Miksi N’Golo Kanté on yhä korvaamaton Ranskan maajoukkueelle
Kun palasimme Chelseaan voitettuamme yhdessä Ranskan kanssa maailmanmestaruuden vuonna 2018, N’Golo Kanté katsoi minua ja sanoi: ”Oli, luulen että jään pois maajoukkueesta.”
Vastasin hänelle: ”Ei NG, kuuntele. Olet maailman huipulla. Ymmärrän miksi ajattelet noin, mutta sinun täytyy jatkaa. Olet liian nuori lopettamaan.”
Siitä on nyt kahdeksan vuotta, ja NG – kuten kaikki ystävät ja joukkuekaverit häntä kutsuvat – jatkaa yhä Ranskan paidassa ja on edelleen yksi Les Bleusin tärkeimmistä pelaajista.
Kanté 35-vuotiaana – sama energinen moottori
Kanté on nyt 35-vuotias, mutta aina kun minulta kysytään, miksi hän on yhä mukana Ranskan MM- ja EM-projekteissa, vastaan samalla tavalla: NG on NG. Et ehkä ole nähnyt häntä Valioliigassa hetkeen, koska hän on pelannut Saudi-Arabiassa ja helmikuusta lähtien Fenerbahçessa Turkissa, mutta pelaajana hän ei ole muuttunut.
Aiemmin saattoi olla niin, että jos pelaaja siirtyi Euroopan huippusarjojen ulkopuolelle, Didier Deschamps ei enää valinnut häntä maajoukkueeseen. Esimerkiksi André-Pierre Gignac pelasi Meksikossa jo EM 2016 -finaalin aikaan, ja Deschamps teki selväksi, että jos hän jäisi tasoltaan heikompaan sarjaan, paluu Ranskan maajoukkueeseen olisi epätodennäköinen.
Deschamps on kuitenkin sittemmin muuttanut ajatteluaan. Hän ymmärtää, että jalkapallo on globalisoitunut, monet sarjat ovat vahvistuneet ja pelaajien on löydettävä itselleen paras ympäristö – ei aina pelkästään urheilullisessa, vaan myös taloudellisessa ja perhe-elämän mielessä. Silti yksi asia ei ole muuttunut: jos NG toimittaa kentällä omaa peliään, häneen voi aina luottaa.
Luvut kertovat: luottopelaaja jo vuodesta 2016
Kanté debytoi Ranskan A-maajoukkueessa vuonna 2016. Sen jälkeen hänelle on kertynyt 69 A-maaottelua ja kaksi maalia Les Bleusin paidassa. Tilastot eivät kuitenkaan kerro koko totuutta, koska Kantén merkitys näkyy ennen kaikkea tasapainossa, pallonriistoissa, juoksumäärissä ja siinä, miten hän tekee muiden pelaamisesta helpompaa.
Odotan, että Deschamps aloittaa tämänkin turnauksen penkittämällä N’Golon ja suosii aluksi Aurelien Tchouaménia ja Adrien Rabiotia keskikentän kaksikkona. He olivat avauksessa myös viime viikon Pohjois-Irlantia vastaan pelatussa ottelussa, ja uskon saman kokoonpanon aloittavan MM-kisojen avauspelin Senegalia vastaan.
Mutta et voi pelata kokonaista MM-turnausta vain kahdella keskikenttäpelaajalla – varsinkaan, jos heidän edessään on neljä hyökkäävää tähteä, kuten Michael Olise, Ousmane Dembélé, Désiré Doué ja Kylian Mbappé. Tasapaino hyökkäyksen ja puolustuksen välillä on elintärkeää, ja juuri sen NG tuo mihin tahansa joukkueeseen.
Ranskan tasapaino: miksi NG on valmentajan unelma
Vaikka Deschamps ei laittaisi Kantéta avaukseen, hän on silti tyytyväinen rooliinsa ja antaa kaikkensa jokaisessa ottelussa. Joissakin peleissä tulemme tarvitsemaan häntä erityisen paljon.
Kun pelasin hänen kanssaan seurassa tai maajoukkueessa, sanoin usein, että pelaamme kuin 12 miehellä, koska NG tekee kahden miehen työt. Hän ei ole muuttunut tässäkään suhteessa. Olin aina helpottunut ja iloinen, kun hän oli kentällä vierelläni – samasta syystä olen onnellinen, että hän on jälleen mukana nykyisessäkin ryhmässä.
Hänen energiansa on uskomatonta, ja hänen asenteensa tarttuu ympärillä oleviin. Kun näet hänen juoksevan joka suuntaan, se antaa voimaa tehdä itse sama, vaikka jalat olisivat väsyneet. N’Golo on korvaamattoman tärkeä etenkin silloin, kun Ranskan täytyy pitää johto tai puolustaa tulosta.
Vuoden 2018 MM-turnauksessa pidimme käytännössä koko kilpailun ajan johtoasemaa. Olimme seitsemässä ottelussa tappiolla vain yhdeksän minuuttia – Argentiinaa vastaan neljännesvälierässä – yhteensä 630 peliminuutista. Se kertoo ennen kaikkea keskikentän tasapainosta, jonka Paul Pogba ja N’Golo muodostivat. Blaise Matuidi pudotti tarvittaessa alas, ja myös Antoine Griezmann sekä minä teimme puolustussuuntaan paljon töitä.
Muistoja MM-kullasta: Belgia ja Kroatia kaatuivat tasapainolla
Muistan erityisesti välierän Belgiaa vastaan. Menimme johtoon heti toisen jakson alussa, ja sen jälkeen meidän oli vain puolustettava. Belgialla oli huipputaitava joukkue, mutta pystyimme pitämään heidät poissa vaarallisilta alueilta, koska kollektiivinen puolustuksemme toimi ja keskikenttä pysyi kasassa.
Sama avauskokoonpano, joka voitti Belgian 1–0, aloitti myös Kroatiaa vastaan pelatun MM-finaalin. Voitimme loppuottelun 4–2, ja vaikka otsikoissa puhuttiin Mbappén, Pogban ja muiden tähdistä, todellinen selkäranka löytyi keskikentän tasapainosta – ja sen ytimessä oli Kanté.
Uskon, että myös tulevassa turnauksessa, kun Ranska kohtaa todella vahvan vastustajan ja Deschamps haluaa ottaa puolustavamman lähestymistavan tai pitää johtoaseman, NG nousee ratkaisevaan rooliin. En yllättyisi lainkaan, jos hän turnauksen edetessä nousisi takaisin vakioavaukseen.
Kentän ulkopuolella: hiljainen johtaja ja joukkueen maskotti
On toinenkin syy, miksi Deschamps valitsee Kantén kerta toisensa jälkeen. Jokaisessa joukkueessa hän on kuin maskotti – hyvällä tavalla. Kaikki pitävät hänestä, koska hän on poikkeuksellisen mukava ihminen.
Hän on hiljainen, jopa ujo, mutta se ei ole moite. Kun N’Golo hymyilee, hän tuo auringonpaisteen ympärilleen – ja hän hymyilee usein. Ryhmäharmonia on ratkaisevaa jokaisessa kisaleirissä, ja olen matkustanut hänen kanssaan valtavasti vuosien varrella. Tiedän, että hän on juuri sellainen persoona, jonka haluat lähellesi.
Hän ei ole se, joka ehdottaa pubi-iltaa tai oluita yhdessä. Se ei ole hänen tyylinsä – hän ei juo alkoholia ja on luonteeltaan varautunut. Ranskassa sanoisimme häntä ”casanieriksi”, ihmiseksi joka viihtyy paremmin kotona. Hän rentoutuu mieluiten PlayStationin äärellä tai pelaamalla shakkia puhelimellaan – hän rakastaa shakkia.
Chelseassa meillä oli kuin oma ”Chelsea Chess Club”: matkustaessamme bussilla tai lentokoneella pelasimme usein shakkia yhdessä, ja mukana oli myös yhdysvaltalainen Christian Pulisic. Aluksi olimme N’Golon kanssa tasaväkisiä, mutta jossain vaiheessa hän alkoi voittaa minua useammin. Kun hän sai yliotteen, ehdotin toista peliä – Scrabblea. Siinä minä taas olin selvästi parempi, kunnes hän ei enää halunnut pelata minua vastaan. Se oli hauskaa, ja samalla paljasti, että vaikka hän on äärimmäisen kiltti, hän vihaa häviämistä – aivan kuten minäkin.
Kokemus tarttuu nuoriin pelaajiin
Kanté vaikuttaa nuorempiin pelaajiin monella tasolla. Hän on nöyrä, aina hyväntuulinen ja valmis tekemään työn, joka usein jää otsikoiden ulkopuolelle. Nyt hän on joukkueen vanhin pelaaja – roolissa, jossa minä olin aiemmin – ja tuo mukanaan valtavan määrän kokemusta.
Nuorille pelaajille hän on esimerkki siitä, mitä huipputasolla vaaditaan. Kun he näkevät, kuinka paljon NG juoksee kentällä, mitä luulet heidän tekevän? He juoksevat myös – seuraavat häntä, aivan kuten me teimme aikoinaan.
Tällainen esimerkki on arvokas etenkin turnauksissa, joissa paineet kasvavat peli peliltä. Ranskan joukkue on nyt täynnä lahjakkuutta, mutta odotukset ovat sen mukaiset. Kantén kaltainen, rauhallinen ja kokenut hahmo auttaa pitämään ryhmän kasassa hetkinä, jolloin paine voisi muuten kasvaa liian suureksi.
Onko nyky-Ranska yhtä ”täydellinen” kuin vuoden 2018 mestarit?
Vuoden 2018 MM-kisoissa kuvailin joukkuettamme sanalla ”täydellinen”. Meillä oli taitoa, luovuutta ja yksilöllistä loistoa, mutta samalla olimme erittäin kurinalaisia ja tasapainoisia. Kysymys kuuluu: onko nykyinen Ranskan maajoukkue samanlainen?
Paperilla kaikki osat ovat olemassa: laadukas puolustus, monipuolinen keskikenttä ja maailmanluokan hyökkäys. Nyt on vain nähtävä, yhdistyykö se kaikeksi, mitä tarvitaan mestaruuteen. Me teimme oman osamme vuonna 2018 – nyt tämän uuden sukupolven täytyy kirjoittaa oma historiansa.
On hyvä muistaa, että jalkapallossa voi tapahtua mitä tahansa. Vuoden 2002 MM-kisoissa saavuimme hallitsevina maailman- ja Euroopan mestareina, huikealla joukkueella, mutta turnaus meni täysin pieleen emmekä päässeet edes pudotuspeleihin. Siksi aloitusottelun merkitystä ei voi liikaa korostaa.
Vuonna 2018 tarvitsimme onnekkaan maalin voittaaksemme Australian avauspelissä, mutta tärkeintä oli voitto. Sama pätee nyt, kun aloitamme Senegalia vastaan – sama maa, joka kaatoi Ranskan vuoden 2002 kisoissa. Tiedämme, että meidän on aloitettava vahvasti.
Vaativa lohko ja kovat odotukset
Senegalin jälkeen kohtaamme Irakin, ottelun joka meidän pitäisi voittaa. Silti tavoitteena on kerätä kuusi pistettä ennen Norja-ottelua. Norja on mielestäni turnauksen vaarallinen altavastaaja, ja haluamme tilanteen, jossa paine ei ole enää maksimaalinen lohkovaiheen viimeisessä pelissä.
Lohko on hankala, ja teoriassa jo yksi voitto voi riittää jatkopaikkaan kolmosena, mutta Ranskan kaltaiselle jalkapallomaalle se ei riitä. Meidän on tähdättävä lohkovoittoon, asetettava taso heti korkealle ja rakennettava peliämme kohti turnauksen ratkaisuhetkiä.
Tässä kokonaisuudessa N’Golo Kanté on yhä keskeinen palanen. Hän tuo tasapainon, kokemuksen, esimerkin ja hymyilevän, mutta äärimmäisen kilpailuhenkisen persoonan, jonka ympärille on helppo rakentaa voittava ilmapiiri.
Laajempi ilmiö: tähtipelaajat, maine ja rikosten varjo
Nykyjalkapallossa puhutaan usein suurista nimistä, palkoista ja siirroista, mutta yhä useammin otsikoihin nousevat myös synkemmät ilmiöt: pelaajien ympärillä liikkuva rahavirta, hyväksikäyttötapaukset ja se, miten jalkapallo heijastaa yhteiskunnan ongelmia. Esimerkiksi brittiläisten minimarkettien ympärille kietoutuneet, järkyttävät rikostapaukset – kuten Doncasterin lapsiraiskausskandaali ja Britannian minimarkettien synkkä todellisuus – muistuttavat, että urheilun, talouden ja rikollisuuden rajapinnat ovat monimutkaisia.
Samalla kun ihailemme Kantén kaltaisia esikuvia, on tärkeää tarkastella kriittisesti myös taustarakenteita: kuka hyötyy, kuka kärsii ja miten yhteiskunta suojelee heikoimpia. Jalkapallo voi parhaimmillaan tarjota toivoa ja roolimalleja, mutta se ei elä tyhjiössä – siksi keskustelu eettisyydestä, vastuusta ja läpinäkyvyydestä on tärkeämpää kuin koskaan.
Ei sisällä instagram post:eja
