Chelsean BlueCo-omistajat faniensa silmätikkuna – hetki totuuden edessä

Todd Boehlyn ja Clearlake Capitalin johtama BlueCo-konsortio osti Chelsean vuonna 2022. Vain pari vuotta myöhemmin lontoolaisseurassa eletään syvän epäluottamuksen aikaa: tulokset sakkaavat, talousluvut huolettavat ja kannattajien kärsivällisyys on loppumassa.

”We don’t care about Clearlake” – kannattajien turhautuminen purkautuu

Chelsean kotiotteluissa on tällä kaudella toistunut yksi laulu ylitse muiden: ”We don’t care about Clearlake, they don’t care about us.” Iskulause kuvastaa suoraan sitä kuilua, joka on avautunut BlueCo-omistajien ja seuran kannattajien väliin.

Viimeisin kipupiste oli Valioliigan 3–1-tappio Nottingham Forestille, joka peluutti pitkälti kakkosmiehistöään. Tulos sinetöi sen, ettei Chelsea voi enää nousta sarjassa viiden parhaan joukkoon eikä siten käytännössä saavuta vähimmäistavoitettaan – paikkaa Mestarien liigassa.

Kun urheilullinen menestys sakkaa, turhautuminen kohdistuu yhä voimakkaammin BlueCo-holdingyhtiöön, jota hallitsevat Boehly liittolaisineen sekä enemmistöomistaja Clearlake. Faneille tilanne näyttäytyy hetkenä, jolloin omistajien lupaukset ja todellisuus törmäävät rajusti.

Kuudes pysyvä manageri neljään vuoteen – jatkuva kaaos valmennuksessa

Yksi merkittävimmistä Chelsean ongelmista on valmennuksen jatkuva vaihtuvuus. Seura etsii parhaillaan jo kuudetta pysyvää manageriaan neljän vuoden sisällä, sen jälkeen kun Liam Rosenior erotettiin viime kuussa.

Johtoportaan valinnat ovat piirtäneet sekavan kuvan strategiasta:

• Mauricio Pochettino kertoi The Overlap -podcastissa jättäneensä seuran, koska johto ei jakanut hänen ”näkemystään”. Hän arvosteli sitä, että päätöksenteossa painotettiin dataa ihmisten välisen yhteyden ja tunteen kustannuksella.
• Enzo Maresca tuli tilalle ja omaksui aluksi datavetoisen linjan. Hän voitti Konferenssiliigan ja seurahistorian ensimmäisen seurajoukkueiden MM-tittelin sekä varmisti Mestarien liiga -paikan nuorella ryhmällä, mutta ei silti täysin voittanut otteluissa käyvän fanikunnan sydämiä. Lopulta hän lähti kiistojen vuoksi, jotka koskivat siirtoja, palkkaa ja väitettyä lääkintäosaston liiallista puuttumista kokoonpanovalintoihin.
• Liam Rosenior yritti palauttaa kulttuuria ja suhdetta kannattajiin, mutta menetti pukukopin tuen ennen kuin hänen visiolleen annettiin kunnolla aikaa.

Tämä jatkuva vaihtuvuus on syönyt seuran identiteettiä. Chelsean brändi on perinteisesti rakentunut voittamisen ympärille, mutta nyt voittamisen lisäksi myös yhteys kannattajiin on rapautunut.

Talouden varoitusmerkit: ennätyssuuri tappio ja Uefan valvonta

Chelsean tuoreimmat tilinpäätöstiedot paljastavat 262 miljoonan punnan ennätyksellisen tappion ennen veroja – enemmän kuin millään muulla Valioliigaseuralla. Tämä on herättänyt huolta paitsi kannattajissa myös Uefassa, joka seuraa tiiviisti seuran kulurakennetta viime kesänä solmitun valvontasopimuksen puitteissa.

BlueCo on panostanut voimakkaasti pelaajahankintoihin ja pitkien sopimusten strategiaan. Tarkoitus on ollut hajauttaa siirtokuluja useille vuosille, mutta riskinä on, että heikot urheilulliset tulokset ja epäonnistuneet hankinnat sitovat seuran vuosiksi raskaisiin palkka- ja poistokuluihin.

Omistajaryhmä on korostanut tavoitteekseen pokaalien voittamisen ja vähintäänkin Mestarien liigaan pääsyn. Tilinpäätösluvut kertovat, kuinka kriittistä Mestarien liigaan pääsy on: se auttaa kompensoimaan Stamford Bridgen alle 40 000 katsojan kapasiteetin ja Chelsean suhteellisesti heikommat kaupalliset tulot verrattuna muihin Valioliigan niin sanottuihin big six -seuroihin.

Kannattajaliike Not A Project CFC vaatii muutosta

Kasvava, mutta yhä epävirallinen kannattajaliike Not A Project CFC on noussut BlueCo-omistajien näkyvimmäksi vastavoimaksi. Ryhmä vastustaa sitä, että Chelsea nähdään omistajien silmissä lähinnä kaupallisena ”projektina” perinteisenä jalkapalloseurana toimimisen sijaan.

Liike on ilmoittanut kahdesta uudesta protestista:

• FA Cupin finaalin alla Manchester Cityä vastaan järjestetään mielenosoitus Wembley Waylla.
• Seuran viimeisessä kotiottelussa Tottenhamia vastaan kannattajia kehotetaan kääntämään selkänsä katsomossa ottelun 22. minuutilla – symboloiden vuotta 2022, jolloin BlueCo osti Chelsean Roman Abramovitšilta.

Seuran sisällä on yritetty rauhoitella tilannetta. Esimerkiksi seuran johtoon kuuluva Danny Finkelstein joutui myrskyn silmään, kun keskustelu kannattajien kanssa vuoti julkisuuteen. Siinä hän kertoi pitävänsä ”ilmeisenä”, että Chelsea rakentaa parhaillaan yhtä maailman parhaista joukkueista – kommentti, jota moni kannattaja piti irti todellisuudesta.

Virhereaktioita ja epäluottamusta: De Zerbi -kohusta lippukäytäntöihin

Yksi tuore esimerkki johdon ja fanien välisestä kuilusta nähtiin, kun Tottenhamin päävalmentaja Roberto De Zerbi istui Chelsean johtokunnan aitiossa Stamford Bridgellä. Virallisesti kyse oli tulevan vastustajan tarkkailusta, mutta monille Chelsea-kannattajille ele oli provokaatio – varsinkin, kun fanit toivovat perinteisen Lontoon kilpakumppanin putoavan sarjasta ja haluavat nähdä Chelsean itse aiheuttavan heille urheilullista vahinkoa.

De Zerbin läheiset suhteet Chelsean rekrytointijohtajiin Paul Winstanleyhin ja Sam Jewelliin Brighton-ajoilta eivät lieventäneet tunnelmaa. Moni tulkitsi tilanteen jälleen yhdeksi osoitukseksi siitä, että johto ei ymmärrä kannattajien tunteita ja prioriteetteja.

Myös lippukäytännöt ovat herättäneet tyytymättömyyttä. Korkeat hinnat, muuttuvat ehdot ja se, että kannattajat kokevat tulevansa kohdelluiksi lähinnä kuluttajina, ovat lisänneet turhautumista. Kun tähän yhdistyy kentän vaisu ilme ja tulosten ailahtelevuus, kuva on monen fanin mielestä synkempi kuin vuosikymmeniin.

Pelaajat etääntyneet kannattajista

Kannattajaäänestäjien ja fanilehtien puheenvuorot korostavat, että pelaajien ja katsomon välinen side on heikentynyt. CFCUK-fanilehden perustaja Dave Johnson muistutti kolumnissaan, että 1960-luvun lopulta lähtien jokaisen avauskokoonpanon pelaajan nimi huudettiin ennen ottelua ja pelaajat vastasivat kannattajille eleellä tai aplodilla.

Nykyjoukkueen koetaan olevan huomattavasti etäisempi. Nopeat siirrot, jatkuva vaihtuvuus ja pitkät sopimukset ovat luoneet vaikutelman, että pelaajat ovat enemmän omaisuuseriä kuin seuran identiteetin kantajia. Tällä on suora vaikutus siihen, miten fanit samaistuvat joukkueeseen.

Yhdeksän vuoden sopimus ja palkkakiistat – Enzo Fernández ja Marc Cucurella esimerkkeinä

BlueCo-strategian keskiössä ovat olleet pitkät, jopa yhdeksänvuotiset pelaajasopimukset, joiden avulla siirtokuluja voidaan jaksottaa useille kausille. Kaikkia tämä malli ei ole miellyttänyt.

Esimerkiksi keskikenttätähti Enzo Fernández allekirjoitti yhdeksän vuoden sopimuksen vuoteen 2032 asti. Hänen agenttinsa Javier Pastore on sittemmin vihjannut, että pelaaja on alipalkattu nykyiseen rooliinsa nähden. Chelsea ei kuitenkaan halua avata sopimusneuvotteluja kesken kauden ja on linjannut, että palkkatasoa voidaan tarkastella aikaisintaan kesällä.

Entinen Englannin maajoukkuehyökkääjä Wayne Rooney kuvaili BBC Sportille näin pitkiä sopimuksia ”täysin hulluksi”:

”Yhdeksän vuoden sopimus – se on aivan järjetöntä. Et halua sitoutua noin pitkäksi aikaa. Ehkä taloudellisesti jos haet turvaa, mutta urheilijan näkökulmasta se on hulluutta.”

Chelsea puolustaa malliaan kannustinperusteisilla sopimuksilla, joissa merkittävä osa bonuksista on sidottu Mestarien liigaan pääsyyn. Seuran mukaan palkkataso on pääosin linjassa huippuseurojen kanssa, mikä näkyy myös siinä, että palkkakuluilla mitattuna Chelsea oli viimeisimmän tilikauden perusteella koko Valioliigan kolmanneksi suuripalkkaisin joukkue kaudelle 2024–25.

Silti kilpailijat ovat ohittaneet Chelsean joissakin keskeisissä siirtokilpailuissa. Esimerkiksi Marc Guehin siirto Manchester Cityyn alkuvuodesta nähtiin todisteena siitä, että seura ei aina pysty – tai halua – maksaa absoluuttista markkinahintaa.

Omistajien ääni pehmenee: itsereflektiota ja myönnettyjä virheitä

BlueCo:n julkinen viestintä on viime kuukausina muuttunut selvästi nöyremmäksi. Roseniorin potkujen yhteydessä julkaistussa tiedotteessa todettiin, että seura ”harjoittaa itsereflektiota” löytääkseen oikean pitkän aikavälin valmentajaratkaisun samaan aikaan, kun se pyrkii tuomaan vakautta päävalmentajan rooliin.

Keskeinen osaomistaja Behdad Eghbali myönsi hiljattain, että suunnitelmaa on ”tarvittaessa hienosäädettävä, jos se ei toimi”. Hän myös tunnusti, ettei Thomas Tuchelin potku vuonna 2022 ”toiminut” seuran kannalta toivotulla tavalla. Eghbalin mukaan tulevaisuudessa on panostettava enemmän johtajuutta omaaviin pelaajiin ja niihin, joilla on jo kokemusta Valioliigasta.

Omistajat ovat vakuuttaneet olevansa pitkäjänteisesti sitoutuneita Chelseaan eivätkä halua luopua mahdollisuudesta pelata Eurooppa-liigassa tai Konferenssiliigassa, vaikka Uefan tiukemmat taloussäännöt tekevät eurokarsinnoista taloudellisesti haastavampia kuin Valioliigan sisäiset reunaehdot.

Seuraava päävalmentaja – ratkaiseva valinta BlueCo:n uskottavuudelle

Chelsea on aloittanut perusteellisen prosessin kuudennen pysyvän päävalmentajan valitsemiseksi BlueCo-omistuksen aikana. Ehdokkaina pidetään muun muassa:

• Andoni Iraolaa (Bournemouth)
• Marco Silvaa (Fulham)
• Xabi Alonsoa (entinen Real Madridin päävalmentaja)

Seurajohdon sisällä nähdään, että rakenne – data-analytiikka, rekrytointiverkosto, nuorentunut pelaajisto – sisältää paljon potentiaalia. Mutta ilman oikeaa päävalmentajaa, joka kykenee sekä voittamaan että rakentamaan aidon suhteen kannattajiin, kokonaisuus ei toimi.

Jos seuraava valinta epäonnistuu, kannattajien luottamuksen palauttaminen käy entistä vaikeammaksi. Silloin paine BlueCo-omistajia kohtaan kasvaa paitsi Stamford Bridgen katsomoissa myös laajemmin julkisessa keskustelussa.

Laajempi kuva: fanien ja omistajien välinen kuilu ei ole vain Chelsean ongelma

Chelsean kriisi heijastaa myös koko eurooppalaisen huippujalkapallon muutosta. Yhä useammin seurat ovat kansainvälisten sijoitusrahastojen ja miljardööriomistajien hallussa, jolloin perinteisen kannattajakunnan ääni uhkaa hukkua taloudellisten intressien alle.

Sama ilmiö näkyy myös muualla urheilussa ja viihdebisneksessä. Esimerkiksi suomalaisessa some- ja vaikuttajamaailmassa on nähty, miten yleisö reagoi voimakkaasti, kun koetaan, että kulissien takaiset ristiriidat ja epäasiallinen käytös, kuten PactHouse-kohussa Crista Jaatisen ja Elmer Andbergin ympärillä, paljastavat syvemmän arvomaailman ongelman kuin pelkän yksittäisen tapauksen.

Chelsean tapauksessa kysymys on siitä, kykenevätkö BlueCo-omistajat osoittamaan teoillaan, että seura on heille muutakin kuin liiketoimintaprojekti – ja että kannattajien ääni, historia ja identiteetti ovat aidosti päätöksenteon ytimessä.

Ei sisällä instagram post:eja