Lontoon kannattajaliiga yhdistää eurooppalaiset jalkapallofanit – Newcastle, PSG ja Real Madrid samalle nurmelle
Russell Squaren laidalla, keskellä vilkasta Lontoota, valmistautuu joukko jalkapallofaneja sunnuntaiseen ottelupäivään. Moni heistä on muuttanut kauas kotikaupungistaan ja omasta kotistadionistaan, mutta yksi asia pitää heidät tiukasti kiinni juurissaan: rakkaus omaan seuraan ja sen väreihin.
Newcastle-kannattaja Kieran Duff huomaa juuri ennen ottelua unohtaneensa pelisukkansa. Se on pieni, mutta paljastava yksityiskohta: tässä liigassa pelataan tosissaan, päällä täydet peliasut ja mielessä oman seuran kunnia. Varasukkia ei kuitenkaan ole – jokainen on tullut paikalle omassa mustavalkoisessa, viininpunaisessa, valkoisessa tai sinisessä pelipaidassaan, edustaen suoraan Euroopan huippuseuroja.
Täydet peliasut vahvistavat identiteettiä
Pukukopissa Newcastle Unitedin kannattajista koottu joukkue vetää ylleen mustavalkoiset paidat ja käy läpi mielessään kauden alun tappioita Juventusta ja Interiä vastaan – ei toki Valioliigassa tai Mestarien liigassa, vaan Lontoon omassa kannattajaliigassa.
Newcastle Supporters’ Clubin kapteeni Tom King kuvaa tunnetta yksinkertaisesti mutta osuvasti:
“Tuntuu ehkä hassulta sanoa, mutta se oikea peliasu muuttaa kaiken. Pieni osa aivoista ajattelee, että pelaan oikeasti Newcastlen puolesta. Se luo yhteyden seuraan, jollaista en ole kokenut missään muussa joukkueessa, jossa olen pelannut.”
Naapurikopissa Aston Villan kannattajat pukevat ylleen klassiset viininpunaiset ja siniset paidat. On leuto marraskuinen sunnuntai, kun Newcastle ja Aston Villa kohtaavat Coram’s Fieldillä, aivan Lontoon keskustassa. Kentänhoitaja haravoi vielä viimeisiä syksyn lehtiä sivuun ennen avauspotkua.
Päivän ohjelmassa on useita otteluita: kentällä nähdään myös AC Milanin, Fiorentinan, Genoan ja Lazion kannattajajoukkueet. Muina viikonloppuina samaa nurmea tallaavat muun muassa Paris Saint-Germainin, Real Madridin, Lyonin, Roman, Monzan ja Panathinaikosin paidat. Kaikki pelaavat täysissä seuraväreissä, kuin pienoiskokoisessa eurocupissa keskellä Lontoota.
Italian kautta maailmalle – miten Lontoon kannattajaliiga syntyi
Nykyinen Lontoon kannattajaliiga sai alkunsa yhdestä yksinkertaisesta tarpeesta: halusta seurata omaa seuraa ulkomailla. Lazion intohimoinen kannattaja Massimiliano Ciccone muutti Roomasta Lontooseen vuonna 1998. Kaksi vuotta myöhemmin Lazio voitti Serie A:n ensimmäistä kertaa lähes 30 vuoteen – ja Ciccone seurasi tapahtumia etäältä.
Kun hän muutti takaisin Lontooseen vuonna 2013, televisiosta löytyi kyllä Valioliigaa, mutta Lazion otteluiden katselu olikin jo paljon vaikeampaa. Lopulta hän löysi pubin, josta Lazio näkyi. Vähitellen paikalle alkoi kerääntyä yhä enemmän samanhenkisiä faneja.
“Huomasin, ettemme olleet yksin. Oli paljon ihmisiä, jotka olivat kotimaassaan seuranneet omaa joukkuettaan todella tiiviisti – osa ultria, osa muuten vain fanaattisia. Kun he muuttivat ulkomaille, side omaan seuraan oli vaarassa katketa. He yrittivät rakentaa sen uudelleen etsimällä ympärilleen saman seuran kannattajia”, Ciccone kertoo.
Cicconen perustama Lazio London Casuals tutustui pian AS Roma UK -kannattajaryhmään. Lopulta syntyi ajatus Rooman derbystä Lontoossa.
“Olin rehellisesti sanottuna huolissani. Et voi tietää, mitä tapahtuu, kun näin tulinen derby tuodaan uuteen ympäristöön. Ottelu oli kuuma ja tunteikas, mutta mitään pahempaa ei tapahtunut. Silloin ajattelimme: tämä toimi – miksei tehtäisi tästä jokavuotista perinnettä?”
Kun sana levisi, Lontoon kannattajaliiga oli syntynyt. Nyt käynnissä on jo yhdeksäs kausi. Kahdeksan pelaajan joukkueilla pelattava sarja on kasvanut 14 joukkueeseen, ja lisää tulijoita olisi jonoksi asti. Suurin haaste ei ole kiinnostuksen puute vaan kenttävuorojen saatavuus.
Vain ei-lontoolaisille seuroille – tila juurien löytämiselle
Liigan yksi keskeinen periaate on, ettei mukana ole Lontoon omia seuroja. Tarkoitus on luoda tila erityisesti niille, jotka ovat muuttaneet muualta ja haluavat säilyttää yhteyden kotiseuraansa ja -kulttuuriinsa.
Uudet joukkueet käydään tarkasti läpi, jotta varmistetaan, että kyseessä ovat aidot kannattajat, eivät pelkät nimeä hyödyntävät harrasteporukat. Lisäksi Ciccone varmistaa otteluohjelmaa laatiessaan, ettei yksikään joukkue joudu pelaamaan samaan aikaan, kun heidän “oikea” seuransa on tositoimissa esimerkiksi liigassa tai eurokentillä.
Liiga kerää tilastoja kuin pienoiskopio ammattilaissarjoista: maalimäärät, parhaan maalivahdin palkinnot ja otteluiden parhaat pelaajat kirjataan tarkasti ylös. Kauden päätteeksi järjestetään palkintogaala, jossa jaetaan huomionosoituksia ja muistetaan kauden kohokohtia.
“Tunnen välillä oloni pieneksi versioksi Gianni Infantinosta – kaikkien pitää olla tyytyväisiä”, Ciccone naurahtaa.
Vuosien varrella hän on huomannut mielenkiintoisen muutoksen: aluksi pelaajat saattoivat ajautua helposti pieniin kahnauksiin ja kiistoihin, kun eri seurojen vastakkainasettelu oli vielä uutta. Kun samat joukkueet ovat kohdanneet kerta toisensa jälkeen, tuttuus on kasvanut ja vastustajista on tullut ystäviä. Tuloksena on lämminhenkinen mutta kilpailullinen turnaus, jossa intohimo ja kunnioitus kulkevat käsi kädessä.
Yhteinen kieli: jalkapallo
Lontoon kannattajaliigan rinnalla monet fanit pelaavat myös muissa sarjoissa. Newcastlen kannattajat ovat osallistuneet kesäiseen 11 vastaan 11 -suurlähetystöliigaan, jossa vastaan asettuvat eri maiden edustajat: Irlanti, Afganistan, Brasilia, Nigeria ja monet muut.
Tom King kuvaa liigan suurinta onnistumista yhdellä sanalla: yhteisöllisyys.
“Lähdin alun perin vain etsimään tapaa palata pelaamaan koronan jälkeen. Löysin Newcastle United Supporters’ Club Londonin – London Mags -ryhmän – ja sitä kautta kokonaisen yhteisön. Se on antanut minulle tavan pitää kiinni juuristani”, King kertoo.
Newcastlen kannattajakerho on toiminut jo 60 vuotta ja sillä on noin 500 jäsentä. Jalkapallon lisäksi järjestetään darts-, golf- ja biljardikilpailuja, pubivisoja, pikkujouluja ja muita tapahtumia. Osa jäsenistä matkustaa yhdessä vierasotteluihin, osa käy toistensa häissä – monista syntyy elinikäisiä ystävyyssuhteita.
“Lontoo voi olla todella yksinäinen paikka, jos et tunne täältä ketään. Kun löydät porukan, joka jakaa saman taustan, saman murteen ja saman huumorintajun, olo helpottuu heti. Tämä ryhmä pitää toisistaan huolta”, King sanoo.
Kansainvälinen pukukoppi: Milan ja Real Madrid Lontoossa
AC Milanin kannattajajoukkue Milan Club London on yksi liigan menestystarinoista. Se voitti mestaruuden viime kaudella kahdeksan vuoden yrityksen jälkeen ja lisäsi tämän kunniaksi pienen tähden seuran vaakunan yläpuolelle – aivan kuten oikeatkin seurat tekevät liigamestaruuksistaan.
“Tunnen valtavaa ylpeyttä, kun saan edustaa seuraa, jota rakastan”, sanoo Milanin kapteeni Ludo Romagnoli, joka syntyi Modenassa, muutti sieltä Brasiliaan ja saapui lopulta Lontooseen opiskelemaan. “Kun löysin tämän joukkueen, se muutti elämäni. Yhtäkkiä ympärilläni oli ihmisiä eri puolilta maailmaa, jotka jakoivat saman intohimon.”
Real Madrid London on puolestaan lähes täydellinen läpileikkaus globaalista jalkapallosta. Seuran taustalla on useita Madridin faniryhmiä, jotka ovat yhdistäneet voimansa.
“Meillä on pelaajia Etelä-Afrikasta, Intiasta, Kolumbiasta, Ecuadorista, Romaniasta, Espanjasta, yksi Englannista ja maalivahtimme on Albaniasta”, kertoo Venezuelassa kasvanut Pedro Aguilar. “On uskomatonta, miten näin erilaiset taustat yhdistyvät rakkaudessa Real Madridiin.”
Joukkue ei tyydy ainoastaan pelaamaan: he järjestävät grillijuhlia, juhlivat syntymäpäiviä ja seuraavat Real Madridin otteluita yhdessä. Futiksen ympärille rakentuu pysyvä yhteisö, jossa ihmiset löytävät ystäviä ja tunteen siitä, että kuuluvat johonkin.
Newcastle vastaan Aston Villa – englantilainen kohtaaminen Lontoon sydämessä
Päivän yksi odotetuimmista otteluista on kahden englantilaisen seuran kannattajien välinen kohtaaminen. AVFC London Lions, Aston Villan kannattajajoukkue, voittaa Newcastlen niukasti 2–1 tiukassa väännössä.
“Meillä oli tosi hyvä nippu tänään”, kertoo Villa-kannattaja Lloyd Perry, joka matkusti yli tunnin halki Lontoon nähdäkseen ottelun. “Kaikki halusivat päästä pelaamaan geordieita vastaan.”
Ottelun jälkeen molemmat joukkueet suuntaavat yhdessä The Dolphin -pubiin, joka on London Mags -ryhmän vakituinen kokoontumispaikka. Pukukoppien kilpailuhenki muuttuu pubin puolella ystävyydeksi ja hyväksi naljailuksi.
“On hienoa, että täällä on porukka, joka ymmärtää sinua heti, ilman pitkää selittelyä. Vaikka kannatamme eri seuroja, jaamme saman kokemuksen: olemme muuttaneet pois kotoa, mutta emme ole menettäneet yhteyttä siihen, keitä olemme”, King kuvailee.
Pelaajasta takaisin faniksi – sunnuntaista sunnuntaihin
Pubissa otteluanalyysi jatkuu. Pelaajat käyvät läpi, missä taktiset taistelut voitettiin ja hävittiin, kuka juoksi eniten ja keneltä loppui jalka ensimmäisenä. Hetken kuluttua isoilta screeneiltä alkaa naisten Tyne-Wear -derby, Newcastlen ja Sunderlandin kohtaaminen.
Newcastlen mustavalkoisiin pukeutuneet fanit reagoivat jokaiseen maaliin kuin olisivat St James’ Parkin katsomossa, eivätkä Lontoon keskustassa. Yhdessä hetkessä kentällä juuri pelanneet pelaajat muuttuvat takaisin faneiksi – kunnes seuraavana sunnuntaina he jälleen vetävät peliasun päälle ja astuvat nurmelle edustamaan seuraansa.
Genoan pelaajat muistuttavat mielellään kaikille, että he edustavat Italian vanhinta seuraa. Fiorentinan violetti väri erottuu kauas. Lazion ja Roman väliset kohtaamiset ovat edelleen täynnä latausta, mutta vuosien varrella niistäkin on tullut ennen kaikkea yhteisöllisiä tapahtumia.
Lopulta Lontoon kannattajaliigassa kyse ei ole pelkästään tulostaulusta, vaan ystävyydestä, identiteetistä ja kuulumisen tunteesta. Täydet peliasut, seuran värit ja tutut laulut auttavat rakentamaan pienen palan kotia tuhansien kilometrien päähän oikeasta kotistadionista.
Jalkapallo heijastaa myös elämän muutoksia
Jalkapallo ja sen ympärille rakentuvat yhteisöt kulkevat usein rinnakkain elämän isojen käänteiden kanssa – niin Lontoossa kuin Suomessa. Esimerkiksi kotimaisissa uutisissa on viime aikoina puhuttu paljon myös tunnettujen suomalaisten artistien yksityiselämästä ja siitä, miten isot muutokset vaikuttavat arkeen ja ihmissuhteisiin.
Hyvä esimerkki tästä on räppäri Pyhimyksen ja hänen puolisonsa Liisa Kuoppalan erosta kertova uutinen, jossa 15 vuoden avioliiton päättyminen nostaa esiin kysymyksiä identiteetistä, muutoksesta ja siitä, miten ihminen rakentaa elämäänsä uudelleen. Samalla tavalla kuin kannattajaliigan pelaajat hakevat Lontoossa uutta yhteisöä ja kuuluvuuden tunnetta, monet etsivät vaikeiden elämänvaiheiden jälkeen paikkaa, jossa voivat olla omia itsejään ja löytää tukea ympäriltään.
Olipa kyse jalkapallosta, musiikista tai muusta intohimosta, yhteinen tekijä on sama: tarve kuulua johonkin ja jakaa tunteita muiden kanssa. Lontoon kannattajaliiga on tästä vain yksi, mutta erittäin elävä esimerkki.
Ei sisällä instagram post:eja
