Perheen pojat pelaavat eri maajoukkueissa MM-kisoissa – näin Souttarien futisunelma toteutuu

Useimmille skoteille ei ole epäselvää, ketä he kannattavat jalkapallon MM-kisoissa. Aberdeenshiressä, Luthermuirin kylässä asuvalla Jack ja Heather Souttarilla tilanne on kuitenkin poikkeuksellisen erikoinen – ja ainutlaatuisen iloinen.

Heidän poikansa John tekee MM-debyyttinsä Skotlannin sinisissä. Samaan aikaan perheen kuopus Harry pukee ylleen Australian kultaisen pelipaidan. Yksi perhe, kaksi poikaa, kaksi eri maajoukkuetta ja yksi yhteinen unelma: kokea MM-kisojen taika paikan päällä Yhdysvalloissa.

Skotlannin sininen ja Australian kulta – ylpeys molemmista pojista

Jack ja Heather ovat matkalla USA:han seuratakseen poikiensa otteluita. Heidän matkasuunnitelmansa ei kuitenkaan ole yksinkertainen: vanhempien on ehdittävä kahteen lohkovaiheen otteluun, jotka pelataan 3 000 kilometrin ja kuuden päivän välimatkalla.

Epätavallisesta tilanteesta huolimatta he korostavat, että kannattavat tasapuolisesti molempia poikia ja molempia maita. Jack tiivistää tunteet yksinkertaisesti:

“Onhan se iso juttu. Haluamme tukea molempia lapsia ja molempia maita. Sen jälkeen pallo on kirjaimellisesti ilmassa muun osalta.”

Molemmat pojat ovat toppareita. John pelaa nykyisin Rangersissa, aiemmin hän on edustanut muun muassa Dundee Unitedia ja Heartsia. Harry aloitti niin ikään Dundee Unitedissa, siirtyi myöhemmin Stokeen ja pelaa nyt Leicester Cityssä.

John debytoi Skotlannin A-maajoukkueessa jo vuonna 2018. Harry taas nousi Australian maajoukkueeseen vuonna 2019 – mahdollisuuden, jonka mahdollisti äiti Heatherin australialainen syntyperä.

Lapsuuden nahkapalloista MM-kisoihin

Souttarien perheessä jalkapallo on ollut aina läsnä. Isä Jack pelasi nuoruudessaan Brechin Cityssä, ja seuraava sukupolvi – kolme poikaa ja kaksi tytärtä – sekä pelasivat että seurasivat lajia tiiviisti.

Perheen arki rakentui vuosien ajan treenien, pelimatkojen ja turnausten ympärille. Jack muistelee, ettei harrastusrumbasta tullut koskaan taakkaa:

“Suurin juttu oli se, ettei se koskaan tuntunut työltä. Harjoittelimme Dundee’ssa kahdesti viikossa. Sitten ajoimme kahdesti viikossa Glasgow’hun treeneihin.”

Poikien urat veivät perhettä ympäri Britanniaa – Dingwalliin, Fleetwoodiin, Stokeen ja moniin muihin kaupunkeihin. Jackin mukaan he päättivät alusta asti suhtautua reissuihin mahdollisuuksina, ei velvollisuuksina:

“Olimme käytännössä koko ajan tien päällä tukemassa poikia. Rehellisesti sanottuna me molemmat pidämme jalkapallosta todella paljon. Se oli mahtavaa – emme halunneet olla kärttyisiä vanhempia, vaan otimme matkat kuin lomina.”

Muistoja Ranska 1998:sta USA 2026:een

Tulevat MM-kisat Yhdysvalloissa eivät ole Souttareille ensimmäinen kosketus maailman suurimpaan jalkapalloturnaukseen. Vuonna 1998, kun Skotlanti oli viimeksi MM-lopputurnauksessa, Jack matkusti Ranskaan vanhimman poikansa Aaronin ja sukulaisten sekä ystävien kanssa.

Tuolloin pieni John jäi kotiin Heatherin kanssa – ja Heather odotti juuri Harrya. “En koskaan päässyt matkaan”, Heather kertoo. “Olin silti todella iloinen, että he menivät, ja sanoin: ‘Menen sitten seuraaviin kisoihin.’ Mutta tässä sitä ollaan, 28 vuotta myöhemmin. Olen odottanut aika kauan.”

Ironista kyllä, 28 vuotta myöhemmin juuri tuo taapero ja äidin masussa ollut vauva pelaavat nyt itse MM-kisoissa. Tällä kertaa mukana on neljä sukupolvea – laaja joukko perhettä ja ystäviä, ja Heather on organisoinut matkan yksityiskohdat.

Surun sävyttämää ylpeyttä: veljen muisto mukana kentällä

Souttarien tarinaan kuuluu myös syvä suru. Perheen vanhin poika Aaron menehtyi heinäkuussa 2022, 42-vuotiaana, pitkän taistelun jälkeen motoneuronitautia vastaan. Sekä John että Harry kertovat, että Aaronilla oli merkittävä rooli heidän urapolullaan – isoveli toimi esikuvana ja tukipilarina.

Harry esiintyi Australian riveissä jo Qatarin MM-kisoissa 2022. USA 2026 on puolestaan Johnin ensimmäinen MM-turnaus. Molemmat veljekset kantavat Aaronin muistoa mukanaan kentälle jokaisessa ottelussa.

Mitä jos Skotlanti kohtaa Australian?

Yksi kysymys nousee väistämättä esiin: mitä tapahtuu, jos arpaonni ja tulokset johtavat tilanteeseen, jossa Skotlanti ja Australia kohtaavat – ja veljekset joutuvat vastakkain?

Jack ei aseta vaakakuppeihin maita tai poikia:

“Tunteet ovat hyvin samanlaiset molempia lapsia kohtaan. Se, että olemme skotteja, ei tarkoita, että tunteemme Harrya kohtaan olisivat yhtään vähäisemmät. Olemme vain äärimmäisen ylpeitä – niin kuin kuka tahansa vanhempi olisi – kun lapset menestyvät. Oli kyse urheilusta tai mistä tahansa muusta elämässä.”

Heather näkee USA 2026 -turnauksen mahdollisuutena luoda uusia, yhteisiä muistoja:

“Jalkapallon puolesta saamme uusia tarinoita – olemme kuulleet Ranska 1998 -juttuja vuosikausia, joten nyt saamme koko perheelle paljon uusia muistoja ja kertomuksia. Muistoja ja tarinoita ikuisesti – eikö se ole juuri sitä, mitä perheissä eniten tarvitsee?”

Kansainväliset futistarinat kiinnostavat – myös Suomessa

Souttarien perheen tarina kahden eri maajoukkueen välissä heijastaa modernia, kansainvälistyvää jalkapalloa. Suomessakin on nähty, miten pelaajat ja perheet elävät usean maan ja kulttuurin rajapinnassa – ja miten maajoukkuevalinnat voivat olla sekä tunteikkaita että monimutkaisia.

Myös suomalaisessa julkisessa elämässä nähdään yhä useammin kansainvälistä liikkuvuutta ja useamman maan välillä tasapainoilevaa arkea. Esimerkiksi Sanna Marinin vauhdikas alkukesä, tyttöjen illat ja työmatkat Sveitsiin, Pariisiin ja Japaniin ovat herättäneet keskustelua siitä, miten ura, perhe ja kansainvälinen elämä voidaan sovittaa yhteen – aivan kuten Souttarien perheen kohdalla urheilun kautta.

Yksi asia on kuitenkin varma: kun avauspotku USA:n MM-kisoissa lähestyy, Souttarien katsomopaikoilla Skotlannin sininen ja Australian kulta eivät ole vastakkain, vaan rinnakkain – saman perheen jakamana ylpeytenä.

Ei sisällä instagram post:eja