Skotlanti palaa MM-lavalle 28 vuoden tauon jälkeen – pakko-voitto edessä avausottelussa Haitia vastaan

Päävalmentaja Steve Clarke valmistautuu uransa merkittävimpään puheeseen – sellaiseen, jonka moni Skotlannin maajoukkuevalmentaja olisi viimeisen 28 tuskallisen vuoden aikana antanut mitä tahansa päästäkseen pitämään. Pitkään lähes lottovoiton kaltaiselta haaveelta tuntunut MM-lopputurnaus on nyt todellisuutta, ja Skotlanti seisoo jälleen maailman suurimmalla jalkapallonäyttämöllä.

28 vuoden odotus päättyy – Tartan Army takaisin maailman kartalle

Skotlanti on ollut sivussa kuudesta peräkkäisestä MM-lopputurnauksesta. Yli 10 000 päivän odotus on kulunut, ja jalkapallomaassa on ehditty kokea pettymyksiä, kyynistymistä ja epäuskoa. Monelle Tartan Armyn kannattajalle on varmasti tuntunut siltä, etteivät tällaiset päivät enää koskaan koita.

Nyt Yhdysvalloissa pelattavassa MM-turnauksessa historiaan kirjoitetaan uusi luku. Skotlanti avaa kisaurakkansa Haitia vastaan ottelussa, joka on jo etukäteen luokiteltu pakko-voitoksi, kun vastassa lohkon myöhemmissä peleissä ovat tasoltaan aivan eri kategoriassa olevat Marokko ja Brasilia.

Steve Clarke ja uran tärkein pukukoppipuhe

Steve Clarke tunnetaan rauhallisena, tunteensa hyvin hallitsevana valmentajana. Silti hän on osoittanut pystyvänsä koskettaviin ja sytyttäviin puheisiin – kuten ikimuistoisena iltana, jolloin Skotlanti voitti Tanskan Hampden Parkilla ja sähköisti koko kansakunnan.

Kaikki taktinen valmistautuminen Haitia vastaan on nyt tehty: vastustajan analyysi, ottelusuunnitelma, pelaajakierron miettiminen kuumuudessa ja kosteudessa, sekä henkinen valmistautuminen paineen alla pelaamiseen. Clarke ei välttämättä enää tarvitse suuria tunteikkaita puheita pelaajiensa sielulle – jokainen tietää tarkalleen, mitä on pelissä.

Silti hän todennäköisesti muistuttaa joukkuetta siitä, että he ovat etuoikeutettuja. He ovat se ryhmä, joka lopulta onnistui viemään Skotlannin takaisin MM-lopputurnaukseen – unelmaan, josta monet heidän edeltäjänsä jäivät karvaasti sivuun.

Legendat, jotka eivät koskaan päässeet MM-kisoihin

Skotlannin jalkapallohistoria on täynnä pelaajia, joiden nimen pitäisi kuulua MM-näyttämölle, mutta jotka eivät koskaan saaneet mahdollisuutta pelata siellä. Taaksepäin katsottaessa listalta löytyvät muun muassa John Greig, Tommy Gemmell, Billy McNeill ja Ron Yeats – kaikki suuria nimiä, jotka eivät yltäneet MM-kisoihin.

Myöskään Bobby Murdoch, Jim Baxter, Bertie Auld tai Stevie Chalmers eivät päässeet lopputurnaukseen. Jimmy Johnstone valittiin kyllä MM-joukkueeseen, mutta ei pelannut otteluakaan. Uudemmalta aikakaudelta voidaan mainita James McFadden, Scott Brown, Darren Fletcher, Barry Ferguson, Kenny Miller ja Callum McGregor. Joukko pelaajia, jotka usein jäivät kisapaikasta kipeästi niukasti – tai joskus nolostuttavankin kauas.

Tämä nykyinen ryhmä elää siis monen sukupolven unelmaa. Clarke voi halutessaan alleviivata tätä historiaa: he tekevät nyt sitä, mihin monet Skotlannin suuruuksista eivät koskaan yltäneet.

Ilmapiiri rennompi kuin EM-kisoissa – opit epäonnistumisista

Skotlannin leirissä Charlottessa tunnelma on ollut keskittynyt mutta yllättävän rento. Verrattuna kahteen edelliseen EM-lopputurnaukseen – joita varjostivat kentällä koetut epäonnistumiset ja negatiivinen ilmapiiri – nyt viesti on selkeä: joukkue on oppinut virheistään.

Clarke on itse todennut, että kahden EM-turnauksen kuusi ottelua, kolme tehtyä maalia (joista yksi oli oma maali ja toinen ohjautui onnekkaasti), sekä nolla voittoa, jäivät pahasti hampaankoloon. Joukkue ei koskaan kunnolla syttynyt. Kapteeni Andy Robertson muistutti tästä avoimesti: tällä kertaa Skotlanti aikoo pelata rohkeammin, eikä halua päätyä tilanteeseen, jossa ryhmävaiheeseen tippumisen jälkeen jossitellaan, mitä olisi voinut tapahtua, jos joukkue olisi uskaltanut enemmän.

Onnekas tie MM-kisoihin – mutta itseluottamus on todellista

Skotlannin tie MM-kisoihin ei ollut suoraviivainen. Karsinnoissa nähtiin heikkoja esityksiä, kuten kotiottelut Valko-Venäjää ja Kreikkaa vastaan, jotka joukkue itsekin on myöntänyt olleen kaukana tasostaan. Keskikenttäpelaaja John McGinn kuvaili näitä esityksiä sanalla ”jobby” – ronski mutta osuva luonnehdinta.

Silti tulostaulu näytti voittoja, ja juuri se piti kisatoiveet elossa. Vierastappio Kreikassa näytti jo vievän automaattisen kisapaikan käsistä, mutta Kööpenhaminassa tapahtunut ihme – Valko-Venäjän 2–2-tasapeli Tanskaa vastaan, lähes koko ottelun kestäneen paineen alla – piti Skotlannin unelman hengissä.

Entinen maajoukkuehyökkääjä James McFadden oli varma, että Skotlanti voittaisi Tanskan seuraavalla viikolla ja etenisi kisoihin. Hänen perustelunsa oli yksinkertainen: kohtalo. Ja oikeassa hän oli, vaikka tapa, jolla se tapahtui, oli lähes epätodellinen.

Ikimuistoinen Tanska-ottelu – unelma-maalien ilta

Skotlannin 4–0-voitto Tanskasta on jo nyt osa maan jalkapallofolklorea. Scott McTominay laukoi ottelun käyntiin huikealla saksipotkumaalilla. Lewis Fergusonin kulmapotku matkasi kohti maalia, kunnes Lawrence Shankland viimeisteli sen sisään. Kieran Tierney iski kierteen, joka päihitti kaikki kierteet, ja Kenny McLean viimeisteli illan laukomalla pallon lähes puolesta kentästä maaliin.

Tuo ilta vahvisti entisestään joukkueen keskinäistä sidettä. Skotlannin ryhmää kuvataan usein ”seurajoukkueeksi maajoukkueen väreissä” – tiiviiksi joukoksi, jossa pelaajat seisovat vahvasti toistensa takana. Tämä henkinen yhteenkuuluvuus on yksi joukkueen suurimmista vahvuuksista.

McTominay kunnossa – ja vaihtopenkki ratkaisevassa roolissa

Kun torstaina kantautui tieto, että keskikentän avainpelaaja Scott McTominay kärsi vatsavaivoista, leirissä koettiin hetken kollektiivinen säikähdys. Nyt Manchester Unitedin ja Napolissa loistaneen keskikenttämiehen on kuitenkin vahvistettu olevan pelikunnossa Haitia vastaan.

Clarke on puhunut paljon myös vaihtopenkin roolista. Hän on vihjannut, että saattaa jättää jonkun ”raskaansarjan” pelaajistaan aluksi penkille ja tuoda tämän kentälle loppua kohti, jos ottelun virtaus sitä vaatii. Valmentajan mukaan ottelun päättävä kokoonpano saattaa olla yhtä vahva tai jopa vahvempi kuin avauskokoonpano – ajattelutapa, joka alleviivaa pelin hallintaa koko 90 minuutin ajan.

Hyökkäyksessä Skotlanti on löytänyt hyvän rytmin. On käytännössä mahdotonta nähdä, että Clarke luopuisi kahden kärjen mallista, jossa Lawrence Shankland ja Che Adams muodostavat vaarallisen hyökkäysduon. Se tarkoittaa todennäköisesti, että yksi joukkueen tähtikeskikenttäpelaajista aloittaa vaihtopenkillä.

Maaleja harjoitusotteluista – mutta vastus kovenee

Skotlanti on saanut itseluottamusta kahdesta viimeisestä ottelustaan, joissa se teki yhteensä kahdeksan maalia. Curacao kaatui Hampden Parkilla 4–1, vaikka pelasi suurimman osan ottelusta vajaalla, ja Bolivia osoittautui sekin selvästi heikommaksi vastustajaksi.

Clarke korostaa, että vaikka vastustajien taso ei vastaa MM-kisojen todellisuutta, maalien tekeminen ja voittaminen ruokkii itseluottamusta. Samalla hän on puhunut jatkuvasti Haitin fyysisyydestä, voimasta ja urheilullisuudesta – ominaisuuksista, jotka tekevät avausottelusta kaikkea muuta kuin läpihuutojutun.

Haiti – maailmanlistan 83:s, mutta henkisesti äärimmäisen sitkeä

Haiti on FIFA-rankingissa vasta sijalla 83, mutta Clarke on varoitellut aliarvioimasta vastustajaa. Haitin taustalla on poikkeuksellinen henkinen kovuus: maa on kriisien ja humanitaaristen katastrofien runtelema. Pääkaupunki Port-au-Prince on aseistautuneiden jengien hallinnassa, väkivalta, nälkä, sieppaukset ja seksuaalinen väkivalta ovat arkipäivää, ja julkiset palvelut ovat romahtaneet.

Tuhannet koulut ovat sulkeneet ovensa, noin 10 % väestöstä on paennut maasta, ja maajoukkue ei ole voinut pelata kotiotteluita lainkaan. Päävalmentaja Sebastien Migne ei ole kahden vuoden pestinsä aikana edes päässyt astumaan Haitin maaperälle. Tällainen todellisuus voi synnyttää valtavan määrän tahtoa ja päättäväisyyttä, jota Skotlannin on syytä kunnioittaa.

Haitin vaarallisuutta korostaa myös se, että se murskasi harjoitusottelussa Uuden-Seelannin 4–0, kun taas sama Uusi-Seelanti hävisi pian tämän jälkeen Englannille vain 1–0. Tulosketju kertoo, ettei Haitia voi arvioida pelkän ranking-sijoituksen perusteella.

Tilastot eivät imartele – mutta historiaa tullaan hakemaan

Skotlanti on pelannut MM-lopputurnauksissa yhteensä 23 ottelua ja voittanut niistä vain neljä. Luku on pysäyttävä, etenkin kun muistelee menneiden vuosikymmenten karvaita hetkiä, joista tappio Costa Ricalle vuoden 1990 MM-kisoissa on yksi kivuliaimmista.

Tällä kertaa kukaan ei peittele asetelmia: lohkosta jatkaminen vaatii käytännössä voittoa Haitista. Marokko ja Brasilia ovat maailmanluokan vastustajia, joita vastaan jokainen piste on bonus. Joukkue onkin toistuvasti korostanut, että se on tullut Yhdysvaltoihin tekemään historiaa – olemaan ensimmäinen Skotlannin ryhmä, joka selviää MM-lohkosta jatkopeleihin.

Tätä tavoitetta tukee valtava kannattajajoukko niin stadionilla kuin kotikatsomoissa. Skotlannin ympärillä on erikoinen yhdistelmä positiivista uskoa ja syvälle juurtunutta pelkoa uudesta pettymyksestä – vahvaan tunteeseen sekoittuvaa jännitystä, joka tekee urheiluhetkestä unohtumattoman.

Skotlannin jalkapallokulttuuri elää vahvana

Jalkapallo on Skotlannissa enemmän kuin vain peliä – se on osa kansallista identiteettiä. Tänä kesänä se näkyy jälleen täysillä, kun Tartan Army maalaa katsomot tummansinisiksi ja laulu raikaa läpi stadionien. Samalla jalkapallokansa seuraa tarkasti myös muiden urheilun ja viihdemaailman tarinoita – oli kyse sitten suurturnausten dramatiikasta tai tunnetuista suomalaisista, kuten Hjallis Harkimon ja Jasmine Pajarin tulevista hääsuunnitelmista, jotka puhuttavat aivan omassa sarjassaan.

Skotlannin MM-paluu on kuitenkin tällä hetkellä se tarina, johon koko jalkapallomaailma kiinnittää katseensa. Se on sekä jännittävää että pelottavaa – mutta ennen kaikkea ainutkertaista. Tällaisina hetkinä jalkapallo näyttää, miksi se on maailman seuratuin urheilulaji.

Ei sisällä instagram post:eja