Trumpin Iran-tulitaukosopimus sysäsi Netanyahun poliittiseen painajaiseen
Yhdysvaltojen ja Iranin välinen tulitaukosopimus on ajanut Israelin pääministeri Benjamin Netanyahun syvään poliittiseen ja turvallisuuspoliittiseen kriisiin. Sopimus murtaa kerralla kolme Netanyahun uran keskeistä kulmakiveä: vaikutusvallan Washingtonissa, kovan Iran-linjan sekä maineen Israelin “herra Turvallisuutena”.
Washingtonin vaikuttajasta sivuun työnnetyksi liittolaiseksi
Netanyahu on vuosia rakentanut imagoaan Washingtonin sisäpiirin tuntijana, jolla on suora vaikutus Yhdysvaltain päätöksentekoon. Nyt sama mies on kuitenkin jätetty sivuun, kun presidentti Donald Trump neuvotteli Iranin kanssa tulitaukosopimuksen, joka määrittää suoraan myös Israelin liikkumatilaa.
Yhdysvaltain ja Iranin sopimus ei ainoastaan ohittanut Netanyahua, vaan myös nöyryytti häntä julkisesti. Trumpin karkeasanainen arvostelu Netanyahun päätöksestä iskeä Beirutiin alleviivasi muutosta: Israelin pääministeri ei enää johda keskustelua Washingtonissa, vaan joutuu sopeutumaan sen seurauksiin.
Kova Iran-linja kääntyy itseään vastaan
Netanyahu on tehnyt Iranin uhasta Israelin turvallisuuspolitiikan ytimen. Hänen tavoitteensa on ollut rajoittaa Teheranin vaikutusta alueella ja estää Irania vahvistamasta liittolaisiaan, kuten Hizbollahia Libanonissa. Tuore tulitaukosopimus näyttää kuitenkin asettavan Iranin entistä vahvempaan asemaan.
Teheranin vaatimuksesta sopimus kattaa “sotilaalliset operaatiot kaikilla rintamilla, mukaan lukien Libanon”. Tämä tulkitaan Israelissa niin, että Iran saa käytännössä vaikutusvaltaa Libanonin turvallisuustilanteeseen ja jatkaa Hizbollahin tukemista – juuri sitä kehitystä, jota Netanyahu on vuosia pyrkinyt estämään.
Entinen Mossadin virkamies ja Iran-asiantuntija Sima Shine ihmettelee Yhdysvaltojen valintaa: hänen mukaansa Washington antaa Iranille mahdollisuuden varmistaa, että Hizbollah säilyy keskeisenä poliittisena ja sotilaallisena toimijana Libanonissa. Tämä herättää laajaa tyytymättömyyttä sekä Israelin turvallisuuselimissä että poliittisessa johdossa.
“Herra Turvallisuuden” brändi murenemassa
Netanyahun pitkäaikainen valttikortti kotimaan politiikassa on ollut turvallisuus. Hän on esittäytynyt miehenä, joka pitää Israelin viholliset kurissa ja suhteet Yhdysvaltoihin vahvoina. Tulitaukosopimus Iranin kanssa haastaa tämän kokonaisuuden juuri ennen Israelin parlamenttivaaleja, jotka on järjestettävä viimeistään lokakuun loppuun mennessä.
Washingtonin ja Teheranin vaatimus, että Israel lopettaa hyökkäykset Hizbollahia vastaan Libanonissa, on suora isku Netanyahun turvallisuuspoliittiseen linjaan. Pääministeri joutuu valitsemaan kahden huonon vaihtoehdon välillä: avoin ja tuhoisa yhteenotto Israelin tärkeimmän liittolaisen kanssa tai Israelin turvallisuusetujen osittainen alistaminen Yhdysvaltain ja Iranin sopimukselle.
Oppositiojohtaja Yair Lapid tiivisti tilanteen Knessetissä: vaihtoehdot ovat “joko suora ja tuhoisa yhteenotto suurimman liittolaisemme kanssa tai nöyrä luopuminen Israelin eduista”.
Paine kasvaa myös Netanyahun omassa leirissä
Netanyahun asemaa ei horjuta pelkästään oppositio tai media, vaan myös hänen oma poliittinen leirinsä. Oikeistoblokin ja erityisesti äärioikeiston kärkipoliitikot vaativat kovaa linjaa, eivätkä he hyväksy sitä, että Yhdysvaltain ja Iranin sopimus rajoittaisi Israelin toimintavapautta.
Äärioikeistolainen kansallisen turvallisuuden ministeri Itamar Ben-Gvir ilmoitti sosiaalisessa mediassa, ettei “Trumpin sopimus sido meitä. Emme ole osapuolia sopimuksessa, joka ei takaa turvallisuuttamme.” Likud-puolueen kansanedustaja Ariel Kallner puolestaan korosti, että Israel “jatkaa itsensä puolustamista”, mutta ei täsmentänyt, tarkoittaako se iskujen jatkamista Libanoniin.
Viesti Netanyahulle on selvä: jos hän taipuu Yhdysvaltain ja Iranin vaatimuksiin, hän voi menettää oman tukikohtansa luottamuksen. Jos hän taas haastaa sopimuksen avoimesti, hän vaarantaa Israelin suhteet Yhdysvaltoihin.
Gazan sota, uudet rintamat ja kuluttava strategia
Netanyahun vastaus 7. lokakuuta 2023 tapahtuneisiin Hamasin johtamiin iskuihin oli muuttaa Israelin turvallisuusstrategiaa. Perinteisen uhkien rajaamisen ja hallinnan sijaan hän valitsi ennakoivan, aggressiivisen linjan: uhkat pyritään poistamaan juuriltaan, vaikka se tarkoittaisi laajaa sotilaallista läsnäoloa.
Gazan sota on ollut tästä linjasta räikeä esimerkki. Israelin joukot ovat tuhonneet merkittäviä osia Gazasta ja Hamasin hallinnon mukaan yli 73 000 ihmistä on saanut surmansa. Siitä huolimatta Hamas hallitsee yhä arviolta puolta alueesta ja pyrkii palauttamaan otettaan siellä. Yhdysvaltain välittämä rauhansuunnitelma ja Gazaan kaavailtu Yhdysvaltain tukema hallinto ovat jumissa, vaikka Israel ja Hamas sopivat tulitauosta jo kahdeksan kuukautta sitten.
Samalla Netanyahun uusi turvallisuuslinja on jättänyt Israelin joukot pysyvään, raskaaseen läsnäoloon Gazassa, Libanonissa ja Syyriassa. Monille israelilaisille tämä on lyhyellä aikavälillä hyväksyttävää ja jopa suositeltavaa, mutta se rasittaa armeijaa ja reserviläisiä äärirajoille. Diplomatia ei tarjoa selkeää ulospääsyä, ja pitkään jatkuva monirintamainen konflikti on vaikeasti ylläpidettävä.
Iran vahvistuu, Israelin liikkumatila kapenee
Toistuvat yhteenotot Hizbollahin ja Iranin kanssa eivät ole hävittäneet Israelin päävihollisia. Päinvastoin, Iran on ajautunut yhä kovemman linjan johtajien käsiin, jotka pelkäävät aiempaa vähemmän Yhdysvaltain ja Israelin sotilaallista voimaa. Samalla Iranin vaikutusvalta kasvaa strategisesti tärkeän Hormuzinsalmen kautta.
Tilanne on kääntynyt paradoksaaliseksi: Israelin arkkivihollinen Iran näyttää nyt olevan se osapuoli, jolla on huomattava vaikutusvalta Israelin tärkeimpään liittolaiseen Yhdysvaltoihin. Tämä muuttaa koko alueellisen voimasuhdekuvion – ja juuri se on Netanyahun politiikan vastakohta, ei sen kruununjalokivi.
Israelilaisen kansallisen turvallisuuden tutkimuslaitoksen (INSS) Iran-tutkija Danny Citrinowicz arvioi, että Israelin epäonnistuminen pakottaa uudelleenarvioimaan strategian Teherania kohtaan. Hänen mukaansa Israelin on määriteltävä “realistisemmat ja pidättyväisemmät prioriteetit”.
Citrinowiczin mukaan mikä tahansa Israelin sotilaallinen liike, jonka Washington tulkitsee yritykseksi sabotoida Yhdysvaltain ja Iranin sopimusta, voi johtaa ankaraan vastareaktioon Yhdysvalloilta. Toisin kuin Barack Obaman kaudella, Netanyahu ei enää voi ohittaa Valkoista taloa keräämällä tukea kongressista tai amerikkalaisesta yleisestä mielipiteestä – nämä vaihtoehdot ovat nyt huomattavasti heikommat.
Netanyahun poliittinen kertomus murenee
Netanyahun pitkäaikainen viesti israelilaisille äänestäjille on ollut selkeä: vain hänen kokemuksensa, suhteensa Yhdysvaltoihin ja kova linjansa Irania vastaan takaavat Israelille turvallisen tulevaisuuden. Tulitaukosopimus Iranin kanssa ja sen seuraukset osoittavat, että tämä kertomus on pahasti ristiriidassa todellisuuden kanssa.
Iranin mahdollinen sisäinen vallanvaihto länsimielisempään suuntaan olisi voinut pelastaa Netanyahun poliittisen kuvan ja tarjota hänelle uuden vaalikertomuksen. Sen sijaan hänen valitsemansa turvallisuusstrategia on johtanut tilanteeseen, jossa hän joutuu valitsemaan yhteenoton tai alistumisen – ei vihollisen, vaan liittolaisen kanssa.
Tämä asettaa Israelin sisäisen turvallisuuskeskustelun uuteen valoon. Kova maahanmuuttopolitiikka, sisäinen järjestys ja ulkorajojen turvallisuus kietoutuvat entistä tiiviimmin yhteen ulkopoliittisten ratkaisujen kanssa. Suomessa on käyty rinnakkaista keskustelua siitä, miten turvallisuus ja maahanmuuttopolitiikka linkittyvät toisiinsa. Esimerkiksi tiukka maahanmuuttopolitiikka ja tehokkaat maastapoistot Helsingin turvallisuuden tukena -linjaukset kuvaavat, miten turvallisuuspolitiikkaa pyritään eri maissa rakentamaan sekä ulko- että sisärajoilla.
Netanyahun kohdalla kysymys kuuluu: voiko hän enää uskottavasti esiintyä Israelin turvallisuuden takaajana, kun hänen keskeiset lupauksensa – Iranin heikentäminen, Hizbollahin painostaminen ja vahvat suhteet Washingtoniin – näyttävät yhtä aikaa murenevan?
Ei sisällä instagram post:eja
