Andy Burnhamin talous‑ ja hyvinvointilinja: energialaskut, yritysverotus ja HS2-raidehanke
Andy Burnhamin voitto Makerfieldin täytevaaleissa on tehnyt hänestä vakavan haastajan sekä työväenpuolueen puheenjohtajalle Sir Keir Starmerille että pääministerin paikalle. Vaaleja edeltäneen kampanjan aikana Burnham esitteli joukon linjauksia, jotka vaikuttaisivat koko Ison-Britannian talous‑, sosiaali‑ ja liikennepolitiikkaan.
Talouden raamit: ei suuria velkapiikkejä eikä laajoja veronkorotuksia
Burnham on sitoutunut valtiovarainministeri Rachel Reevesin asettamiin taloussääntöihin. Tämä on selvä viesti siitä, ettei hän pääministerinä tavoittelisi valtionvelan merkittävää kasvattamista laajamittaisilla lainanotoilla.
Samalla hän on luvannut noudattaa työväenpuolueen vaaliohjelmaa, jonka mukaan tuloveron, arvonlisäveron ja kansallisen vakuutusmaksun (National Insurance) pääasiallisia verokantoja ei nosteta. Tämä rajoittaa hänen mahdollisuuksiaan kerätä uusia, merkittäviä verotuloja perinteisten verojen kautta.
Institute for Fiscal Studies ‑ajatuspajan johtaja Helen Miller on muistuttanut, että kuka tahansa pääministeri joutuisi näiden finanssipoliittisten sääntöjen puitteissa tekemään vaikeita priorisointeja: lisäpanostukset yhdelle sektorille vaativat leikkauksia toiselta tai uusia tulonlähteitä.
Vesi, energia ja raideliikenne: kohti vahvempaa julkista ohjausta
Burnham on pitkään korostanut, että vesi, energia ja muut perushyödykkeet tulisi tuoda takaisin “vahvemman julkisen kontrollin” piiriin. Hänen malliesimerkkinsä on Greater Manchesterin bussiverkko: operointi on yksityisillä yhtiöillä, mutta hinnoittelua ja palvelutasoa ohjataan julkisesti. Vesiyhtiöistä hän on maininnut erityisesti Thames Waterin, jonka kohdalla hän on puhunut suorasta julkisesta omistuksesta.
Makerfieldin vaalivoittopuheessaan Burnham painotti tarvetta laskea vesi‑ ja energialaskuja sekä raideliikenteen hintoja samaan tapaan kuin bussimaksuja on onnistuttu alentamaan Manchesterissa. Hallitus on aiemmin arvioinut koko vesialan kansallistamisen hinnaksi noin 100 miljardia puntaa, mutta osa ajatuspajoista on kiistänyt luvun suuruuden.
Yksi kustannuksia hillitsevä malli olisi rautatieyhtiöiden siirtäminen julkiseen omistukseen asteittain, sitä mukaa kun nykyiset sopimukset päättyvät. Tämän linjan aloitti liikenneministerinä toiminut Louise Haigh, joka johti myös Burnhamin kampanjaa. Sen sijaan “vahvemman julkisen kontrollin” hinta ilman täyttä kansallistamista on vaikeammin arvioitavissa, koska tarkkoja suunnitelmia ei ole vielä esitetty.
Sosiaalihuollon uudistus ja perintöveron korvaaminen
Burnham on jo vuosien ajan ajanut sosiaalihuollon isoa uudistusta. Jo Tony Blairin ja Gordon Brownin hallituksissa terveysministerinä toimiessaan hän puhui pitkäaikaishoidon rahoituksen uudistamisen puolesta. Hänen keskeinen ideansa on korvata perintövero valtakunnallisella hoivamaksulla (national care levy).
Vuonna 2023 pitämässään puheessa Burnham linjasi, että uusi hoivamaksu mahdollistaisi periaatteessa “maksuttoman hoivan” käyttäjille, kun kaikki osallistuisivat rahoitukseen, mutta varakkaimmat kantaisivat suurimman vastuun. Makerfieldin kampanjassa hän totesi edelleen seisovansa aiemman kantansa takana.
Silti on epäselvää, kuinka paljon tällainen hoivamaksu tosiasiassa tuottaisi. Health Foundation ‑ajatuspajan arvion mukaan täysimääräinen, NHS-tyyppinen yleinen ja kattava sosiaalihuoltomalli vaatisi noin 17 miljardin punnan lisärahoituksen vuoteen 2035/36 mennessä. Skotlannin mallia muistuttava järjestelmä, joka tarjoaisi kaikille perustason suojan osalta hoivakustannuksista, maksaisi noin 7 miljardia puntaa, jos se otettaisiin käyttöön koko Englannissa.
Asuntopolitiikka: sodanjälkeiseen mittakaavaan yltävä kuntatalorakentaminen
Kampanjansa avauspuheessa Burnham ilmoitti tavoitteekseen “suurimman kuntatalojen rakennusohjelman sitten toisen maailmansodan”. Rahoitus perustuisi olemassa olevan, 39 miljardin punnan arvoisen kohtuuhintaisen asuntotuotannon ohjelman suuntaamiseen entistä vahvemmin sosiaalivuokra-asuntoihin.
Tämä linjaus pyrkii vastaamaan krooniseen asuntopulaan ja kasvaviin vuokriin, mutta edellyttäisi myös nopeaa kaavoitus‑ ja rakennusprosessien tehostamista, jotta rahat saataisiin muutettua konkreettisiksi asunnoiksi.
HS2-pikajunan pohjoinen osuus: rahoitus maan arvonnoususta ja yrityksiltä
Yksi näkyvimmistä Burnhamin liikennepoliittisista tavoitteista on HS2-raidehankkeen pohjoisen osuuden, Birminghamin ja Manchesterin välisen linjan, elvyttäminen. Rishi Sunak perui hankkeen pohjoisen osan vuonna 2023, ja tuolloin jäljellä olevan osuuden kustannukseksi arvioitiin noin 36 miljardia puntaa.
Burnhamin mukaan osa kustannuksista voitaisiin kattaa hyödyntämällä uusien asemien ympärillä tapahtuvaa maan arvonnousua. Ajatuksena on, että valtaosa odottamattomasta “tuulivoitosta” (windfall) ei jäisi maanomistajille, vaan sen tuotto jaettaisiin siten, että osa arvonnoususta palautuisi infrastruktuuri-investoinnin rahoittamiseen.
Institute for Fiscal Studies on tarkastellut, miten aiempia suuria hankkeita – kuten CrossRailia ja Northern Line ‑laajennusta – on rahoitettu. Ajatuspajan mukaan merkittävä osa rahoituksesta voidaan kerätä korottamalla yritysveroja ja kiinteistöveroja (business rates) niillä alueilla, joita uusi rataverkko palvelee, sekä korvamerkitsemällä rakennuttajamaksuja ja tulevaa verokasvua infrastruktuurin rahoitukseen. Tämä ei kuitenkaan ole täysin “uutta rahaa”, vaan pikemminkin tapa ohjata infrastruktuurin luomaa lisäarvoa takaisin julkiseen kassaan.
Myös urheilumaailmassa on nähty, kuinka kiistanalaiset tuomiot ja taloudelliset panokset kietoutuvat yhteen suurten hankkeiden ja tapahtumien ympärillä. Esimerkiksi jalkapallon MM-kisoissa puhuttiin laajasti siitä, ratkaisivatko tuomareiden kiistanalaiset päätökset Skotlannin ja Marokon välisen ottelun suunnan – vastaavasti myös HS2:n kaltaisissa jättihankkeissa jokainen poliittinen ja taloudellinen ratkaisu voi muuttaa koko projektin tulevaisuutta.
Re‑industrialisaatio ja yritysverotus: tuki pubeille ja musiikkipaikoille
Burnham on puhunut “uudesta teollistamisaallosta” Pohjois-Englannissa ja koko Isossa-Britanniassa. Hänen mielestään on aika “ryhtyä tosissaan tukemaan brittiläisiä yrityksiä ja teollisuutta”, jotta perinteiset teollisuusalueet voidaan elvyttää.
Makerfieldin kampanjassa hänen tiiminsä julkaisi linjauksen, jonka mukaan pubeille ja musiikkipaikoille ehdotetaan 20 prosentin alennusta yritysveroista (business rates). Alennus rahoitettaisiin kiristämällä veroja kaukana keskustoista sijaitsevilta varastoilta, joita käyttävät suuret verkkokauppajätit kuten Amazon. Samalla Burnham haluaa nostaa veron alarajaa, jolloin monet pienet kivijalkaliikkeet vapautuisivat kokonaan business rates ‑maksuista.
Koulutus ja nuorten työllistyminen: yliopiston rinnalle vahva ammattipolku
Burnham on toistuvasti painottanut, että nuorille tulee tarjota tasavertaisia vaihtoehtoja yliopistokoulutukselle. Makerfieldin voiton jälkeen pitämässään puheessa hän peräänkuulutti koulutusjärjestelmää, jossa akateeminen ja tekninen koulutus ovat “tasapainossa” ja jokaiselle nuorelle löytyy selkeä polku työelämään.
Hän on puhunut erityisesti 16–18-vuotiaiden työharjoittelupaikkojen lisäämisestä sekä oppisopimusten takaamisesta. Tavoitteena on luoda järjestelmä, jossa nuoret voivat siirtyä sujuvasti koulun penkiltä työpaikoille ilman, että yliopisto on ainoa uskottava reitti.
Työnantajien kansalliset vakuutusmaksut ja työllisyys
Burnham on ottanut etäisyyttä Rachel Reevesin vuoden 2024 budjetissa tekemään päätökseen nostaa työnantajien maksamaa National Insurance ‑maksua. Budjetin valvova Office for Budget Responsibility arvioi, että korotus toisi valtiolle noin 16,1 miljardia puntaa vuoteen 2029/30 mennessä.
Burnham on kutsunut päätöstä “vääräksi”, mutta ei ole luvannut kumota korotusta kokonaan. On mahdollista, että hän pyrkisi osittaiseen perumiseen tai kohdennettuihin helpotuksiin, erityisesti aloille, joilla työllistäminen on herkkää kustannusmuutoksille, kuten pienyritykset ja palveluala.
Puolustusmenot, hyvinvointi ja julkiset hankinnat
Jos Burnham nousisi pääministeriksi, yksi akuuteimmista kiistakysymyksistä olisi puolustusinvestointien taso. Sir Keir Starmerin puolustusministeri John Healey erosi hiljattain vedoten siihen, että hallituksen luonnos veisi puolustusmenot 2,68 prosenttiin BKT:sta vuoteen 2030 mennessä – hänen mukaansa tämä jäi selvästi alle tarvittavan 3 prosentin tason.
Samalla on raportoitu, että puolustusministeriö olisi hakenut noin 28 miljardin punnan lisärahoitusta vuosikymmenen loppuun mennessä, mutta saanut tarjouksen vain 10 miljardista. Burnham on Times-lehdelle antamassaan haastattelussa korostanut, että puolustuksen ja turvallisuuden 10 vuoden suunnitelman rinnalla on uudistettava julkisia investointeja ja hankintakäytäntöjä. Hän on myös puhunut hyvinvointimenojen pienentämisestä tuomalla enemmän ihmisiä työmarkkinoille, jolloin säästyneitä varoja voitaisiin ohjata puolustukseen.
WASPI-naiset ja eläkekorvauskysymys
Burnham on ollut julkisesti WASPI-liikkeen (Women Against State Pension Inequality) tukija. Kyse on 3,6 miljoonasta 1950-luvulla syntyneestä naisesta, jotka katsovat kärsineensä taloudellisesti, koska heitä ei tiedotettu riittävästi valtion eläkeiän nostosta. Täysimittainen korvausjärjestelmä voisi maksaa jopa 10,5 miljardia puntaa.
Kampanjan aikana Burnhamin kerrottiin sanoneen vaalipaneelissa, että hän “pitäisi WASPI-naisten puolta, koska he ansaitsevat hyvityksen koetusta epäoikeudenmukaisuudesta”. Myöhemmin hänen edustajansa kuitenkin täsmensi, että Burnham hyväksyy hallituksen lopullisen päätöksen olla maksamatta korvauksia – merkki siitä, kuinka tiukkojen taloussääntöjen puitteissa myös sympatiaa herättävät tapaukset voivat törmätä rahoitusrajoihin.
Burnhamin politiikkapaketti piirtää kuvaa johtajasta, joka haluaa yhdistää julkisen talouden kurinalaisuuden, vahvemman julkisen ohjauksen perushyödykkeissä sekä panostukset nuoriin, puolustukseen ja teolliseen uudelleenrakentamiseen. Samalla jokainen lupaus – HS2:n elvyttämisestä sosiaalihuollon uudistamiseen – on sidottu vaikeisiin valintoihin verotuksen, velanoton ja menoleikkausten välillä.
Ei sisällä instagram post:eja
