäisistä kysymyksistä pelaajille oli yksinkertainen, mutta paljastava: mikä on oudoin asia matkalaukussasi?

Nuori Findlay Curtis mainitsi hierontapyssynsä, joka ei sinänsä kuulosta kovin poikkeukselliselta huippu-urheilijalle. Kenny McLean vakuutti ensin, ettei hänen laukuissaan ole mitään outoa – mutta mitä pidemmälle hän mietti, sitä epävarmemmalta vastaus alkoi kuulostaa.

Ryan Christie on keskittynyt unen optimointiin. Hän kantaa mukanaan oura-sormusta ja nenäteippiä hengityksen parantamiseksi. Onneksi hän ei jaa huonetta kenenkään kanssa – ei edes läheisimmän joukkuekaverinsa Lyndon Dykesin, joka seuraa Christietä joukkuekavereiden mukaan ”+kuin koira”.

Kolmosvahdin rooliin todennäköisesti jäävä Liam Kelly on ottanut mukaansa punavalolasit. Hän myöntää itsekin, että hänen on ”pakko tuoda jotain pöytään”, kun niin moni joukkuekaveri on nimennyt hänet joukkueen viralliseksi hype-mieheksi.

Eurooppa-liigan voittajakapteeni John McGinn puolestaan onnistui pakkaamaan jotain, josta on Yhdysvalloissa enemmän haittaa kuin hyötyä: eurooppalaisia pistorasia-adaptereita. McGinn puolustautui kutsuen sitä ”pelkäksi virheeksi”, ja Skotlannin varakapteenin kerrotaan sittemmin hankkineen oikeanlaiset muuntajat.

Kenen viereen lennolla ei haluta – ja kuka puhuu taukoamatta

Kun lento Glasgow’sta Miamiin on pitkä, istumapaikan valinta ei ole pieni päätös. Puolustaja Grant Hanley – jota McGinn kuvailee ”karhuksi” – vie Christien mielestä aivan liikaa tilaa vierustoveriltaan.

19-vuotias Curtis saa puolestaan McGinniltä kuvauksen ”minä kerrottuna sadalla”. Villa-tähti kehuu nuorukaisen energiaa tarttuvaksi ja pitää häntä loistavana lisänä joukkueeseen – mutta myöntää, ettei haluaisi istua hänen vieressään lennolla.

McGinn päätyi lopulta istumaan Liam Kellyn viereen, ja kaksikko tappoi aikaa Traitors-, Uno- ja Wolf-peleillä. Uudempi nimi, Tyler Fletcher, teki näissä peleissä McGinnin mukaan erityisen vaikutuksen.

Rangersin nuori pelaaja Curtis kertoo tuntevansa Fletchereistä parhaiten Darren Fletcherin pojan ja leimaa hänet leikillisesti ”häviäjäksi”. Nuorempi kaartin pelaajista osoittautuu muutenkin varsinaiseksi huumorin lähteeksi.

Ben Gannon-Doak saa Curtilta kyseenalaisen kunnian ”huonoimpana vierustoverina” – syy on yksinkertainen: hän ei kuulemma lopeta puhumista. Siitä huolimatta Curtis istui lennolla juuri hänen vieressään ja aikoo tehdä saman, kun joukkue matkustaa New Yorkiin viimeiseen Bolivia-ystävyyspeliin ennen MM-kisoja.

Erottamattomat parit ja pukukopin erikoisimmat rutiinit

Ryan Christie ja Lyndon Dykes muodostavat joukkueessa lähes erottamattoman kaksikon. McGinnin mukaan heitä ”ei voi erottaa – mutta se ei ole Christien oma valinta”. Kaksikko suunnittelee katsovansa lentomatkoilla Netflix-sarjan Legends kaksi viimeistä jaksoa, ja Christie pyytää tiukasti: ”ei spoilereita”.

Curtis aikoo puolestaan viettää aikaa ”parhaan kaverinsa” kanssa, kunhan joukkue jatkaa matkaansa Yhdysvalloissa. Pukukopissa ja hotellilla vallitsee selvästi lämminhenkinen, joskin jatkuvasti toisiaan naljaileva ilmapiiri.

Selkäkarvojen ajelua ja outoja ruokailutottumuksia

Yksi joukkueen puhutuimmista – ja ehkä yllättävimmistä – paljastuksista on maalivahti Liam Kellyn rooli ”selkäkarvojen parturina”. Grant Hanley, lempinimeltään ”Grizz”, luottaa Kellyyn niin paljon, että tämä ajelee hänen selkänsä karvat säännöllisesti. ”Iso mies tarvitsee sitä, karvat kasvavat nopeasti”, joukkue veistelee.

Christie taas ei voi käsittää joukkueen kapteenin Andy Robertsonin erikoista ottelupäivän ateriaa – jonkinlaista ”outoa kanavoileipää”. Itse hän vannoo lettujen nimeen ennen peliä.

John Souttar toimii McGinnin omana baristana, kun taas Scott McTominay on siirtynyt italialaiseen elämänrytmiin niin sujuvasti, että kahvikuppi on hänen kädessään lähes koko ajan. Ainoastaan silloin, kun hän käytti vartaloskanneria VAR-teknologiaa varten, kahvi jäi hetkeksi pöydälle. Silloin ohjeet olivat selkeät: varpaat leikattu, kynnet siistit, vatsa sisään ja hengitä.

Joukkueen suurimmat poseeraajat ja hiusdivat

McTominay saa joukkuekavereiltaan kunnian ”suurimpana poseeraajana”. Sekä Christie että Kelly nimeävät hänet pelaajaksi, joka osaa kameran edessä olemisen parhaiten – ja nauttii siitä eniten. McTominay hallitsee kulmat, ilmeet ja asennot, ja se näkyy jokaisessa otoksessa.

Kenny McLean nostaa esiin toisenlaisen poseeraajan: Anthony Ralstonin. ”Hänen hiuksissaan on paljon tuotetta”, McLean virnistää. Hänen mukaansa Ralston selvästi nauttii siitä, miltä näyttää kameran edessä – jokainen suortuva on harkittu.

McGinn puolestaan kutsuu George Hirstiä ”divaksi” ja valitsee hänet omaksi suurimmaksi poseeraajakseen. Samassa yhteydessä hän kuvailee neljää muuta joukkuekaveria sanoilla ”valittava”, ”tyhmä”, ”puolenkentän mies” ja ”kalju” – osoittaen, että joukkueessa ei todellakaan puutu itseironiaa eikä kykyä nauraa toisilleen.

Nuoret kunnioittavat konkareita – mutta eivät kutsu heitä vanhoiksi

Skotlannin kokoonpanossa on selkeä sukupolvien kirjo. Nuoremmat pelaajat kuvailevat konkaripelaajia, kuten Craig Gordonia ja Grant Hanleyta, ”kokeneiksi” – ja korostavat, etteivät voi sanoa heitä ”vanhoiksi”. Kunnioitus on aitoa, vaikka vitsit lentelevätkin jatkuvasti.

Samalla joukkueen sisäinen dynamiikka näyttäytyy vahvana: kokeneet pelaajat ohjaavat nuorempia, mutta antavat heille myös tilaa loistaa ja tuoda omaa energiaansa ryhmään. Nuorten avoimuus ja huumori tekevät joukkueesta helposti lähestyttävän myös kannattajille.

MM-lopputurnaus lähestyy – vakava työ alkaa humoristisesta taustasta huolimatta

Leikkisä ilmapiiri ja rehvastelevat paljastukset eivät muuta sitä tosiasiaa, että Skotlanti on tekemässä historiaa. 28 vuoden odotus MM-esiintymisestä on ohi, ja joukkue valmistautuu kohtaamaan maailman parhaat joukkueet.

Fort Lauderdalen ja New Yorkin kautta kulkeva valmistautumisohjelma, viimeiset ystävyysottelut – kuten Boliviaa vastaan pelattava kenraaliharjoitus – ja ankarat harjoitukset helteessä luovat pohjan, jolla Skotlanti aikoo olla valmis, kun pallo potkaistaan peliin Bostonissa ja Miamissa.

Jos pukukopin vitsit, yhteinen itseironia ja vahva joukkuehenki kantavat kentälle asti, Skotlanti voi osoittautua turnauksen positiiviseksi yllättäjäksi – vaikka osa faneista saattaakin nyt tietää pelaajistaan hieman enemmän kuin olisi koskaan kuvitellut tarvitsevansa.

Ei sisällä instagram post:eja