Vammaiset juristit, lautamiehet ja sosiaalityöntekijät kamppailevat esteettömissä tuomioistuimissa – oikeuden eteen pääsy kuin kestävyyskoe

Iso-Britannian tuomioistuimissa toimivat vammaiset sosiaalityöntekijät, juristit ja lautamiehet kuvaavat oikeustaloihin pääsyä jatkuvaksi estejuoksuksi. Rikkoutuneet hissit, jyrkät ja turvattomat rampit, puutteelliset wc-tilat ja epäselvä tiedotus tekevät oikeuksiin pääsystä monelle vammaiselle käytännössä kestävyyskokeen – tilanteessa, jossa panoksena voivat olla vapaus, lasten huoltajuus tai yrityksen tulevaisuus.

Sosiaalialan ammattilainen luopui urasta esteettömyysongelmien takia

Vammaisen sosiaalityöntekijän Vikki Walton-Colen mukaan jo pelkkä saapuminen oikeustalolle voi olla uuvuttava ja kivulias kokemus. Kun hän saapui erääseen oikeuteen, hän oli jo valmiiksi ”kivuissa eikä pystynyt kävelemään”. Tuolloin hän ei vielä käyttänyt pyörätuolia kokoaikaisesti, mutta oikeustalon läheisyydessä ei ollut lainkaan esteetöntä pysäköintiä.

Walton-Cole joutui jättämään autonsa kauas ja kävelemään pitkän matkan, minkä hän kuvasi ”valtavaksi ponnistukseksi”. Kun hän lopulta huomasi, että itse oikeussaliin pääsi vain portaita pitkin, hän murtui ja ”purskahti itkuun”.

”Se ei tietenkään ole hyvä tapa saapua oikeuteen ammattilaisena”, hän kuvaa. Toistuvat esteettömyysongelmat olivat hänen mukaansa ”valtava tekijä” siinä, että hän lopulta päätti jättää sosiaalityön, koska ”oikeusjärjestelmässä on yksinkertaisesti liikaa esteitä”.

Esteetön oikeusjärjestelmä on lakisääteinen velvoite

Britanniassa tuomioistuimia velvoittaa tasa-arvolaki (Equality Act), jonka mukaan tuomioistuinten on tarjottava vammaisille henkilöille ”kohtuulliset mukautukset”. Siitä huolimatta BBC:n haastattelut paljastavat, että monet vammaiset kokevat edelleen konkreettisia esteitä, jotka vaikuttavat sekä oikeudenmukaisuuteen että turvallisuuden tunteeseen.

BBC:n saamien tietojen mukaan esteelliset oikeustalot ovat johtaneet muun muassa siihen, että lautamiehet ovat tunteneet itsensä haavoittuviksi, ja juristit ovat joutuneet osallistumaan istuntoon etäyhteydellä, vaikka ovat olleet vain muutaman metrin päässä oikeussalista.

HM Courts and Tribunals Service (HMCTS) korostaa olevansa tietoinen ongelmista. Viraston edustajan mukaan he ”tekevät tiivistä yhteistyötä vammaisjärjestöjen kanssa vähentääkseen esteitä, joita vammaiset kohtaavat hakiessaan oikeutta”.

Lautamiehenä toimiminen muuttui stressaavaksi selviytymistaisteluksi

Jätettyään sosiaalityön Walton-Cole kutsuttiin myöhemmin lautamieheksi Guildfordin kruununoikeuteen Surreyssa. Hän halusi osallistua ja piti velvollisuuttaan tärkeänä: lautakunnan tulisi hänen mukaansa ”heijastaa yhteiskuntaa”.

Tuolloin hän käytti jo sähköistä pyörätuolia kokoaikaisesti. Ennen istuntoa hän käytti viikkoja selvittäessään ”perustavanlaatuisia esteettömyyskysymyksiä”, mutta luopui lopulta tehtävästä, koska prosessi oli ”niin stressaava”. Oikeuden mukaan he tekivät kaikkensa täyttääkseen hänen tarpeensa, mutta Walton-Cole koki, ettei esteettömyyttä ollut suunniteltu järjestelmällisesti vaan tapauskohtaisesti.

Häntä kehotettiin toistuvasti pyytämään vapautusta lautamiesvelvollisuudesta. Hän vastusti ajatusta, koska koki, että vammaisia työnnetään sivuun sen sijaan, että heidät otettaisiin mukaan ja esteet poistettaisiin ennakolta.

Pyörätuolia käyttävä lautamies tunsi itsensä turvattomaksi

Myös pyörätuolia käyttävä Victoria Gerrard sai hiljattain kutsun lautamieheksi ja palveli alkuvuodesta Paisleyn sheriffioikeudessa Skotlannissa. Kokemus paljasti hänen mukaansa useita vakavia puutteita.

Gerrardin mukaan lautamiesalueella ei ollut lainkaan esteetöntä wc:tä. Kukaan ei myöskään konkreettisesti kertonut, miten hänen tulisi toimia, jos hän tarvitsee wc:tä kesken istunnon: ”Ei tuntunut siltä, että asiaa olisi erityisemmin mietitty”, hän sanoo.

Koska lautamiehille tarkoitettu poistumistie oli portaita pitkin, Gerrard ei voinut käyttää sitä. Hänet ohjattiin julkisten alueiden kautta, mikä tarkoitti, että hän ohitti säännöllisesti syytetyn ja tämän perheen. He ”mulkoilivat” lautamiehiä ja jouduttiin lopulta poistamaan poliisin toimesta erään purkauksen jälkeen. Tilanne sai Gerrardin tuntemaan itsensä erityisen haavoittuvaksi.

Oikeudenkäynnin viimeisenä päivänä muut lautamiehet poistuivat joukolla ja järjestivät jatkokuljetuksia yhdessä. Gerrard jäi yksin: hän sanoo istuneensa ”rakennuksen edessä tuntien itsensä hyvin paljaaksi ja suojaamattomaksi”. ”Kukaan ei edes tullut ovelle saattamaan minua”, hän kuvaa.

Pyörätuolia käyttävä asianajaja: väliaikainen ramppi ei tee oikeudesta esteetöntä

Barristeri Holly Girven, joka käyttää pyörätuolia, kiittelee monien oikeustalojen henkilökuntaa siitä, että he ovat ”erinomaisia” ja halukkaita auttamaan. Silti hän on kohdannut useita rakenteellisia esteitä, jotka vaikeuttavat hänen työtään.

Yhdessä oikeustalossa hänelle kiellettiin aluksi pääsy ylempiin kerroksiin paloturvallisuuteen vedoten. Lontoon Edmonton County Courtissa esteetön sisäänkäynti oli jyrkkä väliaikainen ramppi, jonka ylös hänet jouduttiin työntämään turvahenkilökunnan toimesta. Girven kuvaa ramppia ”erittäin turvattomaksi”.

”En usko, että pelkän väliaikaisen puiset ramppiratkaisun asettamista muutaman portaan päälle voi rehellisesti kutsua todelliseksi esteettömyydeksi”, hän toteaa.

Toisessa tapauksessa Lontoon Wandsworth County Courtissa hissi oli pois käytöstä. Tämän seurauksena Girven joutui osallistumaan istuntoon Microsoft Teamsin kautta erillisestä neuvotteluhuoneesta, kun taas kaikki muut – mukaan lukien hänen oma asiakkaansa – olivat oikeussalissa. ”Olin ehkä kymmenen metrin päässä oikeussalista”, hän kertoo.

Hänen mukaansa vastaavaa ei hyväksyttäisi esimerkiksi sairaaloissa: ”Et odottaisi, että sairaala ei olisi pyörätuolille sopiva. En ymmärrä, miksi joidenkin oikeuksien kohdalla se näyttää olevan hyväksyttävää.”

Puutteellinen tieto lisää epävarmuutta ja kuormitusta

Useat BBC:n haastattelemat pyörätuolin käyttäjät ymmärtävät, että vanhojen tai suojeltujen rakennusten muuttaminen täysin esteettömiksi voi olla kallista ja teknisesti vaikeaa. He korostavat kuitenkin, että jo yksi yksinkertainen muutos parantaisi tilannetta merkittävästi: selkeä ja yksityiskohtainen esteettömyystieto.

BBC kävi läpi kaikkien Englannin ja Walesin tuomioistuinten verkkosivuilla tarjoaman esteettömyysinformaation ja havaitsi, että tiedon tarkkuus ja laatu vaihtelivat suuresti. Kun toimittajat yrittivät kerätä keskitetysti yksityiskohtaisempaa tietoa eri oikeustalojen esteettömistä palveluista, oikeusministeriö vastasi, ettei tällaista tietoa ole valtakunnallisesti koottuna.

Tasa-arvo-oikeuteen erikoistunut barristeri ja pyörätuolin käyttäjä Gregory Burke on perustanut AccessAble-sivuston, joka tuottaa yksityiskohtaisia esteettömyysoppaita eri kohteista. Hänen mukaansa esteettömyys ei ole vain luiskia ja hissejä, vaan myös oikeaa ja ajantasaista tietoa, asenteita ja ihmisarvon kunnioittamista.

Burke kertoo tapauksesta, jossa koroneri sanoi hänelle, että hän oli ”onnekas”, kun hänelle sallittiin puhuminen istuen. Toisessa tilanteessa tuomari tokaisi hänen asiakkaansa kuullen: ”Älä vain hajota paikkaa”, kun Burke liikkui tuomarin työhuoneessa pyörätuolilla. Hän painottaa, että tällaiset tapaukset ovat poikkeuksia ja että ”valtaosa tuomareista on ollut hyvin inklusiivisia ja joustavia”.

Silti hänen mukaansa vammaisten ei pitäisi joutua ”väijytetyiksi esteettömyyden puutteella” ja suorittamaan ”resilienssitestiä” aina mennessään oikeuteen. Tämä ylimääräinen ”kognitiivinen kuorma” voi heikentää juristin, todistajan tai muun toimijan kykyä antaa parasta mahdollista näyttöä – ja siten vaikuttaa suoraan ratkaisuun, jossa voi olla kyse vapaudesta, lapsen huoltajuudesta tai yrityksen selviytymisestä.

Inhimillinen hinta: uupuminen, eroamiset ja oikeusturvan rapautuminen

Magistrates’ Association -järjestön raportin mukaan esteelliset oikeustalot ”heikentävät vakavasti työmotivaatiota ja ovat johtaneet eroamisiin”. Raportissa nostettiin esiin esimerkiksi huonosti sijoitettu esteetön wc, jonka käyttö aiheutti riskin, että pyörätuolin käyttäjä voisi pudota portaikkoon.

Raportin johtopäätös oli selkeä: ”Kun kaikkia oikeustaloja ei varmisteta esteettömiksi, oikeuslaitoksen kiinteistökanta heikentää tehokasta oikeudenhoitoa.” Toisin sanoen fyysinen ympäristö ei ole vain mukavuuskysymys, vaan vaikuttaa suoraan oikeusturvaan ja oikeusjärjestelmän uskottavuuteen.

Viranomaisten vastaukset: tahtotila on, mutta käytäntö laahaa

HMCTS myöntää, että ”esteettömyys on edelleen haaste joissakin rakennuksissa”. Viraston mukaan he priorisoivat esteettömyyttä muun muassa ohjaamalla tapauksia sellaisiin oikeustaloihin, joissa olosuhteet ovat paremmat, sekä kouluttamalla henkilökuntaa tekemään kohtuullisia mukautuksia.

Skotlannin Courts and Tribunals Service puolestaan kertoo, että heillä on erillinen verkkosivu lautamiehille, jossa kerrotaan esteettömyydestä, sekä nimettyjä yhteyshenkilöitä, jotka auttavat vammaisia lautamiehiä. Tavoitteena on tehdä oikeuksista ”mahdollisimman kutsuvat ja esteettömät kaikille” ja kerätä palautetta parannusten tueksi.

Esteettömyys osana laajempaa yhdenvertaisuus- ja julkisuus­keskustelua

Keskustelu esteettömistä oikeustaloista kytkeytyy laajempaan julkiseen keskusteluun siitä, ketkä todella pääsevät osallistumaan yhteiskunnalliseen päätöksentekoon ja oikeuden toteuttamiseen. Oikeusjärjestelmän pitäisi edustaa koko yhteiskuntaa – myös vammaisia, jotka toimivat juristeina, sosiaalityöntekijöinä, lautamiehinä, todistajina tai asianosaisina.

Esteettömyyden puute ei rajoitu vain oikeussaleihin. Sama ilmiö näkyy myös muilla julkisilla paikoilla ja esimerkiksi viihde- ja mediamaailmassa, jossa julkisuuden henkilöiden arkea seurataan tiiviisti. Kotimaisessa viihdeuutisoinnissa on käsitelty esimerkiksi tilanteita, joissa tunnetut kasvot liikkuvat ravintoloissa ja terasseilla – kuten tapauksessa, jossa Martina Aitolehden ja nuoren nyrkkeilijärakkaan helsinkiläisterassilla viettämä ilta nousi otsikoihin. Näissäkin ympäristöissä esteettömyys – tai sen puute – vaikuttaa siihen, keiden on ylipäätään mahdollista osallistua julkiseen ja sosiaaliseen elämään.

Oikeuslaitoksen kannalta panokset ovat kuitenkin erityisen suuret. Kun vammaiset joutuvat kantamaan ylimääräisen fyysisen ja henkisen taakan vain päästäkseen sisään oikeustaloon, vaarana on, että heidän äänensä jää heikommaksi ja oikeus ei toteudu yhdenvertaisesti. Esteettömät tilat, selkeä tiedotus ja kunnioittava kohtelu eivät ole pelkkää hyvää tahtoa – ne ovat osa oikeudenmukaisen yhteiskunnan perusrakennetta.

Ei sisällä instagram post:eja