Opettaja Jamie Varleyn kieroutunut kaksoiselämä: adoptiopojan murha paljasti julman totuuden
Englannissa Prestonin kruununoikeudessa käsitelty tapaus on järkyttänyt koko maata: 37-vuotias opettaja Jamie Varley tuomittiin elinkautiseen vankeuteen adoptiopoikansa Preston Daveyn murhasta sekä tämän pitkäkestoisesta fyysisestä, seksuaalisesta ja henkisestä hyväksikäytöstä. Ulospäin Varley rakensi sosiaaliseen mediaan kuvan täydellisestä perhe-elämästä – todellisuudessa kodin seinien sisällä vallitsi äärimmäinen väkivalta ja julmuus.
Instagram-valhe: täydellisen perheen kulissit
Varleyn sosiaalisen median profiilit näyttivät hänen mukaansa ”unelmaelämää”: siisti ja tyylikäs koti, menestyvä ura opettajana, huolella sisustetut huoneet ja pariskunnan silmäterä, miniatyyripinseri Maximus-koira. Julkaisuista välittyi kuva lämminhenkisestä, huolehtivasta parista, joka oli viimein saanut toivomansa perheen.
Tutkinnanjohtaja ylikomisario Andy Fallows Lancashire’n poliisista kuvasi tätä ristiriitaa osuvasti:
”He yrittivät esittää olevansa täydellinen perhe, täydellisessä kodissa, elämässä täydellistä elämää. Instagram-valmis, eikö vain? Kun kuorii tämän kiiltävän pinnan pois, alta paljastuu jotakin täysin muuta.”
Sosiaalisen median siloteltu todellisuus ja kodin todellinen ilmapiiri olivat täysin ristiriidassa. Viestien ja todistajien mukaan talossa oli jatkuvia riitoja, väsymystä, pitkäksi venyneitä työpäiviä ja kasvavaa turhautumista vanhemmuuteen – kaikki piilotettiin huolellisesti seuraajilta.
Prestonin tausta: vaikeuksien sävyttämä alku elämälle
Preston Davey syntyi 16. kesäkuuta 2022. Hänet otettiin välittömästi huostaan, ja viiden päivän ikäisenä hänet sijoitettiin sijaisperheeseen. Lapsen biologinen äiti, 42-vuotias Sarah Davey, oli tuomittu jo 14-vuotiaana 1998 tapahtuneesta hauraan eläkeläisen murhasta, ja hän oli ollut vuosien ajan toistuvasti vankilassa. Viranomaiset katsoivat, että Prestonin turvallisuus edellytti kiireellistä sijoitusta.
Huostaanoton jälkeen Preston vietti varhaiset kuukautensa sijaisperheessä, kunnes hänelle etsittiin pysyvää adoptioperhettä. Paperilla Varley ja hänen kumppaninsa vaikuttivat juuri siltä, mitä viranomaiset toivoivat: vakaa parisuhde, oma koti, työpaikat ja halu tarjota lapselle rakastava kasvuympäristö.
Adoptio ja ”Chosen Shower” – juhlat, jotka peittivät tulevan kauhun
Varley ja hänen kumppaninsa John McGowan-Fazakerley aloittivat adoptioprosessin joulukuussa 2021. Tammikuussa 2023 pariskunta hyväksyttiin adoptoijiksi, ja huhtikuussa 2023, Prestonin ollessa yhdeksän kuukauden ikäinen, hänet sijoitettiin virallisesti heidän luokseen Blackpooliin, Lancashiressa.
Pari juhlisti adoptiota järjestämällä ”Chosen Shower” -tilaisuuden – valinnan juhlan – kakuilla, koristeilla ja ilmapallokaarilla. Varley maalasi olohuoneen seinään ison muraalin tekstillä ”Preston Elijah”, nimen jonka he olivat pojalle valinneet. Kuvissa ja videoissa tilaisuus näytti koskettavalta ja onnelliselta hetkeltä, joka symboloi uuden perheen alkua.
Varley ja McGowan-Fazakerley olivat tavanneet Manchesterin Gay Villagen Canal Streetillä loppuvuodesta 2018. He kertoivat aina haaveilleensa perheestä ja lapsen adoptoimisesta. Oikeudessa Varley kuvasi itseään ”drama queeniksi”, kun taas kumppaniaan Johnia luonnehdittiin rauhalliseksi ja harkitsevaksi ”Steady Eddieksi”.
Ura ja arki: opettaja, suojeluvelvollisuus ja pimeä salaisuus
Jamie Varley työskenteli South Shore Academy -koulussa ensin teknisen työn ja muotoilun teknikkona, ja vuosina 2019–2021 hän kouluttautui opettajaksi. Hänellä oli myös merkittävä kasvatuksellinen ja eettinen vastuu: hän toimi oppilaitoksessa nimettynä suojelu- ja hyvinvointivastaavana (safeguarding lead) sekä vuosiluokanjohtajana.
Ironista kyllä, juuri hänen tehtäviinsä kuului varmistaa, että lapset ovat turvassa väkivallalta ja hyväksikäytöltä. Samaan aikaan kotona hän itse syyllistyi kaikkein vakavimpiin rikoksiin oman adoptiopoikansa kustannuksella.
McGowan-Fazakerley puolestaan työskenteli rahoitusalan myyntipäällikkönä. Pariskunta sopi adoptioprosessin yhteydessä, että Varley jäisi vuodeksi pois työstä keskittyäkseen Prestonin hoitoon ja arjen pyörittämiseen.
Viestit paljastavat: uupumus, ahdistus ja synkkenevä mieli
Oikeudessa esitetyt viestit paljastivat, että Varley koki vanhemmuuden raskaana jo varhaisessa vaiheessa. 17. huhtikuuta 2023 hänelle lähetetyssä viestissä kysyttiin: ”Miten isänä oleminen on kohdellut sinua?” Varley vastasi:
”Se on hienoa. Uuvuttavaa enkä ole saanut kunnon yöunia. Tiesin, että se olisi rankkaa, mutta tämä on jotakin ihan muuta. Hän herää lähes kahden tunnin välein ja saa huutokohtauksen, jonka jälkeen menee melkein tunti, ennen kuin hän nukahtaa uudelleen.”
Myöhemmin, 21. kesäkuuta, Varley kertoi kärsivänsä ahdistuksesta ja ”ehkä vähän adoptiopost-depressiosta”, vaikka ei ollut aiemmin tiennyt, että sellainenkin on mahdollista, ennen kuin lääkäri mainitsi asiasta. Hän lisäsi kuitenkin: ”Kyllä minä pärjään.”
Tutkinnanjohtaja Fallows painotti, että vaikka monet uudet vanhemmat kamppailevat väsymyksen ja epävarmuuden kanssa, Varleyn kohdalla tilanne kehittyi huomattavasti pidemmälle: ”Hän kyllä kamppaili vanhempana, kuten monet muutkin, mutta tämä meni paljon pidemmälle. Ulospäin yritettiin esittää kunnioitettavaa ja moitteetonta kuvaa – todellisuus oli paljon synkempi ja kieroutuneempi.”
Hälytysmerkit: toistuvat vammat ja sairaalakäynnit
Kun Preston muutti pariskunnan kotiin, hänen terveydentilansa heikkeni nopeasti. Lapsella alkoi ilmetä selittämättömiä, ei-tapaturmaisia vammoja sekä oireita, jotka viittasivat toistuvaan pahoinpitelyyn.
Preston vietiin kuukausien aikana kolme kertaa sairaalaan:
- Ensimmäisellä kerralla nenäverenvuodon ja kohtauksen vuoksi
- Toisella kerralla ihottuman ja mustelmien takia
- Kolmannella kerralla vasemman kyynärpään murtuman vuoksi
Lääkäreiden ja asiantuntijoiden mukaan kyse ei ollut yksittäisistä tapaturmista, vaan niin sanotuista ”klusterivammoista” – useista eri ajankohtina syntyneistä vammoista, jotka sopivat paremmin yhteen järjestelmällisen kaltoinkohtelun kuin tavallisen kotitapaturman kanssa. Lisäksi Prestonin anatomiassa havaittiin poikkeavuuksia, jotka sopivat seksuaalisen väkivallan kohteeksi joutuneen lapsen löydöksiin.
Viimeinen ilta: Valheellinen tarina kylpyammeesta
27. heinäkuuta 2023 Varley soitti hätäkeskukseen ja kiidätti Prestonin Blackpool Victoria -sairaalaan. Hänen kertomuksensa mukaan hän oli jättänyt lapsen kylpyyn kahdeksi–kolmeksi minuutiksi ja palattuaan löytänyt tämän veden alta, näennäisesti hukkuneena.
Sairaalaan saapuessaan Preston oli kuitenkin kuiva, eikä hänen keuhkoistaan löytynyt vettä. Lääkärit eivät löytäneet viitteitä hukkumisesta, ja elvytysyrityksistä huolimatta Preston todettiin kuolleeksi. Varleyn selitys ei sopinut yhteen lääketieteellisten löydösten kanssa.
Myöhemmässä oikeuslääketieteellisessä tutkimuksessa Prestonin kehosta löydettiin peräti 40 sisäistä ja ulkoista vammaa. Osa niistä oli selkeästi yhteensopivia raa’an seksuaalisen väkivallan ja pakotetun tunkeutumisen kanssa. Tutkimuksessa hukkuminen suljettiin yksiselitteisesti pois kuolinsyynä.
Oikeudenkäynti ja tuomio: elinkautinen ilman mahdollisuutta vapauteen
Kahdeksan viikkoa kestäneen oikeudenkäynnin jälkeen Prestonin väitetty onnettomuus paljastui täysin epäuskottavaksi tarinaksi. Valamiehistö hylkäsi Varleyn väitteet ja katsoi hänet syylliseksi murhaan sekä adoptiopoikansa seksuaaliseen hyväksikäyttöön.
Tuomioistuimen langettama ”whole life order” tarkoittaa, että 37-vuotias Jamie Varley ei käytännössä koskaan vapaudu vankilasta. Vapauttaminen olisi mahdollista vain erittäin poikkeuksellisista, myötätuntoon perustuvista syistä, kuten terminaalisen sairauden perusteella – käytännössä tuomio on loppuelämän kestävä.
Varleyn kumppani, 32-vuotias John McGowan-Fazakerley, ei osallistunut murhaan samalla tavalla, mutta hänet todettiin syylliseksi lapsen kuoleman sallimiseen, lapsen julmaan kohteluun ja seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyviin rikoksiin. Hän sai 25 vuoden vankeustuomion.
”Sarjahuijari ja patologinen valehtelija”
Ylikomisario Fallows ei peitellyt mielipidettään Varleysta. Hänen mukaansa Varley yritti harhauttaa sekä viranomaisia, oikeutta että omaa lähipiiriään alusta lähtien:
”Uskon, että Jamie Varley on yrittänyt huijata kaikkia ensimmäisestä päivästä alkaen. Hän on peitellyt, valehdellut ja esittänyt jatkuvasti täysin epäuskottavia selityksiä. Hän on sarjahuijari ja sarjavalehtelija, joka on toistuvasti väittänyt, että kaikki muut ovat väärässä.”
Fallowsin mukaan mitään todellista katumusta ei ole ollut nähtävissä: ”En näe pienintäkään merkkiä aidosta katumuksesta tai surusta Preston Daveyn puolesta. Jos kyyneleitä on vuodatettu, ne ovat olleet Jamie Varleyn itsesäälin kyyneleitä – ylimielisen, itsekeskeisen valehtelijan kyyneliä.”
Sosiaalisen median kulissit ja fanikulttuuri
Varleyn tapaus nostaa jälleen esiin kysymyksen sosiaalisen median roolista: kuinka helposti täydelliseltä näyttävä perhekuva voi peittää alleen väkivallan, hyväksikäytön ja henkisen pahoinvoinnin. Moni rakentaa ”Instagram-valmiin” elämän, jossa todelliset ongelmat eivät näy ulospäin lainkaan.
Kontrasti on jyrkkä, kun sitä vertaa tilanteisiin, joissa urheilijat tai julkisuuden henkilöt jakavat aitoja, yhteisöllisiä hetkiä fanien kanssa. Esimerkiksi Harry Kanen kuvaus Wonderwallin laulamisesta fanien kanssa yhtenä uransa ikimuistoisimmista hetkistä edustaa sosiaalista mediaa parhaimmillaan: jaettuna ilona, ei keinotekoisena kulissina, jonka tarkoitus on peittää synkkä todellisuus.
Varleyn tarina toimii karuna muistutuksena siitä, että kauniit kuvat ja koskettavat tekstit eivät koskaan kerro kaikkea. Erityisesti silloin, kun kyse on lapsista ja heidän turvallisuudestaan, pelkkään somekuvaan ei voida luottaa – tarvitaan herkkää, ammattitaitoista ja rohkeaa puuttumista, kun jokin ei tunnu oikealta.
Ei sisällä instagram post:eja
