Onko Britannialla sokea piste UFO-havainnoissa? – UAP-ilmiöiden tutkinta kyseenalaistetaan

Yli neljä vuosikymmentä taivaalla työskennellyt eläkkeellä oleva lentäjä Chris Crowther on nähnyt lähes kaiken, mitä ilmatila voi tarjota. 42 vuoden uransa aikana hän keräsi noin 22 000 lentotuntia ympäri maailmaa kulkevilla reiteillä – mutta yksi tapaus vuodelta 1978 ei jätä häntä rauhaan vieläkään.

Selittämätön kohtaaminen Norfolkissa

Vuonna 1978 Crowther lensi kevyttä lentokonetta lähestyessään Norwichin lentoasemaa. Hän muistaa tilanteen edelleen hetki hetkeltä. Kone oli 7 500 jalan (noin 2 300 metrin) korkeudessa ylittämässä The Wash -lahtea, kun Eastern Radar -tutkakeskus – yhteinen siviili–sotilas lennonjohtoyksikkö, joka toimi vuoteen 1988 asti – otti yhteyttä.

”He sanoivat: ‘Meillä on tunnistamatonta liikennettä, vastakkaiseen suuntaan, hyvin nopeaa… korkeutta ei tiedetä’”, Crowther muistelee. Hetkeä myöhemmin jotain pyyhkäisi koneen oikean siivenkärjen ohi.

”Katsoimme ylös ja siinä silmänräpäyksessä jokin meni siivenkärjen ohi niin nopeasti, että sitä oli lähes mahdoton hahmottaa. Silti näen yhä mielessäni kuvan tummista esineistä, ehkä jalkapallon kokoisista, ehkä tusinasta kappaleesta, jotka viuhuivat siiven vierestä – ja sitten ne olivat poissa.”

Crowther ei koskaan tehnyt virallista ilmoitusta havainnostaan. Hän ei kuitenkaan ole kokemuksensa kanssa yksin. Viime vuosina väitteet tunnistamattomista lentävistä esineistä (UFO) – joita nykyään kutsutaan useammin nimellä tunnistamattomat poikkeavat ilmiöt (UAP, unidentified anomalous phenomena) – ovat siirtyneet marginaalista valtavirran keskusteluun.

Yhdysvallat avaa arkistoja – Iso-Britannia epäröi

Yhdysvalloissa muutos on ollut erityisen näkyvä. Hallitus on julkaissut sarjan salaisiksi luokiteltuja dokumentteja, ja sotilaspilotit, tiedusteluviranomaiset sekä ilmiantajat ovat astuneet julkisuuteen valan alla kertomaan kokemuksistaan. Heidän todistuksensa kuvaavat kohtaamisia kohteiden kanssa, jotka näyttävät kykenevän liikkeisiin ja kiihtyvyyksiin, jotka ylittävät tunnetun ihmisteknologian rajat. Mukana on myös väitteitä salaisista onnettomuuksien jälkiselvitysohjelmista.

Vaikka skeptisyys on yhä vahvaa, viranomaisten kasvava myöntyvyys käsitellä aihetta on lisännyt kansainvälistä keskustelua ja nostanut UAP-ilmiöt uudelleen suuren yleisön tietoisuuteen. Ilmiön kulttuurinen vaikutus näkyy myös viihteessä: ohjaaja Steven Spielberg on palannut aiheeseen, jota hän käsitteli jo vuoden 1977 elokuvassaan Kolmannen asteen yhteys, uudessa elokuvassaan Disclosure Day. Siinä kuvataan maailmaa, joka on juuri saamassa kiistattoman todisteen ei-inhimillisen älyn olemassaolosta – älyn, joka on väitetysti ollut ”piilossa näkyvillä” vuosikymmenten ajan.

Iso-Britannia sen sijaan erottuu nykytilanteessa: maassa ei ole keskitettyä, virallista järjestelmää UFO- tai UAP-havaintojen kirjaamista ja tutkimista varten.

Puuttuva raportointijärjestelmä herättää huolta

Britannian puolustusministeriöllä (Ministry of Defence, MoD) oli aiemmin oma UFO-työpöytä, jonka tehtävänä oli arvioida havaintoja kansallisen turvallisuuden näkökulmasta. Tämä yksikkö lakkautettiin kuitenkin vuonna 2009, pääosin puolustusbudjetin leikkausten vuoksi. Sen jälkeen ei ole ollut virallista kanavaa, jonka kautta kansalaiset – tai edes ammattihavainnoijat, kuten lentäjät – voisivat raportoida poikkeavista ilmiöistä taivaalla.

Monien mielestä tämä muodostaa huolestuttavan ”sokean pisteen” kansallisessa turvallisuudessa ja tieteellisessä tiedonkeruussa.

SEPI Agency vaatii kansallista UAP-toimistoa

Leigh-on-Seassa, Essexissä asuva entinen National Crime Agency -virkailija David Jon on ottanut asiakseen paikata tätä aukkoa. Hän johtaa SEPI Agencyä (Supernatural, Extra-terrestrial, Paranormal Investigations) – riippumatonta organisaatiota, joka tutkii UAP-ilmiöitä ja muita paranormaaleja tapauksia. Jon kampanjoi parhaillaan vetoomuksella, jossa vaaditaan hallitusta perustamaan kansallinen raportointikeskus UAP-havainnoille.

SEPIn rekisterissä on tällä hetkellä 32 UFO- ja UAP-tapausta eri puolilta maailmaa, joista kaksi on edelleen avoimena. Jonin mukaan hänen tiiminsä soveltaa poliisin tutkintamenetelmiä: havaintoja pyritään todentamaan useista lähteistä, kerätään todistajalausuntoja ja arvioidaan mahdollisia luonnollisia tai teknisiä selityksiä. Suurin osa tapauksista voidaan hänen mukaansa selittää, mutta noin 20 % jää selittämättä.

Jonin mielestä muualla maailmassa ollaan Britanniaa edellä – erityisesti Yhdysvalloissa, jossa Pentagonilla on omat UAP-yksikkönsä analysoimassa raportteja. Hänen mielestään Iso-Britannia riskeeraa jäävänsä jälkeen sekä mahdollisten uhkien ymmärtämisessä että mahdollisten teknologisten ja tieteellisten mahdollisuuksien hyödyntämisessä.

”Haluan, että hallitus ottaa tämän aiheen vakavasti ja panostaa siihen rahallisesti”, Jon sanoo. ”Ihmiset ovat nyt vahvemmassa asemassa kuin koskaan: jokaisella on 4K-kamera taskussaan, joten todistusaineistoa kertyy entistä enemmän – mutta ei ole paikkaa, minne se raportoidaan.

Se, ettei julkista raportointikanavaa ole, ei tarkoita, etteikö Britannian ilmatilassa tapahtuisi samoja asioita kuin Yhdysvalloissa. Päinvastoin, Jon väittää, että Iso-Britanniassa on ollut runsaasti tapauksia, jotka ansaitsevat perusteellisen tutkinnan.

Historialliset tapaukset: Rendlesham ja muut

Monet havainnot voidaan selittää väärin tunnistetuilla lentokoneilla, optisilla ilmiöillä, säämuodostelmilla tai salaisilla sotilasteknologioilla. Silti osa tapauksista pysyy sinnikkäästi vailla uskottavaa selitystä.

Yksi tunnetuimmista on joulukuun 1980 Rendlesham Forestin tapaus Suffolkissa, jota kutsutaan usein ”Britannian parhaiten dokumentoiduksi UFO-tapaukseksi”. Useiden öiden aikana Yhdysvaltain ilmavoimien henkilöstö kahdella tukikohdalla raportoi outoja valoja metsässä ja osa todistajista kertoi nähneensä maassa olleen, tuntemattoman alkuperän omaavan aluksen.

Tapaus johti virallisiin selvityksiin ja on sittemmin muodostunut keskeiseksi viitepisteeksi brittiläisessä UFO-tutkimuksessa.

Nick Popin työ puolustusministeriössä

1990-luvulla puolustusministeriön virkamies Nick Pope sai tehtäväkseen arvioida tällaisia tapauksia ja selvittää, muodostivatko ne kansallisen turvallisuuden uhan. Pope käytti vuosia raporttien läpikäymiseen ja todistajien haastatteluun, mukaan lukien Rendleshamin tapauksen avaintodistajat.

Pope korosti usein, että valtaosalle havainnoista löytyi tavanomainen selitys – mutta pieni osa jäi hänenkin analyysissaan avoimeksi. Hän kirjoitti aiheesta laajasti ja jatkoi julkista keskustelua vielä saatuaan syöpädiagnoosin alkuvuodesta 2024. Pope kuoli huhtikuussa, mutta antoi BBC:lle haastattelun pian ennen kuolemaansa.

Rendleshamin tapauksesta hän sanoi: ”Tämä ei ollut vain valoja taivaalla, tämä oli laskeutuminen; brittiläisiä ja amerikkalaisia todistajia, useita sotilasnäköhavaintoja. Tämä on puolustus- ja kansallisen turvallisuuden kysymys.”

Hän huomautti, että nykykielessä käytetään sanaa ”drone” hyvin löyhästi, mutta sotilastukikohtien yläpuolella on kiistatta liikkunut tunnistamattomia kohteita. ”Ei ole kohtuutonta, että brittiläiset haluavat vastauksia”, Pope totesi.

Popin näkemykset asettuvat laajempaan keskusteluun median roolista ja tutkivasta journalismista. Esimerkiksi tutkivan journalistin Roger Cookin perintö ovenraivaushaastattelujen uranuurtajana muistuttaa siitä, kuinka tärkeää on kyseenalaistaa virallinen linja ja etsiä vastauksia myös vaikeisiin tai kiistanalaisiin aiheisiin.

Viranomaisten varovainen linja

Kaikesta huolimatta Britannian virallinen kanta on pidättyväinen. Puolustusministeriön mukaan yksikään raportoitu havainto – oli kyse sitten UFOista, UAP-ilmiöistä tai väitetyistä ulkoavaruuden olennoista – ei ole osoittanut suoraa sotilaallista uhkaa Yhdistyneelle kuningaskunnalle.

Tämä linja voi rauhoittaa, mutta se ei välttämättä tarjoa vastauksia niille, jotka ovat kokeneet poikkeavia ilmiöitä tai tutkivat niitä.

Puolustusministeriön tiedottaja kertoi, ettei hän tiedä yhdestäkään hallinnon sisäisestä tahosta, jolle tällaisia havaintoja voisi nykyisin raportoida. ”Jos kansalaisia huolettaa ilmatilan käyttö, he voivat olla yhteydessä CAA:han (Civil Aviation Authority)”, hän lisäsi.

CAA:n edustajan mukaan Britanniassa ei heidän tietojensa mukaan ole käynnissä aktiivista UAP-seurantaa, eikä CAA ole ollut osallisena tällaisessa toiminnassa. ”Monet ‘tunnistamattomiksi lentäviksi esineiksi’ raportoidut kohteet ovat miehittämättömiä ilma-aluksia eli droneja”, CAA arvioi.

Ilmatilaan liittyvät huolenaiheet tulisi viranomaisen mukaan raportoida CAA:lle, ja turvallisuuteen liittyvät havainnot voi ilmoittaa myös sen verkkosivujen kautta. Lisäksi käytössä ovat Airprox-raportit, joissa kirjataan lentokoneiden läheltä piti -tilanteet ja muut lähellä havaitut kohteet, jotta lentoturvallisuutta voidaan parantaa.

Helmikuussa BBC raportoi, että puolustusministeriön poliisin (MoD Police) tutkinta Yhdysvaltain ilmavoimien tukikohtien yllä Norfolkissa, Suffolkissa ja Gloucestershiressa havaituista drooneista ei ollut johtanut epäiltyjen tunnistamiseen.

Tieteellinen skeptisyys: tarvitaanko valtiollista panostusta?

Professori Chris French, Lontoon Goldsmiths Collegen emeritusprofessori, suhtautuu UFOihin ja UAP-ilmiöihin skeptisesti. Hänen mukaansa valtaosalla havainnoista ei ole kansalliseen turvallisuuteen liittyvää merkitystä, eikä niillä ole suoraa kytköstä ajatukseen mahdollisesta ulkoavaruuden sivilisaation invaasiosta.

French muistuttaa, että Britanniassa toimii jo riippumattomia tutkimuslaitoksia ja harrastajaryhmiä, joille havaintoja voidaan raportoida. Hänen mielestään tämä vähentää tarvetta erilliselle, hallituksen rahoittamalle yksikölle.

”Tiedemiehenä ja psykologina, joka on kiinnostunut tällaisista ilmiöistä, ajattelen, että mitä enemmän dataa, sen parempi”, French sanoo. ”Mutta ymmärrän myös hallituksen näkökulman: kun resurssit ovat tiukat, tämänkaltaisen toiminnan rahoittaminen ei todennäköisesti ole etusijalla.”

Pilotit ja tutkijat kaipaavat avoimuutta

Crowtherin kaltaisille piloteille ja David Jonin kaltaisille tutkijoille kysymys ei rajoitu siihen, muodostavatko ilmiöt suoran uhan. Heidän mielestään keskeistä on, tehdäänkö niiden ymmärtämiseksi ylipäätään riittävästi.

Ilman virallista raportointijärjestelmää monet havainnot voivat jäädä kokonaan kirjaamatta ja niiden yksityiskohdat kadota ajan myötä. Tämä heikentää sekä turvallisuuden arviointia että tieteellistä analyysiä, joka edellyttäisi suuria ja systemaattisesti kerättyjä aineistoja.

Crowther toivoo, että aiheesta voitaisiin puhua avoimemmin ja vähemmän leimaavasti. ”Muuten ihmisten mielikuvitus laukkaa vapaasti, ja luulen, että me kaikki haluaisimme tietää, mitä todella on meneillään”, hän sanoo.

Kansainvälisen kiinnostuksen kasvaessa paine Britannian hallitusta kohtaan voi kasvaa. Yhdysvaltain avautuminen, median lisääntynyt huomio ja riippumattomien tutkijoiden työ saattavat lopulta pakottaa myös Ison-Britannian pohtimaan, tarvitseeko se oman, avoimen UAP-strategian.

Siihen saakka tapaukset, kuten Crowtherin kokemus vuodelta 1978, jäävät vaille lopullista selitystä – ja niille, jotka sanovat nähneensä jotain selittämätöntä taivaalla, mysteeri on kaikkea muuta kuin ohi.

Ei sisällä instagram post:eja