All the Rage -näytelmä sytyttää naispuolisen vihan ja vallankumouksen Lontoon finanssikeskuksessa

Kymmenet Britannian eturivin naisnäytelmäkirjailijat yhdistävät voimansa kunnianhimoisessa teatteritapahtumassa, jonka tavoitteena on purkaa vihan, surun ja epäoikeudenmukaisuuden tunteita Jeffrey Epsteiniin liittyvien paljastusten ympärillä – sekä kunnioittaa hänen uhrejaan. Lontoon Cityn entiseen vakuutustoimistoon sijoittuva All the Rage muuttaa perinteisen, miehiin ja rahaan keskittyneen toimistoympäristön radikaalin naisellisen kapinan näyttämöksi.

Finanssitoimistosta monihuoneinen naisanarkian näyttämö

All the Rage on nopeasti koottu, laajamittainen esityskokonaisuus, joka levittäytyy 15 huoneeseen entisessä vakuutusyhtiön rakennuksessa Lontoon Leadenhall Streetillä. Tapahtuma järjestetään Theatre Delin tiloissa torstaista lauantaihin 11.–13. kesäkuuta.

Hankkeen käynnistänyt palkittu kirjoittaja Rebecca Lenkiewicz kuvaa tilaa ja sen muutosta vahvasti symboliseksi:

“Se on valtava toimisto, joka on aina pyörinyt miesten ja rahan ympärillä – ja me olemme asuttaneet sen naisellisella anarkialla. Se tuntuu todella vapauttavalta ja sähköiseltä.”

Yli 70 Isossa-Britanniassa toimivaa naisnäytelmäkirjailijaa on kirjoittanut lyhyitä tekstejä, monologeja ja katkelmia, joista on koottu esityksiä ja installaatioita eri huoneisiin. Katsojat kulkevat tilasta toiseen ja kohtaavat eri näkökulmista rakentuvia tarinoita vallasta, hyväksikäytöstä ja vaikenemisen kulttuurista, ennen kuin ilta huipentuu yhteiseen loppuesitykseen.

Taustalla Epstein-asiakirjat, vallan väärinkäyttö ja vaietut äänet

Teoskokonaisuuden keskiössä ovat Epstein-asiakirjojen paljastukset, seksuaalinen väkivalta ja se, miten vaikutusvaltaiset miehet ovat kyenneet vuosikymmenten ajan käyttämään valtaansa väärin ilman seurauksia. Kirjoittajia yhdistää kokemus siitä, että uhrien näkökulma on toistuvasti jäänyt varjoon.

Rebecca Lenkiewicz kertoo olleensa “raivoissaan” median tavasta käsitellä Epstein-tapauksen uusia asiakirjoja:

“Joka päivä uutiset olivat täynnä miehiä ja rahaa – meistä tuntui, että olisi välttämätöntä tuoda esiin naisten näkökulma. Uhrien tarinat jäivät jälleen kerran taustalle.”

Lenkiewicz korostaa, että seksuaaliväkivallan ympärillä käytetty kieli rakentuu usein häpeän ympärille – mutta häpeän ei pitäisi kuulua uhreille:

“Haluamme siirtää häpeän pois uhreista ja asettaa syyllisyyden sinne, minne se kuuluu – tekijöille. Väkivalta ja hyväksikäyttö jatkuvat, kun instituutiot vaikenevat ja uhrit pakotetaan hiljaisiksi.”

Epstein tai muut tunnetut miehet eivät kuitenkaan saa esityksessä kasvot näyttelijöiden kautta. Lenkiewicz tiivistää syyn yksinkertaisesti: “Nuo miehet ovat saaneet jo aivan tarpeeksi happea.”

Virginia Giuffren tarina ja kirje miehelle menneisyydestä

Lenkiewicz on kirjoittanut teosta varten runon, joka on saanut inspiraationsa Virginia Giuffren muistelmateoksesta. Giuffre on kertonut yksityiskohtaisesti hyväksikäytöstään Epsteinin toimesta ja syyttänyt myös tuolloista prinssi Andrew’ta, Andrew Mountbatten-Windsoria.

Vuonna 2022 Mountbatten-Windsor päätyi taloudelliseen sovintoratkaisuun Giuffren kanssa. Hän on toistuvasti kiistänyt kaiken väärinkäytöksen, eikä sopimus sisältänyt myöntöä syyllisyydestä.

Lisäksi Lenkiewicz on kirjoittanut henkilökohtaisen kirjeen miehelle omasta menneisyydestään. Kirje esitetään teoksessa – ja silputaan sen jälkeen paikan päällä.

“Se on kuin lähettäisi maailmaan jotakin, mitä ei ole koskaan ennen uskaltanut sanoa ääneen. Toivon, että se tuntuu vapauttavalta – sekä itselleni että yleisölle. Jo pelkkä kirjoittaminen oli puhdistavaa, saati sitten hetki, jolloin se kuullaan ja todistetaan.”

Lenkiewiczin mukaan All the Rage ei ole pelkästään vihan jakamista, vaan myös askel kohti toipumista:

“Työskentelemme vihan ja turhautumisen kanssa, mutta pinnan alla on koko ajan kysymys parantumisesta, toivosta ja oikeudesta omaan ääneen.”

Kirjoittajilla omakohtaisia kokemuksia vallan väärinkäytöstä

Mukana olevista kirjoittajista monet ovat tehneet pitkän uran teatterissa ja television puolella. Tunnettuja nimiä ovat muun muassa Lucy Kirkwood, Penelope Skinner, Timberlake Wertenbaker ja Gurpreet Kaur Bhatti. Penelope Skinner uskoo, että lähes kaikilla projektiin osallistuvilla on jonkinlainen henkilökohtainen kokemus, joka resonoi esityksen teemojen kanssa.

“Luulen, että jokaisella meistä on valitettavasti jonkinlainen omakohtainen tarina vallan väärinkäytöstä, häirinnästä tai vaientamisesta. Siksi tämä ilta on niin latautunut – se ei ole vain abstrakti poliittinen teko, vaan myös henkilökohtainen.”

Skinnerin oma teksti sai alkusysäyksensä Epstein-asiakirjoissa esiintyvästä valokuvasta, jossa Andrew Mountbatten-Windsor nähdään tuntemattoman naisen kanssa.

“Minut pysäytti kuva, jossa prinssi Andrew polvistuu nuoren naisen vierelle. Nainen makaa selällään, hänen kasvonsa on peitetty, mutta mies katsoo suoraan kameraan. Se kuva tiivistää pelottavalla tavalla kasvottoman naisen ja kasvoillaan poseeraavan vaikutusvaltaisen miehen välisen vallan epäsuhdan.”

Kuvan taustoja, aikaa tai paikkaa ei ole selvästi yksilöity. BBC on pyytänyt Mountbatten-Windsorilta kommenttia, mutta hän on toistuvasti kiistänyt kaiken väärinkäytöksen.

“Naisäänet hukkuivat” – tilaa raivolle, surulle ja solidaarisuudelle

Myös kirjailija Gurpreet Kaur Bhatti koki, että Epstein-asiakirjojen uutisoinnissa naisuhrit jäivät sivurooliin:

“Tuntui siltä, että naisäänet hukkuivat kohinaan. Keskustelu pyöri jatkuvasti vallan, rahavirtojen ja miesten aseman ympärillä – ei niiden ihmisten, jotka kärsivät.”

Bhattille All the Rage on ennen kaikkea tilan valtaamista takaisin:

“Se, mitä Rebecca ja työryhmä ovat tehneet, on luoneet luovan tilan, joka keskittää ja vahvistaa naisnäkökulmaa. Se on radikaalia, kun on tottunut näkemään nämä tilat pelkästään rahan ja maskuliinisen vallan näyttämöinä.”

Bhattin oma kohtaus ammentaa kuvastoa klassisesta Bollywood-elokuvasta Pakeezah, jossa kurtisaani tanssii särkyneen lasin päällä. Kohtaus symboloi kipua, haavoittuvuutta ja silti jatkuvaa esiintymisen pakkoa – teemoja, jotka resonoivat vahvasti myös nykypäivän uhrikokemusten kanssa.

Tunteiden kattila: viha, valta, yhteys ja vapaus

Bhatti kuvailee All the Rage -iltoja “luovuuden kattilaksi”, jossa kiehuvat yhtä aikaa raivo, suru ja toivo:

“Odotan iltaa, joka on täynnä raivoa, mutta myös voimaa, yhteyttä, solidaarisuutta, rakkautta ja vapautta. Tämä on kutsu jakaa kokemus, jonka uskon olevan poikkeuksellinen ikkuna siihen, miten noin 80 naispuolista kirjoittajaa vastaa tähän kauhuun mielikuvituksellaan ja taiteellaan.”

Katsojat liikkuvat rakennuksen kerroksissa, kohtaavat tekstejä lähietäisyydeltä, näkevät intiimejä esityksiä pienissä huoneissa ja päätyvät lopuksi yhteiseen tilaan, jossa yksittäisistä äänistä muodostuu kollektiivinen huuto – ja ehkä myös kollektiivinen helpotuksen huokaus.

Rebecca Lenkiewicz – kokemusta vallan väärinkäytösten paljastamisesta

Rebecca Lenkiewicz ei ole ensikertalainen vallan väärinkäytösten ja vaiennettujen tarinoiden kuvaajana. Hän käsikirjoitti vuonna 2022 ilmestyneen elokuvan She Said, joka seurasi New York Timesin toimittajien tutkintaa elokuvatuottaja Harvey Weinsteinin teoista. Lenkiewicz oli myös ensimmäinen naispuolinen näytelmäkirjailija, jonka alkuperäinen näytelmä esitettiin Lontoon National Theatren päänäyttämöllä vuonna 2008.

All the Rage jatkaa samaa linjaa, mutta laajentaa äänen yksittäisestä kirjoittajasta koko kollektiiviin. Useat tekijät korostavat, että juuri yhdessä koettu raivo ja tarve murtaa vaikenemisen kulttuuri tekevät illasta poikkeuksellisen.

Laajempi kulttuurikonteksti: valta, julkisuus ja urheilun näyttämöt

Naisten oikeuksia, valtaa ja julkisuutta koskeva keskustelu ei rajoitu vain teatterisaleihin. Sama jännite näkyy myös suurissa kansainvälisissä tapahtumissa – esimerkiksi urheilun megatapahtumissa, joissa valta, raha ja näkyvyys keskittyvät harvoille. Hyvä esimerkki tästä on jalkapallon MM 2026 -turnauksen näyttävä avajaisnäytös Meksikossa, jossa Shakiran kaltaiset naisartistit ottivat paikkansa massiivisen spektaakkelin keskiössä. Sekä All the Rage että tällaiset globaalit tapahtumat paljastavat, miten kulttuurissa käydään jatkuvaa kamppailua siitä, kenen tarinat ja kehot saavat näkyä – ja millä ehdoilla.

Ei sisällä instagram post:eja