Virtuaalivanhemmat ilmiönä: miksi nuoret kiintyvät verkon lempeisiin äiteihin ja isiin?
Shanghailainen Vincent Zhang on 33-vuotias teknologiayrityksessä työskentelevä kehittäjä. Päivällisaikaan hänellä on erikoinen tapa: hän ottaa puhelimen esiin, ei tarkistaakseen sähköposteja tai uutisia, vaan katsoakseen videoita ihmisistä, joita hän kutsuu nimellä ”virtuaalivanhemmat”. Nämä keski-ikäinen pariskunta netissä tulvii lempeitä sanoja kuvitteelliselle lapselleen – ja miljoonat nuoret seuraajat kokevat olevansa tuo lapsi.
Virtuaalivanhempien nousu Kiinassa
Douyinissa – Kiinan omassa TikTok-versiossa – Pan Huqian ja Zhang Xiuping ovat keränneet lähes kaksi miljoonaa seuraajaa. He kuuluvat pieneen, mutta nopeasti kasvavaan sisältötekijöiden ryhmään, joita kutsutaan virtuaalivanhemmiksi. Heidän videoillaan he puhuttelevat katsojaa suoraan kuin omaa lastaan.
Yhdessä heidän katsotuimmista videoistaan pariskunta katsoo lempeästi kameraan ja kysyy: ”Oletko ollut viime aikoina väsynyt työstä ja opiskelusta? Älä vaadi itseltäsi liikaa. Äiti ja isä tietävät, että olet joutunut kestämään paljon.”
Kommenttikentissä lukemattomat nuoret kutsuvat heitä ”äidiksi” ja ”isäksi”, kertovat elämästään, purkavat huoliaan ja pyytävät syntymäpäiväonnitteluja. Videoista on tullut monille turvallinen paikka, josta haetaan lohtua ja hyväksyntää, jota ei aina löydy omasta kodista.
Lämmin puhe, jota omat vanhemmat eivät sano
Vincent sanoo, että nimenomaan tämä lempeys vetää häntä puoleensa. Hänen omat vanhempansa eivät ole tottuneet kehumaan tai tsemppaamaan.
”Vanhempani eivät koskaan sano minulle, etten saisi vaatia itseltäni liikaa tai että olen jo riittävän hyvä”, Vincent kuvailee. ”Mutta virtuaalivanhemmat kysyvät, olenko tänään onnellinen.”
Viikoittaiset puhelut oikeiden vanhempien kanssa ovat hänelle stressaavia. He kritisoivat usein hänen uravalintaansa, koska valtion virka olisi heidän mielestään vakaampi. Lisäksi painostus parisuhteeseen on jatkuvaa – milloin tuot tyttöystävän kotiin? Vincentin mukaan jokainen puhelu alkaa samalla tavalla: hänen valintansa ovat väärin ja tarvitsevat korjausta.
Virtuaalinen perhe rakentuu raskaan taustan päälle
Vloggaaja Pan on kertonut Douyinille vuonna 2024 antamassaan haastattelussa, että hän ymmärtää katsojiensa kipua, koska hänen oma lapsuutensa oli vaikea. 14-vuotiaana hän lähti kotoa elättääkseen perheensä sen jälkeen, kun hänen äitinsä halvaantui.
”Lähdin kotoa 33 vuodeksi, eivätkä vanhempani ole koskaan sanoneet minulle yhtäkään rohkaisevaa sanaa”, Pan kertoo. Juuri siksi hän päätti oman tyttärensä syntymän jälkeen luoda täysin toisenlaisen perheilmapiirin – sellaisen, jossa lapselle sanotaan ääneen, että häntä rakastetaan. Tytär näkyykin usein pariskunnan videoissa, joissa arjen pienet hetket – yhdessä kokkaaminen, kauppareissut, juttelu sohvalla – esitetään lämpiminä ja hyväksyvinä.
Tämä kaikki resonoi voimakkaasti Vincentin kaltaisten nuorten kanssa. He näkevät videoissa version perheestä, jota he itse eivät koskaan kokeneet, mutta jota he ovat aina toivoneet.
Taloudellinen paine ja sukupolvien välinen kuilu
Vincent kuuluu kiinalaiseen sukupolveen, joka kasvoi maan talousihmeen keskellä. Kiinasta tuli maailman toiseksi suurin talous, ja nuoret saivat nauttia ennennäkemättömästä vakaudesta ja elintasosta.
Heidän isovanhempansa elivät läpi 1950-luvun nälänhädät ja 1960-luvun Kulttuurivallankumouksen vainot. Vanhemmat kasvoivat maassa, joka vasta avautui maailmalle ja kamppaili menneisyyden varjojen kanssa. Nykyiset nuoret sen sijaan kasvoivat keskellä nopeaa vaurastumista – mutta samalla myös kasvavaa kilpailua.
Viime vuosina, etenkin pandemian jälkeen, Kiinan talous on hidastunut. Nuoriso on kärsinyt erityisen paljon: nuorisotyöttömyys on pysytellyt yli 15 prosentissa useiden vuosien ajan, mikä huolestuttaa hallitusta, vaikka viranomaiset pyrkivätkin pehmentämään lukuja ja keskustelua.
Monet nuoret tuntevat itsensä loppuun palaneiksi. He kyseenalaistavat, onko oravanpyörässä juokseminen kaiken arvoista, ja kokevat vanhempien ”kova rakkaus” -kasvatuksen enemmän haavoittavana kuin suojelevana.
Valtiollinen media on yrittänyt ohjata keskustelua perinteisen kiinalaisen filiaalisen hurskauden – eli vanhempien kunnioittamisen ja kuuliaisuuden – suuntaan. Nuoria kehotetaan ymmärtämään paremmin vanhempiensa taustoja ja vaikeuksia. Vincent ei silti vakuutu.
”Voin ymmärtää vanhempieni vaikeudet, mutta minulla on myös oman sukupolveni traumat”, hän toteaa.
”Kurpitsakeittokirjallisuus” ja meemit vastarinnan kielenä
Kiinalaisten nuorten keskuudessa on käynnissä laajempi tilinteko kasvatuksen ja vanhemmuuden kanssa. Aihe koskettaa yhtä voimakkaasti Kiinassa kuin muuallakin maailmassa: monet ovat turhautuneita kontrolloiviin vanhempiin, toiset uupuneita akateemisen menestyksen vaatimuksista ja loputtomista neuvoista, jotka perustellaan filiaalisella hurskaudella.
Turhautuminen on ollut niin syvää, että se on synnyttänyt viraaliksi nousseen ilmiön nimeltä ”kurpitsakeittokirjallisuus” (engl. gourd soup literature). Nimi tulee yhden minuutin sketsistä, jossa poika kieltäytyy kohteliaasti äidin tarjoamasta kurpitsakeitosta, mutta päätyy lopulta syytetyksi huonosta käytöksestä ja kiittämättömyydestä.
Monille nuorille sketsi kiteyttää tutun asetelman: vanhempien väite ”tein tämän parhaaksesi” peittää alleen sen, että lapsen toiveet ja rajat jätetään huomiotta. Kurpitsakeittomemeistä on tullut kieli, jolla nuoret jakavat kokemuksiaan ja purkavat ahdistustaan huumorin kautta.
28-vuotias Zhao Xuan kertoo BBC:lle, että hänen vanhempansa tuottivat hänelle niin paljon ”kurpitsakeittokirjallisuutta”, että hän lopulta mykisti perheen yhteisen keskusteluryhmän. Ennen hän purki turhautumistaan ystävilleen ja yritti ymmärtää vanhempiensa käyttäytymistä. Nyt hän turvautuu meemeihin, koska nauru helpottaa.
”Kävin terapiassa, mutta vähitellen tajusin, ettei pelkkä itkeminen ratkaise ongelmaa”, Zhao sanoo. ”Äitini ei tule muuttumaan, joten voin muuttaa vain omaa ajattelutapaani – suhtautua heihin samalla tavalla kuin vitsiin.”
Lohdutusta kaupallisesta sisällöstä – voiko se silti olla aitoa?
Vincentille virtuaalivanhemmat edustavat yksinkertaisempaa aikaa. Hän muistelee erästä Panin ja Zhangin videota, jossa he vain käyvät supermarketissa. Se herätti hänessä voimakkaan kaipuun:
”Ikävöin todella niitä päiviä, jolloin olin pieni ja menimme vanhempieni kanssa ruokaostoksille ennen kevätjuhlaa. Emme ole käyneet sellaista keskustelua, jossa ei olisi sosiaalista painetta, todella pitkään aikaan.”
Samalla Vincent tiedostaa, että ilmiöstä on tullut iso bisnes. Virtuaalivanhempien videot keräävät valtavasti katselukertoja ja mainostuloja, ja monet sisällöntuottajat ovat todennäköisesti sopimussuhteessa mediayhtiöihin. Sisältöä tuotetaan sarjatyönä ja algoritmien ehdoilla.
Silti hän palaa videoiden pariin kerta toisensa jälkeen.
”Tiedän, että nämä vloggaajat todennäköisesti massatuottavat sisältöä ja ovat ehkä yhtiöiden kanssa sopimuksilla. Silti uskon, että pienikin lämpö on parempi kuin ei lämpöä lainkaan.”
Globaalimpi ilmiö kuin uskotaan
Vaikka virtuaalivanhemmat ovat syntyneet Kiinan sosiaalisen median ympäristöön, ilmiö kertoo laajemmasta tarpeesta, joka näkyy monissa maissa: nuoret etsivät turvallista, tuomitsematonta tilaa, jossa heitä kuunnellaan ja kannustetaan ilman ehtoja. Digitaaliset hahmot – olipa kyse virtuaalivanhemmista, striimaajista tai somevaikuttajista – täyttävät usein emotionaalisen tyhjiön, jonka kiireiset tai tiukkaa kuria korostavat vanhemmat ovat jättäneet.
Samalla tarinat, joissa yksittäinen urheilija tai somevaikuttaja nousee esikuvaksi vaikeista oloista huolimatta, resonoivat samalla tavalla kuin virtuaalivanhempien videot. Esimerkiksi artikkeli siitä, kuinka Livano Comenencia teki historiaa Curaçaon ensimmäisellä MM-kisamaalilla Saksaa vastaan, tarjoaa nuorille samaa toivoa ja samaistumispintaa: menestys ja hyväksyntä ovat mahdollisia, vaikka tausta olisi haastava.
Vincentin ja miljoonien muiden nuorten tarinat osoittavat, että vanhemmuuden mallit ovat murroksessa. Perinteinen kuuliaisuuden ja kovien vaatimusten korostaminen törmää sukupolveen, joka arvostaa mielenterveyttä, lempeyttä ja tunteiden sanoittamista. Virtuaalivanhemmat eivät korvaa oikeita vanhempia, mutta he paljastavat, mitä moni nuori jää kaipaamaan: yksinkertaista, ehdotonta viestiä siitä, että he riittävät sellaisina kuin ovat.
Ei sisällä instagram post:eja
