Belfastin yö, jolloin perheet pakenivat kodeistaan rasistisen väkivallan takia
Nuorten joukko, kasvot peitettyinä ja mustiin pukeutuneina, sytyttää roskasäiliöitä tuleen pohjoisessa Belfastissa. Paksu, musta savupilvi täyttää sateisen tiistai-illan ilman, kun sireenien ulvonta voimistuu paloautojen ja ambulanssien saapuessa paikalle.
Eräs nainen huutaa kirkuvalla äänellä ystävilleen postiluukun läpi: ”Pappi on täällä, lupaan, että on turvallista!” Kadulla vallitsee sekasorto – ja sama toistuu eri puolilla Pohjois-Irlantia, missä anti-immigraatioon liittyvät protestit ovat levinneet.
Rauhalliset mielenilmaukset kaapattiin väkivallalle
Moni mielenosoitus on ollut rauhanomainen, mutta osan ovat kaapanneet ryhmät, joiden ainoa tavoite on väkivalta ja tuho. Toimittajana olin osa kuvausryhmää, joka lähetettiin Crumlin Roadille – pääosin lojaalistiselle ja työväenluokkaiselle alueelle Belfastissa – raportoimaan tilanteesta.
Saapuessamme paikalle poliisi pysytteli etäämmällä. He seurasivat tapahtumia, mutta pyrkivät samalla välttämään joutumista itse hyökkäysten kohteeksi. Meitä oli varoitettu jo aiemmin samalla pitkällä kadulla: ”Lähtekää, tai olette seuraavana vuorossa.” BBC-toimittajalle tällainen vihamielisyys ei ole uutta, kun jännitteet ovat korkealla.
Kadut täynnä savua, liekkejä ja pelkoa
Liikumme kohti kahta rivitalokatua, joista on tullut mellakan polttopiste. Kaksi autoa palaa, ja myös koteja on sytytetty tuleen. Viranomaiset ovat aidosti huolissaan mahdollisista loukkaantumisista – ja kaasuräjähdyksen riskistä.
Kaatosade hajottaa väkijoukkoja, mutta ei sammuta pelkoa. Yritämme kuvausryhmän kanssa pysyä poissa pelastustöiden tieltä, astuen paloletkujen yli ja väistellen roskia sekä rikottua lasia. Palomiehet kehottavat meitä pysymään kauempana, mutta samalla meidän on dokumentoitava, mitä Belfastin kaduilla tapahtuu.
Pysähdyn puhumaan naiselle, joka huutaa kirkuen postiluukun läpi taloon, jonka ikkunat on rikottu. Hän kertoo ystäviensä olevan sisällä – loukussa ja kauhuissaan. Heidän takanaan oleva talo on tulessa.
Mustaihoisia kristittyjä ajetaan kodeistaan
Ryhmä afrikkalaisia naisia johdetaan turvaan. Yksi heistä romahtaa palomiesten syliin uupuneena tuntien kestäneestä koettelemuksesta. Hänet talutetaan odottavaan autoon, muut pystyvät kävelemään omin jaloin.
Pelastusoperaation etulinjassa on lähistöllä toimivan New Life City Church -seurakunnan pastori Jack McKee. Kun hän huolehtii turvaan päässeistä seurakuntalaisistaan, ehdin jutella hänen kanssaan. Hänen tunteensa ovat selvät: raivo ja pettymys.
”Nämä seurakuntalaiset ovat olleet kanssamme 20 vuotta. Heidät on ajettu pois kodistaan”, McKee sanoo.
”He ovat hyviä kristittyjä ihmisiä, ja heidät ajetaan pois vain siksi, että he ovat mustia. Tässä satutatte viattomia. Miehiä, naisia ja lapsia, jotka elävät nyt pelossa. Olen vihainen ja pettynyt siihen, että tämä on meidän yhteisömme vastaus.”
Pastorin mukaan on epätodennäköistä, että nämä perheet palaisivat enää vuosien ajan kotiinaan pitämälleen alueelle.
Toimittajan näkökulma: rasismi uudella, pelottavalla tasolla
Olen raportoinut levottomuuksista Pohjois-Irlannissa yli vuosikymmenen – myös viime kesänä, kun Ballymenassa syttyi mellakoita. Olen nähnyt poliisin joutuvan hyökkäysten kohteeksi, vapaa-ajankeskuksen sytytettävän tuleen ja kuullut rasistista kielenkäyttöä kaikenikäisiltä ihmisiltä.
Tämä viikko oli kuitenkin ensimmäinen kerta, kun todistin ihmisten pakenevan kodeistaan vain siksi, että heidät oli valittu kohteiksi etnisen taustansa vuoksi.
Sosiaalisen median video sytytti kipinän
Viimeisimmät levottomuudet saivat alkunsa, kun maanantai-iltana pohjoisessa Belfastissa tapahtuneesta puukotuksesta kuvattu video levisi nopeasti sosiaalisessa mediassa. 30-vuotias, alun perin Sudanista kotoisin oleva Hadi Alodid tuotiin oikeuden eteen keskiviikkona. Häntä syytetään murhan yrityksestä hyökkäyksessä, jossa uhri Stephen Ogilvie loukkaantui vakavasti.
Samaan aikaan raportoin myös Antrimista ja Ballymenasta, joissa protestit sujuivat rauhallisesti. Silti levottomuudet Belfastissa ja joissakin muissa kaupungeissa heijastuivat koko Pohjois-Irlantiin: kouluja ja kauppoja suljettiin etuajassa ja julkinen liikenne keskeytyi.
Palaneet kodit ja myrkytetty ilma
Palasin Crumlin Roadille keskiviikkona. Kadut olivat hiljaisemmat, mutta ilma oli yhä sakea ja myrkyllinen palaneen hajusta. Rivitalon päätyasunto oli täysin tuhoutunut: katto romahtanut, sisätilat mustuneet. Jopa etäältä pystyi kuulemaan veden valuvan talon ontossa kuorissa.
Samalla kävi selväksi, että vain tietyt talot näillä pohjoisen Belfastin kaduilla olivat joutuneet tuhopolton ja ilkivallan kohteiksi. Kollegat muualla kaupungissa kertoivat naamioituneista miehistä, jotka kulkivat ovelta ovelle etsimässä ihmisiä, joiden he uskoivat olevan ulkomaalaistaustaisia.
”Olen britti – mutta en ole koskaan kokenut mitään tällaista”
Eräs intialainen mies, joka on asunut Yhdistyneessä kuningaskunnassa 25 vuotta – joista viimeiset neljä Pohjois-Irlannissa – kutsuu minut kotiinsa. Hän pahoittelee sotkua pakatessaan elämäänsä pahvilaatikoihin. Hän ei uskalla esiintyä julkisesti.
Hänen talonsa edessä ollut auto oli joutunut hyökkäyksen kohteeksi, eikä hän nukkunut silmäystäkään tiistain ja keskiviikon välisenä yönä.
”Se oli hirveää, kuin sota-alue. Kaikki paloi”, hän kuvailee.
”Teen täyttä työpäivää, maksan veroni, teen kaikkeni tämän maan eteen. Olen britti.”
Lyhyellä aikavälillä hän ei tiedä, mitä tehdä. Jos perhe jää taloon, hän pelkää mellakoitsijoiden palaavan. Jos he yrittävät paeta, hän pelkää, että heidät pysäytetään matkalla.
”Yritämme lähteä Pohjois-Irlannista, ottaa lautan mantereelle ja toivomme olevamme turvassa siellä, missä meillä on ystäviä ja sukulaisia”, hän sanoo. ”En ole koskaan, ikinä kokenut tällaista.”
Vähemmistöperheet pitävät lapset kotona
Viikon aikana koulut ovat raportoineet poissaolojen lisääntymisestä, kun vähemmistötaustoista tulevat perheet ovat pitäneet lapsensa kotona turvallisuussyistä. Myös terveydenhuollon henkilöstö on joutunut uhkailun kohteeksi.
Yksi sairaanhoitaja joutui naamioituneiden miesten piirittämäksi ja tuli takaa-ajetuksi matkalla työvuoroonsa. Hänen ammattiliittonsa kertoi, ettei nainen ollut tehnyt mitään väärää – ainoa erottava tekijä oli se, että hänen ihonvärinsä oli erilainen kuin useimmilla alueen asukkailla. Siitä huolimatta liiton mukaan hän jatkoi ”rohkeasti” työvuoroaan sairaalassa.
”Kaikki ovat kauhuissaan” – pakolaisena Pohjois-Irlantiin tulleiden ääni
Sudanista vuonna 2016 pakolaisena Pohjois-Irlantiin muuttanut Twasul Mohammed kertoo, että hänen yhteisönsä on ”kauhuissaan”. Hän ja muut vapaaehtoiset ovat auttaneet perheitä, jotka on pakotettu pois kodeistaan.
”Kun maanantain hyökkäys tapahtui, tiesimme, että tämä olisi tulossa”, hän sanoo.
”Kaikki ovat peloissaan, pidämme lapset kotona. En ole lähettänyt lapsiani kouluun hyökkäyksen jälkeen, ja kaikki ovat huolissaan ja itkuisia.”
Ne, jotka aiheuttivat tämän pelon ja ajoivat ihmisiä kodeistaan, saattavat nyt olla turvassa omissa oloissaan. Sen sijaan heidän uhrinsa – ne, joilla ei ole enää kotia minne palata – miettivät, minne mennä seuraavaksi ja voivatko he koskaan tuntea Pohjois-Irlantia jälleen omakseen.
Rasistinen väkivalta ja urheilun rooli yhteisöjen yhdistäjänä
Pohjois-Irlannin viime päivien tapahtumat muistuttavat, kuinka hauras yhteiskunnallinen rauha on silloin, kun rasismi ja pelko pääsevät valtaan. Väkivaltaiset protestit ja vähemmistöjen kohdennettu uhkailu eivät ole vain paikallisia uutisia, vaan osa laajempaa eurooppalaista ja globaalia keskustelua maahanmuutosta, yhdenvertaisuudesta ja yhteisöjen välisestä luottamuksesta.
Samalla kun joissakin kaupungeissa pelko ajaa perheitä pois kodeistaan, toisaalla etsitään keinoja yhdistää ihmisiä yli taustaerojen. Esimerkiksi urheilussa on nähty, miten monikulttuuriset joukkueet voivat toimia sillanrakentajina ja tarjota nuorille vaihtoehdon kadun väkivallalle. Tästä muistuttaa myös krikettimaailmassa esiin noussut tarina, jossa Sussexin nouseva nopealyöjä Henry Crocombe nostettiin Englannin Testijoukkueeseen paikkaamaan Ollie Robinsonia. Tällaiset esimerkit korostavat, kuinka monimuotoinen ja avoin yhteiskunta voi vahvistaa itseään sen sijaan, että se antautuisi pelolle ja vihalle.
Ei sisällä instagram post:eja
