Trumpin Iran-rauhatoiveet ja Project Freedom: toiveikkuus ja kovat ehdot törmäyskurssilla
Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin päätös keskeyttää lyhytikäiseksi jäänyt ”Project Freedom” – Hormuzinsalmen läpikulkevien alusten saattamisoperaatio – rauhoitti hetkeksi öljymarkkinoita ja nosti odotuksia läpimurrosta Iranin kanssa käytävissä rauhanpyrkimyksissä. Trump perusteli keskeytystä sillä, että neuvotteluissa Iranin kanssa olisi edistytty kohti ”täydellistä ja lopullista sopimusta”.
Toiveikkuus jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi, kun presidentti itse alkoi pian jarrutella odotuksia ja muistutti, että sopu ei ole lainkaan varma.
Uusi ehdotus Iranille ja toiveet sodan lopettamisesta
Iran kertoi keskiviikkona tarkastelevansa uutta Washingtonin ehdotusta. Yhdysvaltalaismedioiden mukaan nimetyt virkamieslähteet vihjasivat, että osapuolet olisivat lähellä yksisivuista muistioita, joka lopettaisi sodan Persianlahdella.
Pakistanissa välittäjiä lähellä oleva lähde kuvasi Reutersille tunnelmaa näin: ”Tämä saadaan hyvin pian maaliin. Olemme lähellä.”
Trump ilmoitti tiistai-iltana Truth Social -alustalla keskeyttävänsä Project Freedomin nähdäkseen, voidaanko ”Agreement” viimeistellä ja allekirjoittaa. Vain tunteja myöhemmin sävy kuitenkin muuttui selvästi varovaisemmaksi.
Trump: sopu Iranin kanssa on vain oletus – pommitukset voivat jatkua
Keskiviikkoaamuna Trump korosti, että sopimus Iranin kanssa on ”iso oletus”. Hänen mukaansa, jos sopua ei synny, Irania vastaan suunnatut pommitukset jatkuvat ”huomattavasti korkeammalla tasolla ja intensiteetillä kuin aiemmin”.
Uhkaus seurasi alle vuorokausi sen jälkeen, kun Yhdysvaltain ulkoministeri Marco Rubio oli Valkoisessa talossa julistanut Irania vastaan suunnatun, Yhdysvaltain johtaman sotilasoperaation Epic Furyn päättyneeksi.
Myöhemmin samana aamuna Trump kuitenkin ilmaisi PBS-kanavalle lyhyessä puhelussa toiveikkuutta Iran-sopimuksen suhteen, mutta myönsi, että vastaavat yritykset ovat aiemmin kariutuneet.
”Olen tuntenut näin heidän kanssaan ennenkin”, hän sanoi. ”Joten katsotaan, mitä tapahtuu.”
Trumpin mukaan on ”epätodennäköistä”, että hän lähettäisi Yhdysvaltain edustajia toiseen rauhankierrokseen Iranin kanssa Pakistanin pääkaupunkiin Islamabadiin.
Suunnitteilla yksisivuinen, 14-kohtainen muistio
Axios ja Reuters ovat raportoineet, että Washington ja Teheran olisivat askel askeleelta lähestyneet yksisivuista, 14-kohtaista muistioita sodan lopettamiseksi. Suunnitelman mukaan ensin pyrittäisiin lopettamaan vihollisuudet, minkä jälkeen aloitettaisiin erilliset keskustelut Hormuzinsalmen avaamisesta, pakotteiden purkamisesta sekä Iranin ydinohjelman rajoittamisesta.
Hormuzinsalmen strateginen merkitys on valtava: sen kautta kulkee merkittävä osa maailman öljykuljetuksista, ja jokainen häiriö nostaa kansainvälisiä jännitteitä ja energiahintoja. Taustaksi onkin tärkeää ymmärtää, mitä Trumpin Project Freedom -saattotehtävästä Hormuzinsalmessa todellisuudessa tiedetään ja miten se nivoutuu alueen laajempaan turvallisuustilanteeseen.
Axiosin mukaan osa yhdysvaltalaisista viranomaisista suhtautuu kuitenkin epäilevästi siihen, voidaanko tällainen sopimus ylipäätään hyväksyä Iranin sisäisesti jakautuneessa valtajohdossa.
Iranin vastaus: ”Yhdysvaltojen toivelista” ja sormi liipaisimella
Iranin parlamentaarikko Ebrahim Rezaei, joka toimii maan kansallisen turvallisuuden ja ulkopolitiikan komission tiedottajana, torjui Axiosin raportoiman 14-kohtaisen luonnoksen. Hänen mukaansa kyse on pelkästä Yhdysvaltojen ”toivelistasta”.
Rezaei kirjoitti X-alustalla, että Iranilla on ”sormi liipaisimella ja se on valmis”, jos Yhdysvallat ei ”myönnä tarvittavia myönnytyksiä”. Lausunto korosti, että Teheran ei aio astua neuvottelupöytään heikosta asemasta, vaan haluaa näkyviä ja konkreettisia vastavuoroisia toimia, erityisesti pakotteiden purkamisen osalta.
Asiantuntijoiden varoitukset: historia toistaa itseään
Myös Yhdysvalloissa ulkopolitiikan asiantuntijat kehottavat varovaisuuteen. Grant Rumley, joka on aiemmin toiminut Lähi-idän politiikan neuvonantajana sekä Bidenin että Trumpin hallinnoissa, arvioi BBC:lle, että hallinto selvästi uskoo sopimuksen olevan mahdollinen – muutoin Project Freedomin näyttävä julkistaminen ja äkillinen keskeytys eivät olisi olleet poliittisesti järkeenkäypiä.
”Olemme kuitenkin olleet tässä tilanteessa aiemminkin, ja olemme nähneet, miten neuvottelut romahtavat viime hetkellä monista eri syistä”, Rumley muistutti. Hän työskentelee nykyisin Washington Institute for Near East Policy -ajatushautomossa.
Trump on useaan otteeseen antanut ymmärtää, että sopu Iranin kanssa olisi lähellä sen jälkeen, kun tulitauko julistettiin 7. huhtikuuta. Jo 17. huhtikuuta hän kertoi CBS:lle, että Iran olisi ”suostunut kaikkeen” ja sallisi Yhdysvaltain viedä sen rikastettua uraania pois maasta – väite, jonka Iran torjui jyrkästi.
Valkoisessa talossa keskiviikkona Trump toisti viestiään: ”He haluavat tehdä sopimuksen, he haluavat neuvotella.” Samalla hän kuitenkin lisäsi: ”Ja katsotaan, suostuvatko he todellisuudessa.”
Yksisivuinen muistio ei ratkaisisi ydinkiistaa
Vaikka yksisivuinen muistio saataisiin sovittua, Rumley arvioi, että on ”äärimmäisen epätodennäköistä”, että se ratkaisisi kaikki kiistakysymykset. Erityisen vaikeita ovat Iranin ydinohjelmaan liittyvät tekniset yksityiskohdat, kuten rikastetun uraanin määrät, valvontamekanismit ja tarkastusten aikataulut.
Obama-hallinnon aikana kestikin yli 20 kuukautta hioa Iranin ydinohjelmaa koskevan sopimuksen yksityiskohtia. Tämä osoittaa, että nopea, poliittisesti näyttävä ratkaisu ei korvaa perusteellista teknistä työtä, jos tavoitteena on pitkäaikainen vakaus.
Project Freedomin rajallinen vaikutus Hormuzinsalmessa
Merikuljetusten asiantuntijoiden mukaan sunnuntaina julkistettu Project Freedom ehti käytännössä vaikuttaa vain rajallisesti. Vain muutama alus kulki Hormuzinsalmen läpi operaation ensimmäisten tuntien aikana. Tämä vahvistaa kuvaa siitä, että kyse oli pikemminkin poliittisesta ja symbolisesta signaalista kuin valmiiksi suunnitellusta, pitkäkestoisesta turvallisuusoperaatiosta.
International Crisis Group -ajatushautomon Iran-projektin johtaja Ali Vaez arvioi BBC:lle, että Iranin vastaus – joka sisälsi aluksiin kohdistuneita laukauksia ja iskuja kohteisiin Arabiemiraateissa – todennäköisesti vakuutti Trumpin siitä, että Project Freedom ei tulisi ratkaisemaan perusongelmaa.
”Tässä hallinnossa ei ole todellista, järjestelmällistä politiikkaprosessia”, Vaez sanoi. ”Presidentti tekee päätöksiä impulssien, ei prosessin perusteella, ja siksi ristiriitaisuuksia syntyy jatkuvasti.”
Onko Project Freedomin tauko todella sidoksissa rauhaan?
Mick Mulroy, entinen Pentagonin Lähi-idän puolustusasioiden apulaisapulaisministeri, suhtautuu epäilevästi siihen, liittyykö Project Freedomin keskeytys suoraan mahdolliseen rauhansopimukseen. Hänen mukaansa on edelleen epäselvää, johtuuko tauko yksisivuisesta muistioehdotuksesta vai siitä, että arviolta 1 500 alusta, jotka ovat jumissa Hormuzinsalmen takana, eivät ole valmiita jatkamaan matkaa, vaikka Yhdysvallat tarjoaisi niille turvasateenvarjon.
”Iran yrittää todennäköisesti selvittää samaa”, Mulroy totesi. Sekä Teheran että Washington arvioivat nyt, missä määrin toinen osapuoli on valmis kompromisseihin ja missä määrin kyse on vain taktisesta liikehdinnästä.
Herkkä tasapaino: öljymarkkinat, turvallisuus ja politiikka
Trumpin Iran-linja ja Project Freedomin kaltaiset operaatiot heijastavat herkkää tasapainoa turvallisuuden, energiamarkkinoiden ja sisäpoliittisen paineen välillä. Yksi ainoa lausunto tai sotilaallinen liike Hormuzinsalmessa voi heilauttaa öljyn hintaa, kiristää liittolaissuhteita ja lisätä sodan riskiä.
Samalla Iran pyrkii käyttämään hyväkseen omaa strategista asemaansa: se tietää, että jokainen häiriö salmessa sattuu suoraan lännen talouteen. Siksi Teheran näkee pakotteiden purkamisen ja taloudellisten myönnytysten olevan vähintään yhtä tärkeitä kuin sotilaallisen paineen hellittäminen.
Vaikka puheita ”täydellisestä ja lopullisesta sopimuksesta” kuullaan nyt äänekkäästi, historia osoittaa, että Iranin ja Yhdysvaltojen välinen luottamuspula on syvä. Yksisivuinen muistio voi avata oven jatkoneuvotteluille, mutta se ei yksinään ratkaise ydinkiistaa, alueellista valtakamppailua eikä Hormuzinsalmen pysyvää turvaamista.
Toistaiseksi maailma seuraa jännittyneenä, kumpi voittaa: diplomatian mahdollinen läpimurto vai uhka palata entistä kovempaan sotilaalliseen eskalaatioon.
Ei sisällä instagram post:eja
