Joe Root johtaa Englannin taistelua päätöspäivään Uuden-Seelannin puristuksessa

Joe Root seisoo yhä Englannin ja tappion välissä The Ovalilla pelattavassa toisessa testissä Uutta-Seelantia vastaan. Samalla, kun kapteeni Ben Stokes loisti Durhamissa lyömällä 95 juoksua, Root piti paikkaa pystyssä Lontoossa ja venytti ratkaisun viidennelle päivälle.

Ottelutilanne ennen päätöspäivää

Toisessa Rothesay-testissä The Ovalilla Uusi-Seelanti on ottanut vahvan komennon. Vieraat kokosivat ensimmäisessä vuorossaan 391 juoksua (Glenn Phillips 100), ja toisessa vuorossaan 362 juoksua (Henry Nicholls 121, Rachin Ravindra 76, Daryl Mitchell 68).

Englanti vastasi ensimmäisessä lyöntivuorossaan 291 juoksulla, jossa Emilio Gay teki 53 ja Matthew Fisher jäi not out -lukemiin 50* ennen kuin Matt Henry viimeisteli loistavan keilauksensa ottamalla 5–80.

Toisessa vuorossa Englanti päätti päivän tilanteessa 182–5 (Root 75*, Harry Brook 58; Kyle Jamieson 3–37). Jäljellä on yhä valtava urakka: Englanti tarvitsee vielä 281 juoksua saavuttaakseen maailmanennätyksellisen 463 juoksun tavoitteen, kun taas Uusi-Seelanti tarvitsee vain viisi wicketiä voittoon.

Root kantaa vastuuta – historiallinen rajapyykki

Englannin toinen vuoro alkoi painajaismaisesti. Joukkue oli nopeasti lukemissa 40–3 ja vaarassa, ettei edes neljäs pelipäivä kestäisi loppuun saakka. Silloin esiin astui Joe Root, joka on totuttu näkemään kriisitilanteissa.

Root sai seistessään vain kahdessa juoksussa jo seisaaltaan annetun suosionosoituksen: hänestä tuli vasta toinen pelaaja maailmassa, joka on ylittänyt 14 000 juoksun rajan testikriketissä. Tällä saavutuksella hän liittyi legendaarisen Sachin Tendulkarin rinnalle.

Root pelasi tyypilliseen tapaansa hallittua, teknisesti puhdasta lyöntipeliä, ja eteni tappavan rauhallisesti kohti voiton kannalta elintärkeää 75* juoksun lukemaa päivän päättyessä. Hänen lyöntinsä kolmannen miehen rajan suuntaan, tarkat dab-lyönnit ja viillot osoittivat, miksi hän on yksi aikakautensa täydellisimmistä testilyöjistä.

Harry Brook toi aggressiivisuutta – tärkeä 97 juoksun kumppanuus

Root sai tärkeän kumppanin Harry Brookista, joka toimii tässä joukkueessa varakapteenina ja nähdään monien silmissä Stokesin todennäköisenä seuraajana pysyvässä kapteenin tehtävässä. Kaksikko rakensi 97 juoksun partnershipin, joka muutti ottelun kulkua ja sytytti yleisön.

Teetauon jälkeen Englanti aloitti hurjan takaa-ajon. Ensimmäiset viisi ylikäyntiä, joista ensimmäinen oli maiden, tuottivat yhteensä 43 juoksua ja loivat The Ovalille sähköisen tunnelman. Brook pelasi rohkeaa ja näyttävää krikettiä: hän iski näyttävän kuuden neliön yli ja repi palloja aggressiivisesti sekä leg- että off-puolelle, saavuttaen puolikkaan vuosisadan vain 33 pallossa.

Sekä Root että Brook pelastuivat aluksi lbw-tuomioilta Matt Henryn keilatessa, kun videokatselu paljasti sisäisen osuman mailaan. Lopulta Henry sai kuitenkin Brookin ulos slip-kaadolla, kun Brook tökkäsi sitkeän syötön suoraan kärkikaatajaan. Brookin 58 juoksun jakso oli lyhyt mutta räjähtävä – ja ennen kaikkea se siirsi painetta Uuden-Seelannin keilaajille.

James Rew ja Englannin toiveet päätöspäivälle

Brookin kaaduttua Englanti oli jälleen haavoittuvainen, mutta debytoiva James Rew osoitti kylmäpäisyyttä. Nuori wicketkeeper oli parantanut otteitaan selvästi aiempiin pudotuksiin verrattuna, ja tämän jälkeen hän rakensi rauhallisen 15 juoksun vuoron Rootin rinnalla.

Rew’n lyönti päättyi kuitenkin dramaattisesti päivän viime hetkillä. Kyle Jamieson sai hänet lbw:ksi videokatselun jälkeen, kun Rew yritti pelata hook-lyöntiä matalana pysyneeseen syöttöön, joka skiddasi läpi ja osui häneen korkealle polvien yläpuolelle. Tuomio jäi voimaan, ja Englanti päätti päivän tilanteessa 182–5, vain yhden lyöjän päässä hännästä.

Englannilla on silti vielä teoreettinen mahdollisuus ihmetekoon, sillä Root on yhä crease’llä ja joukkue johtaa ottelusarjaa 1–0. Todennäköisin skenaario on kuitenkin, että tämä viiden päivän draama huipentuu Uuden-Seelannin tasoitusvoittoon ja sarjan tilanteeseen 1–1 ennen ratkaisevaa testiä Trent Bridgellä.

Ben Stokes loistaa Durhamissa – kaaosta Englannin ympärillä

Testisarjan ympärillä on nähty poikkeuksellinen ja ristiriitainen pariviikkoinen. Englannin kapteeni Ben Stokes sekä nopea keilaaja Gus Atkinson jätettiin pois toisesta testistä kurinpidollisista syistä – he rikkoivat joukkueen ulkonaliikkumiskieltoa. Stokes on lisäksi tutkinnan alaisena Lontoon yökerhossa sattuneen välikohtauksen vuoksi.

Siitä huolimatta Stokes pelasi samanaikaisesti Durhamille ja iski 95 juoksua – hänen parhaat lukemansa sitten lähes vuotta aiemmin lyödyn testisatasen Intiaa vastaan. Samalla, kun Stokes yritti pelata itsensä takaisin maajoukkueen kapteeniksi mahdolliseen ratkaisevaan testiin Trent Bridgellä, Root kantoi vastuuta hänen sijaisenaan The Ovalilla.

Tilannetta teki entistä erikoisemmaksi se, että kentällä ja sen ulkopuolella oli esillä kolme eri Englannin kapteenia: Root, Stokes ja Brook. Root on Stokesin edeltäjä ja nyt väliaikainen korvaaja, Brook todennäköinen tuleva kapteeni, ja Stokes itse yrittää säilyttää asemansa maajoukkueen johtajana. Lisäksi Brookin oma yökerhoepisodi Wellingtonissa viime lokakuussa lisää tarinaan kerroksen ironiaa ja kaaosta, jonka Englanti haluaa ratkaista nopeasti. Virallisia päätöksiä odotetaan testin päätyttyä.

Englannin keilaus ja kenttäpeli pitivät toiveet elossa

Vaikka huomio on kohdistunut Rootin ja Brookin lyöntipeliin, Englannin keilaajat ansaitsevat kiitosta päivän ensimmäisestä puoliskosta. Uusi-Seelanti aloitti aamun vahvasta asemasta 252–3, mutta Englanti onnistui kaatamaan viimeiset seitsemän lyöjää vain 110 juoksun lisäyksellä.

Jofra Archer jatkoi vakuuttavia otteitaan. Hän nappasi ensin Nichollsin tärkeän wicketin tämän 121 juoksun jälkeen slip-kaadolla ja palattuaan hyökkäykseen pudotti myös Phillipsin gullyyn. Suurin wicket-saaliin vei kuitenkin jälleen Fisher, joka ei keilannut lainkaan aamun ensimmäisellä tunnilla, mutta nappasi kolme tärkeää wicketiä juuri ennen lounasta ja sen jälkeen.

Daryl Mitchell yritti kekseliästä scoop-lyöntiä, mutta menetti lopulta stumphinsa Rew’n seistessä ylhäällä stumpsien takana. Jamieson menetti keskimmäisen stumpinsa voimakkaassa swingi-yrityksessä, ja Nathan Smith löi pallon suoraan kenttäpelaajan käsiin tehtyään 38 juoksua. Rew, joka oli pudottanut kaksi koppia edellisenä päivänä, petrasi merkittävästi ja nappasi muun muassa tärkeän rebound-kopin, kun Root pudotti Tom Blundellin leg-slipissä Josh Tonguen keilauksessa.

Kriisijoukkue, joka nojaa yhä Rootiin

Englannin krikettijohtaja Rob Key totesi Rootin olevan se pelaaja, joka pelastaa joukkueen kerta toisensa jälkeen tilanteesta 10–2. Tällä kertaa lukemat olivat 13–2, kun Emilio Gay chippasi Jamiesonin syötön mid-wicketiin ja Jacob Bethell jatkoi huolestuttavaa virettään joutumalla lbw:ksi ilman juoksuja.

Ben Duckett kaatui pian tämän jälkeen, kun hän pelasi heikon hook-lyönnin Will O’Rourken syöttöön ja nosti pallon suoraan mid-oniin. Root saapui tällöin crease’lle, merkkasi tililleen jälleen yhden historiallisista merkkipaaluista ja ryhtyi paikkaamaan luhistumassa olevaa batting line-upia – juuri kuten niin monesti ennenkin.

Tämä kriisipitoinen ja kohujen sävyttämä jakso Englannin kriketissä näyttää päättyvän todennäköisesti sarjan tasoittumiseen, mutta Rootin läsnäolo crease’llä ja Brookin nousu vastuunkantajaksi tarjoavat silti joukkueelle toivoa. Päätöspäivästä odotetaan kaikkien aikojen takaa-ajoa tai väistämätöntä romahdusta – joka tapauksessa luvassa on dramaattinen loppunäytös.

Vertailua muihin kovan paineen mestareihin

Rootin tapa kantaa joukkuettaan suurimman paineen alla muistuttaa monia muista lajeista, joissa yksittäinen urheilija nousee ratkaisevalla hetkellä esiin. Golfissa on nähty vastaavaa henkistä kovuutta, kun esimerkiksi Wyndham Clark kesti New Yorkin buuaukset ja kruunattiin US Open -mestariksi. Samalla tavalla Root yrittää nyt hiljentää epäilijät ja viedä Englannin mahdollisimman pitkälle lähes toivottomalta vaikuttavassa takaa-ajossa.

Ei sisällä instagram post:eja