Iso-Britannia sopi 3,7 miljardin punnan kauppasopimuksesta Persianlahden kuuden valtion kanssa

Iso-Britannia on solminut mittavan vapaakauppasopimuksen kuuden Persianlahden valtion kanssa. Hallituksen arvion mukaan sopimus voi kasvattaa Britannian taloutta jopa 3,7 miljardilla punnalla tulevien vuosien aikana.

Uusi sopimus tehtiin Persianlahden yhteistyöneuvoston (Gulf Cooperation Council, GCC) kanssa, johon kuuluvat Bahrain, Kuwait, Oman, Qatar, Saudi-Arabia ja Yhdistyneet arabiemiirikunnat (UAE). Sopimuksen täysimääräisen voimaantulon jälkeen brittiviennistä alueelle poistuu arviolta noin 580 miljoonan punnan edestä tulleja vuosittain.

Tullit pois elintarvikkeista ja kuluttajatuotteista

Sopimuksen on määrä helpottaa merkittävästi brittiyritysten vientiä Persianlahden alueelle. Erityisesti elintarvike- ja kuluttajatuotteiden odotetaan hyötyvän tullien poistumisesta.

Brittituotteista muun muassa cheddar-juusto, voi ja suklaa kuuluvat hyötyjiin, sillä niihin kohdistuvat tullit poistuvat tai kevenevät. Hallituksen mukaan tämä parantaa brittiyritysten hintakilpailukykyä Persianlahden markkinoilla ja voi pitkällä aikavälillä lisätä vientimääriä huomattavasti.

Sopimuksen toivotaan myös helpottavan brittiläisten palveluyritysten, teollisuuden ja teknologia-alan toimijoiden pääsyä GCC-maiden markkinoille sekä vauhdittavan investointeja ja kumppanuuksia alueen kanssa.

Kolmas suuri kauppasopimus Starmerin hallitukselle

GCC-sopimus on kolmas merkittävä kauppasopimus, jonka pääministeri Sir Keir Starmerin hallitus on solminut. Aiemmin uusi hallitus on saanut valmiiksi sopimukset Intian ja Etelä-Korean kanssa.

Kyseessä on myös ensimmäinen kerta, kun jokin G7-maa tekee kattavan kauppasopimuksen Persianlahden yhteistyöneuvoston kanssa. Britannia pyrkii vahvistamaan asemaansa globaaleilla markkinoilla Brexitin jälkeisessä ympäristössä, ja GCC-sopimus nähdään osana tätä strategiaa.

Starmer kuvaili sopimusta ”valtavaksi voitoksi” Britannian työntekijöille ja yrityksille. Hänen mukaansa tavalliset palkansaajat tulevat näkemään sopimuksen hyödyt tulevina vuosina korkeampina palkkoina ja uusina työmahdollisuuksina.

Hallitus: viesti vakaudesta ja luottamuksesta

Elinkeino- ja kauppaministeri Peter Kyle korosti sopimuksen symbolista merkitystä tilanteessa, jossa kansainvälinen talous ja geopoliittinen tilanne ovat epävakaat.

”Aikana, jolloin epävarmuus kasvaa, tämänpäiväinen ilmoitus lähettää selkeän luottamusviestin – se antaa Britannian viejille ennustettavuutta ja varmuutta suunnitella pitkälle tulevaisuuteen”, Kyle totesi.

Valtiovarainministeri Rachel Reeves painotti puolestaan, että sopimus on todiste siitä, että hallitus ”tukee brittiyrityksiä kilpailemaan ja voittamaan globaaleilla markkinoilla”. Hänen mukaansa sopimus on hyväksi työpaikoille, teollisuudelle ja lopulta myös kuluttajille, jos kustannussäästöt välittyvät hintoihin.

Konservatiivit korostavat Brexit-ulottuvuutta

Konservatiivipuolue, joka käynnisti neuvottelut GCC-kauppasopimuksesta ollessaan vielä hallituksessa, on pitänyt sopimusta osoituksena niin sanotuista ”Brexit-mahdollisuuksista”. Puolueen mukaan sopimus on esimerkki siitä, kuinka Britannia voi EU:n ulkopuolella tehdä omia, joustavia kauppajärjestelyjään nopeasti kasvavien markkinoiden kanssa.

Konservatiivit ovat kuitenkin varoittaneet, että heidän mielestään työväenpuolueen koettu EU-myönteisyys voi pitkällä aikavälillä vaarantaa tällaiset mahdollisuudet, jos Britannia sitoutuisi uudelleen tiukemmin EU:n sääntelyyn tai kauppapolitiikkaan.

Oikeusjärjestöt: ihmisoikeudet ja ilmasto sivuroolissa

Vaikka hallitus juhlii sopimusta taloudellisena onnistumisena, ihmisoikeus- ja kansalaisjärjestöt ovat suhtautuneet siihen erittäin kriittisesti. Trade Justice Movement -järjestö katsoo, että sopimus ”aiheuttaa vakavia riskejä ihmisoikeuksille, työoloille ja ilmastotoimille”.

Järjestö muistuttaa, että monilla GCC-mailla on heikko maine sananvapauden, lehdistönvapauden ja poliittisten oikeuksien suhteen. Esille on nostettu myös kuolemanrangaistuksen käyttö sekä laajat rajoitukset kansalaisyhteiskunnan toiminnalle.

Lisäksi GCC-maat ovat maailman suurimpia kasvihuonekaasupäästöjen tuottajia suhteessa väkilukuun, pitkälti niiden öljy- ja kaasuteollisuuden vuoksi. Kritiikin mukaan Britannia sitoutuu sopimuksella entistä syvempiin kaupallisiin suhteisiin valtioiden kanssa, joiden talous lepää fossiilienergian varassa, mikä voi hankaloittaa kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa.

Trade Justice Movement totesi keskiviikkona, että sopimus ”lukitsee Britannian syvempiin kaupallisiin suhteisiin joidenkin maailman repressiivisimpien hallintojen kanssa, taloudellisten hyötyjen ollessa niin marginaalisia, etteivät ne juuri erotu tilastoista”.

Turvallisuus ja geopoliittinen tausta

Persianlahden alueella on merkittävä strateginen ja turvallisuuspoliittinen merkitys sekä Britannialle että muille länsimaille. Alueen vakaus, energiantoimitukset ja sotilaalliset liittoumat kietoutuvat tiiviisti yhteen taloudellisten suhteiden kanssa.

Keskustelu talouden, turvallisuuden ja perusoikeuksien tasapainosta ei rajoitu vain Britanniaan. Myös Yhdysvalloissa on viime vuosina kiistelty siitä, miten julkista rahaa, turvallisuuspolitiikkaa ja poliittisia tavoitteita tulisi sovittaa yhteen. Esimerkkinä voidaan mainita tilanne, jossa Trumpin Valkoisen talon juhlasalin turvallisuusrahoitus kaatui senaatin virkamiehen päätöksellä, mikä kuvastaa, kuinka poliittiset ja institutionaaliset jännitteet voivat vaikuttaa myös taloudellisiin ja turvallisuuteen liittyviin päätöksiin.

GCC-sopimuksen ympärillä käytävä keskustelu kertoo laajemmasta ilmiöstä: länsimaiden on entistä vaikeampaa erottaa talouspolitiikkaa, ilmastotavoitteita, ihmisoikeuksia ja turvallisuusnäkökohtia toisistaan, kun neuvottelukumppaneina ovat autoritääriset mutta taloudellisesti tärkeät valtiot.

Mitä seuraavaksi?

Sopimuksen on määrä astua voimaan vaiheittain sen jälkeen, kun sekä Britannia että kukin GCC-maa ovat suorittaneet omat ratifiointiprosessinsa. Käytännössä tämä voi tarkoittaa erillistä hyväksyntää kansallisissa parlamenteissa tai hallitusten tasolla, riippuen kunkin maan omasta lainsäädännöstä.

Yritykset ja sijoittajat seuraavat tarkasti, miten nopeasti tullien poistuminen ja markkinoillepääsyn helpotukset konkretisoituvat. Samalla ihmisoikeus- ja ympäristöjärjestöt vaativat, että sopimuksen täytäntöönpanon rinnalla otetaan käyttöön selkeitä seurantamekanismeja, joiden avulla voidaan arvioida, miten kauppasuhteet vaikuttavat työntekijöiden oikeuksiin, kansalaisvapauksiin ja ilmastotavoitteisiin.

On vielä epäselvää, aikooko Britannian hallitus täydentää sopimusta myöhemmin erillisillä ihmisoikeus- tai ilmastolausekkeilla, vai luottaako se siihen, että vaikutusvaltaista kauppakumppanin asemaa voi käyttää pehmeämpänä vipuvartena muutosten edistämisessä Persianlahden maissa.

Varmaa kuitenkin on, että GCC-kauppasopimus tulee olemaan keskeinen osa Britannian kauppa- ja ulkopolitiikan keskustelua vielä pitkään – sekä taloudellisten hyötyjen että eettisten ja geopoliittisten kysymysten vuoksi.

Ei sisällä instagram post:eja