Trump juhlii Iran-sopimusta – mutta kysymykset ja riskit varjostavat läpimurtoa
Yhdysvaltojen ja Iranin välisen vihollisuuksien lopettamista koskeva sopimus tarjosi Donald Trumpille mieluisan syntymäpäivälahjan – mutta se on paketoitu epävarmuuteen ja poliittisiin riskeihin.
Trump julisti sosiaalisessa mediassa, että Hormuzinsalmi avataan jälleen kaupalliselle merenkululle ja Yhdysvallat purkaa merisaartonsa. Presidentti tiivisti odotuksensa kolmella sanalla: ”Let the oil flow!” – antakaa öljyn virrata.
Trumpin mukaan kyseessä on ”suuri sopimus”, joka tuo ”rauhaa ja turvallisuutta koko alueelle” ja erottaa hänet edeltäjistään, joita hän syyttää epäonnistumisista Lähi-idässä.
Suuria sanoja, vähän yksityiskohtia
Trumpin ylisanoja ei ole aiemminkaan säästelty. Myös viimevuotista Gazan sodan päättymiseen liittynyttä sopimusta hän kuvaili ”ikuisen rauhan” alkuna ja ”uskon, toivon ja Jumalan aikakauden” käynnistymisenä – vaikka todellisuus maassa on jäänyt kauas näistä lupauksista.
Kuten useimmissa korkean tason diplomaattisissa sopimuksissa, myös nyt menestys tai epäonnistuminen ratkaistaan yksityiskohdissa. Juuri niistä on toistaiseksi huutava pula.
Varapresidentti JD Vance kertoi sunnuntai-iltana Fox Newsin haastattelussa, että Iranin estäminen ydinaseen hankkimiselta on ”sisäänrakennettu sopimukseen” ja että Yhdysvalloilla on mahdollisuus valvoa Iranin noudattamista.
Silti keskeiset kysymykset ovat yhä auki: millaisia rajoituksia Iranin uraanin rikastamiseen asetetaan ja mitä tapahtuu jo olemassa olevalle, korkealle rikastetun uraanin varastolle?
Osa näistä seikoista on tarkoitus neuvotella myöhemmissä neuvotteluissa ja teknisissä keskusteluissa, joita käydään nykyisen tulitauon 60 päivän jatkojakson aikana. Kymmenien vuosien yritykset painostaa Irania luopumaan ydinaseambitioistaan ovat kuitenkin osoittaneet, että takuita ei ole – riippumatta siitä, mitä Yhdysvallat katsoo ”yhteisymmärryspöytäkirjalla” saavuttaneensa.
Iranin varauksellinen vastaus korostaa epävarmuutta
Epävarmuutta lisäsi Iranin korkeimman kansallisen turvallisuusneuvoston sunnuntainen lausunto, jonka mukaan ”lopulliset neuvottelut siirretään siihen asti, kunnes toinen osapuoli on toteuttanut yhteisymmärryspöytäkirjan mukaiset sitoumuksensa”.
Se, mitä nämä sitoumukset käytännössä tarkoittavat – ja miten Iran niitä tulkitsee – ratkaisee pitkälti sen, jääkö sopimus voimaan vai rapautuuko se nopeasti.
Energiamarkkinoiden asiantuntijat varoittavat, ettei öljyn virtaus Hormuzinsalmen läpi palaudu vanhalle tasolle yhdessä yössä. Jonoissa odottavien tankkereiden purkaminen, mahdollisten miinojen raivaus ja tuotannon normalisointi voivat viedä viikkoja.
Viralliseen allekirjoitukseen on vielä useita päiviä aikaa. Sekä Iranilla että Yhdysvalloilla on siis mahdollisuus täsmentää sopimusta ja luoda edellytyksiä sen onnistumiselle – mutta samalla on myös runsaasti aikaa, että kokonaisuus romahtaa.
Israel jokerikorttina – uusi kriisi horisontissa?
Lähi-idän nykyinen konflikti ei ole ollut koskaan vain kahden osapuolen sota. Israel on ollut mukana alusta alkaen, ja sen liikkeet voivat yhä muuttaa tilanteen suunnan.
Trump kertoi Wall Street Journalille olleensa raivoissaan Israelin pääministeri Benjamin Netanyahulle, joka määräsi viikonloppuna iskut Libanoniin – ajankohtana, jolloin Iran-sopimus oli presidentin mukaan lähes valmis ja äärimmäisen herkässä vaiheessa. Trump pelkäsi iskujen voivan kaataa neuvottelut viime metreillä.
Tällä kertaa sopimus kuitenkin kesti – ainakin niin pitkälle, että se voitiin julkistaa. Jos Israel aloittaa uusia sotilasoperaatioita Libanonissa, Iran voi kuitenkin vastata sulkemalla Hormuzinsalmen uudelleen. Se uhkaisi välittömästi globaalia taloutta ja nostaisi öljyn hintaa ympäri maailmaa.
Myös julkkis- ja somekeskustelu heijastaa, kuinka herkkä tilanne Lähi-idässä on. Esimerkiksi Sonja Aiellon rohkea somepaljastus on herättänyt keskustelua sosiaalisessa mediassa samaan aikaan, kun uutisvirtaa hallitsevat suuret geopoliittiset käänteet – muistuttaen, miten arjen ja suurpolitiikan teemat sekoittuvat digitaalisessa julkisuudessa.
Yhdysvaltalaiset maksavat sodasta bensapumpulla
Varapresidentti Vance tunnusti kommenteissaan, että sota on koetellut tavallisia amerikkalaisia erityisesti kallistuneiden energiakulujen ja niiden laajempien talousvaikutusten kautta.
”Ensisijainen viestini amerikkalaisille on: kiitos”, Vance sanoi ja lupasi, että energian hinnat alkavat laskea sopimuksen myötä.
Se, kuinka nopeasti hinnat oikeasti laskevat ja miten ripeästi se näkyy kuluttajahintojen yleisenä kevenemisenä, on ratkaisevaa. Monet amerikkalaiskotitaloudet kamppailevat jo valmiiksi taloudellisten vaikeuksien kanssa. Jos helpotusta ei ala näkyä ennen marraskuun välivaaleja, paine republikaanihallintoa kohtaan voi jatkaa kasvuaan.
Tuoreiden mielipidemittausten mukaan Trump ja republikaanit kohtaavat yhä levottomamman äänestäjäkunnan. YouGovin kyselyssä 63 % amerikkalaisista ilmoitti olevansa tyytymättömiä presidentin talouspolitiikan hoitoon, ja 57 % koki talouden olevan menossa huonompaan suuntaan.
Voiko Iran-sopimus kääntää poliittisen kurssin?
Vähintäänkin sunnuntaina julkistettu sopimus voi lievittää osaa sodan aiheuttamasta taloudellisesta paineesta – vaikkei poistaisikaan sitä kokonaan. Jos bensan hinta alkaa laskea selvästi, se tarjoaa monille yhdysvaltalaisille ensimmäisen konkreettisen merkin paremmasta huomisesta.
Symbolisesti kyse on askeleesta kohti tilannetta, joka vallitsi ennen sodan alkua. Silti Trumpin laajemmat tavoitteet – pysyvä rauha, Iranin ydinohjelman täysi rajoittaminen ja vakaus koko Lähi-idässä – ovat vielä kaukana toteutumisesta.
Samalla presidentti joutuu kohtaamaan kotirintamalla poliittisen todellisuuden: jos talous ei tunnu paranevan tavallisten ihmisten arjessa, ulkopoliittiset saavutukset eivät välttämättä riitä pitämään äänestäjiä tyytyväisinä. Iran-sopimus voi siis olla joko käännekohta, joka helpottaa talousahdinkoa ja rauhoittaa markkinoita – tai vain yksi välivaihe pitkällä, kivikkoisella tiellä kohti kestävää ratkaisua Lähi-idässä.
Ei sisällä instagram post:eja
