Andy Burnham matkalla Britannian pääministeriksi – miksi kaikki viittaa pikaiseen vallanvaihtoon
Britanniassa kaikki merkit osoittavat siihen, että Andy Burnhamista tulee maan seuraava pääministeri jo viikkojen, ei kuukausien, kuluessa. Labour-puolueen sisäinen dynamiikka, kilpailijoiden vetäytyminen ja puoluejohdon aikataulupaineet työntävät häntä nopeasti kohti Downing Street 10:tä.
Burnham ilmoitti ehdokkuudestaan – ja vastustus suli hetkessä
Vähän kello kymmenen jälkeen aamulla Andy Burnham vahvisti viimein sen, mitä oli pidetty lähes varmana: hän asettuu ehdolle Labourin uudeksi johtajaksi – ja siten myös Britannian seuraavaksi pääministeriksi. Tuore Makerfieldin kansanedustaja julkaisi ilmoituksensa sosiaalisessa mediassa matkalla junalla Manchesterista Lontooseen ja totesi: ”Asetun ehdolle osana tätä prosessia.”
Siihen mennessä, kun juna saapui Lontoon Eustonin asemalle, hänen todennäköisin haastajansa, entinen terveysministeri Wes Streeting, oli jo vetäytynyt kisasta ja ilmoittanut tukevansa Burnhamia johtopaikkaan. Hetkessä mahdollisuus täysimittaiseen johtajakilpaan – jota Sir Keir Starmer vielä viittasi kannattavansa eropuheessaan – alkoi näyttää äärimmäisen epätodennäköiseltä.
Streeting oli aiemmin puhunut tarpeesta ”ajatusten taisteluun”, mutta nyt hän korosti, ettei kesää kannata käyttää ”pienten erojen liioitteluun”. Päätös yllätti monet hänen tukijoistaan, jotka olivat vielä aivan viime hetkillä painostaneet häntä haastamaan Burnhamin.
Huoli Burnhamin linjauksista ei riittänyt synnyttämään haastajaa
Osa Streetingin tukijoista piti johtajakisaa välttämättömänä, koska Burnhamin linjauksia pidettiin liian epäselvinä. Yksi tukija kuvasi tilannetta: ”Epäselvyys Burnhamin suunnasta on huolestuttavaa.”
Streeting kertoi keskustelleensa Burnhamin kanssa laajasti tämän Makerfieldin täytevaalivoiton jälkeen, mutta kiisti, että taustalla olisi ollut diili tai hänelle luvattu tietty ministeripesti. Silti Labour-puolueen sisällä pidetään lähes varmana, että Burnhamin johtama hallitus tarjoaisi Streetingille keskeisen paikan kabinetissa.
Myös entinen varapääministeri Angela Rayner, jota pidettiin pitkään potentiaalisena johtajaehdokkaana, viestitti, että Labourin on nyt ”kaksinkertaistettava työnsä tavallisten ihmisten hyväksi”. Hän ei kuitenkaan erikseen asettunut Burnhamin taakse, mutta ei myöskään näytä valmistelevan omaa johtajaehdokkuuttaan.
Starmerin leiri epäili Burnhamin kestävyyttä
Makerfieldin kampanjan aikana Starmerille uskollisissa piireissä kasvoi tunne, ettei Andy Burnham kestänyt riittävästi kriittistä tarkastelua. BBC Newsnightin haastattelu, jossa hän ei kyennyt nimeämään hallituksen finanssipolitiikan sääntöjä, vaikka oli luvannut pitäytyä niissä, vahvisti epäilyksiä. Burnham kieltäytyi toistuvasti vastaamasta kansallista politiikkaa koskeviin kysymyksiin vedoten siihen, että oli vain ehdolla Makerfieldin kansanedustajaksi.
Osa Starmerille uskollisista kansanedustajista pohti jo avoimesti oman ehdokkaan asettamista, jotta Burnhamin poliittinen ohjelma jouduttaisiin avaamaan ja testaamaan kunnolla. Pääministerin valtiosihteeri Darren Jones mainittiin useasti mahdollisena haastajana, mikäli muita ei ilmaantuisi.
Joukko kokoontuu Burnhamin taakse – kilpailu käytännössä ohi
Viimeisetkin epäilyt johtajakisan todellisesta olemassaolosta hälvenivät, kun noin 200 Labourin kansanedustajaa tervehti Andy Burnhamia riemunkiljahduksin hänen saapuessaan ryhmäkuvaan parlamenttiin. By-vaalien voittajan yhteiskuva on sinänsä rutiinia, mutta Westminster Halliin kertynyt odottava tunnelma paljasti, että kyse oli jostain paljon isommasta: tilaisuus näytti pikemminkin uuden johtajan epäviralliselta kruunajaiselta.
Paikalla olivat keskeiset Starmerin liittolaiset, kuten valtiovarainministeri Rachel Reeves ja pääwhip Jonathan Reynolds – kumpikaan ei ollut seurannut Starmerin eroilmoitusta aiemmin samana päivänä. Myös Darren Jones, Steve Reed ja EU-suhteista vastaava Nick Thomas-Symonds olivat eturivissä osoittamassa tukeaan Burnhamille.
Kuten Boris Johnson kiteytti omassa syrjäyttämisessään vuonna 2022: ”Kun lauma liikkuu, se liikkuu.” Tällä kertaa lauma on liikkunut selvästi Burnhamin taakse.
Virallisen valokuvauksen jälkeen Burnham nappasi puhelimensa ja otti selfien ympärilleen pakkautuneesta kansanedustajajoukosta. Mukana oli edustajia kaikilta Labourin puolueen siiviltä: sekä oikealta laidalta, johon usein lasketaan Streeting ja Jones, että vasemmalta, jonka keskeiset toimijat olivat näkyvästi mukana Jeremy Corbynin aikaisessa projektissa.
Yhtenäisyys ei ole itsestäänselvyys
Vaikka näkyvä enemmistö näyttää asettuneen Burnhamin taakse, puolueen sisällä kuplii edelleen tyytymättömyyttä. Osa takapenkkiläisistä katsoo, että Starmerin syrjäyttäminen oli virhe, kun taas toinen ryhmä uskoo, että Wes Streeting olisi ollut parempi seuraaja. Nämä ryhmittymät voivat jatkossa vaikeuttaa puolueen yhtenäistämistä ja haastaa Burnhamin kykyä pitää eri leirit tyytyväisinä.
Yksi Starmerille lojaali hallitusavustaja myönsi olevansa lähes helpottunut siitä, ettei heidän enää tarvitse miettiä, miten kaikki puolueen siivet pidetään tyytyväisinä – se vastuu siirtyy Burnhamille.
Pääministeriksi jo heinäkuussa? Aikataulusta vallitsee erimielisyys
Burnhamin lähipiirissä on erimielisyyttä siitä, kuinka nopeasti vallanvaihdon tulisi tapahtua. Viikonlopun aikana tiimi viestitti, että heidän ensisijainen toiveensa olisi ollut johtajanvaihto syyskuussa, jolloin politiikkaa ja hallituskokoonpanoa olisi ehditty valmistella perusteellisemmin.
Jos kilpailua ei kuitenkaan synny, näyttää yhä todennäköisemmältä, että Burnham voisi astua Downing Street 10:n ovesta sisään jo 16. heinäkuuta. Yksi Burnhamin politiikkalinjauksia valmisteleva lähde kuvasi valmiusastettaan sanoin ”ei kovin valmis” ja vihjasi, että Starmeria voitaisiin yrittää pitää tehtävässään syksyyn saakka, vaikka kilpailua ei käytäisikään.
Ajatuksena olisi nimetä tulevat ministerit ja avustajat jo hyvissä ajoin ja käytännössä järjestää heille ”akkreditointi- ja sopeutumiskeskustelut” elokuun aikana, jotta he olisivat paremmin valmistautuneita hallitusvastuuseen. Tämä näkemys ei kuitenkaan ole enemmistön kanta Burnhamin sisäpiirissä.
Toinen lähipiirin lähde tiivisti tilanteen: ”Aikataulu on aikataulu, meillä ei ole valinnanvaraa – hänestä tulee pääministeri heinäkuussa, jos hän on ainoa ehdokas.”
Puoluejohto ja Starmer voivat ratkaista lopullisen aikataulun
Labourin johtajavaalin aikataulusta päättää puolueen kansallinen toimeenpaneva komitea (NEC). Jos haastajaa ei synny, lopullinen päätös voi jäädä pitkälti Keir Starmerin käsiin. Yksi pääministerin liittolaisista arvioi, ettei Starmer todennäköisesti halua jäädä virkaan vain antaakseen Burnhamille lisää valmisteluaikaa.
Burnhamin tiimi on silti jo viikkojen ajan työskennellyt useiden politiikkasektoreiden parissa, erityisesti asumisen ja liikenteen alueilla. Neuvonantajat pohtivat, missä määrin Burnhamin johtama hallitus voisi kasvattaa valtion lainanottoa kohdennetusti ja samalla pysyä uskottavana taloudenpidossa.
Puolustuksen, energiapolitiikan ja sosiaaliturvan osalta työ on kuitenkin huomattavasti vähemmän pitkälle vietyä. Burnhamin liittolaiset tunnustavat avoimesti, että juuri näille osa-alueille tarvitaan nopealla aikataululla selkeä strategia, jotta kokonaisuus näyttäisi uskottavalta hallitusohjelmalta.
Burnhamin johtajuusprojekti: yhtenäinen hallitus, toimiva poliittinen hanke
Vielä yhden myrskyisän Westminster-päivän päätteeksi näyttää lähes varmalta, että juuri Andy Burnhamille lankeaa tehtävä koota kaikki nämä palaset yhteen: rakentaa yhtenäinen hallitus, pitää Labourin eri siivet riittävän tyytyväisinä ja muotoilla niistä toimiva poliittinen projekti, joka kestää sekä taloudellisen että poliittisen tarkastelun.
Burnhamin tilanne muistuttaa monella tapaa muita modernin ajan keskikentän johtohahmoja politiikassa ja urheilussa – henkilöitä, joiden on kyettävä tasapainottamaan puolustus ja hyökkäys, vakaus ja rohkeus. Esimerkiksi Ranskan maajoukkueen keskikenttäpelaajaa käsittelevä analyysi siitä, miksi N’Golo Kanté on yhä korvaamaton Ranskan maajoukkueelle havainnollistaa, miten ratkaisevaa voi olla yhden pelaajan kyky pitää kokonaisuus koossa – vastaavaa tasapainottavaa roolia Burnhamin odotetaan nyt näyttelevän Labourin johdossa.
Seuraavat viikot ratkaisevat, astuuko Burnham pääministeriksi jo heinäkuussa vai saako hän lisää hengähdysaikaa syksyyn saakka. Yhtä kaikki, valta-asetelmat Labourissa ja Britannian politiikassa ovat jo käytännössä asettuneet hänen ympärilleen.
Ei sisällä instagram post:eja
