Monikielinen superlupaus Erica Meg Parkinson valitsi Englannin – näin ura jakautuu neljän maan välillä

17-vuotias Erica Meg Parkinson on yksi eurooppalaisen naisjalkapallon kiinnostavimmista nimistä. Monikielinen keskikenttäpelaaja voisi edustaa neljää eri maata – Englantia, Japania, Singaporea ja Portugalia – mutta on päättänyt sitoutua Englannin maajoukkueeseen.

Neljän maan valinta: miksi juuri Englanti?

Parkinson syntyi Singaporessa englantilaiselle isälle ja japanilaiselle äidille. Jo syntyperänsä puolesta hän olisi voinut suunnata uransa joko Eurooppaan tai Aasiaan. Lisäksi hän pelaa seuratasolla Portugalissa Valadares Gaian joukkueessa, mikä tekee hänestä myös Portugalin maajoukkueen valintakelpoisen.

Kaikesta tästä huolimatta Parkinsonin nuoruusmaaura on kulkenut Englannin riveissä. Hän on pelannut Englannin alle 16-, alle 17- ja alle 19-vuotiaiden maajoukkueissa, keräten jo nyt vaikuttavat 44 nuorisomaaottelua.

Kun Parkinsonilta kysyttiin, miksi hän valitsi juuri Englannin, vastaus oli selkeä:

“Englanti oli ensimmäinen maa, joka kutsui minut kansalliseen harjoituskeskukseen. He lähettivät tarkkailijan Portugaliin katsomaan pelejäni. Pelasin silloin vielä poikien kanssa, ja he näkivät minusta videoita verkossa ja ymmärsivät, että olen puoliksi englantilainen.”

“Kun saavuin tänne, pidin heti joukkueen kulttuurista. Kaikki ovat ystävällisiä mutta myös todella kunnianhimoisia. Nautin siitä, miten Englanti toimii harjoituksissa ja millainen pelitapa on otteluissa.”

Kasvu Singaporessa ja monikulttuurinen identiteetti

Parkinsonin lapsuus Singaporessa on jättänyt vahvan jäljen sekä hänen persoonallisuuteensa että pelaajaidentiteettiinsä. Hän kävi kansainvälistä koulua ja oppi varhain toimimaan monikulttuurisessa ympäristössä.

“Kasvoin Singaporessa, ja se auttoi minua todella saamaan monikulttuurisen taustan. Olin kansainvälisessä koulussa, ympärilläni oli ihmisiä monista maista. Opin arvostamaan erilaisuutta ja toimimaan erilaisten ihmisten kanssa”, Parkinson kertoo.

Monille hänen lähipiirissään kahden tai kolmen kielen puhuminen on arkipäivää, mutta Parkinson on mennyt vielä pidemmälle – hän puhuu neljää kieltä. Tämä on etu paitsi arjessa myös kentällä.

Neljä kieltä, yksi tavoite: huipulle jalkapallossa

Parkinsonin kielitaito ei ole vain taustatieto, vaan konkreettinen voimavara. Kun Englannin joukkue kohtasi Portugalin kesällä, hän pystyi hyödyntämään portugalin kielen osaamistaan suoraan pelitilanteessa.

“Kun pelasimme Portugalia vastaan kesällä, pystyin kääntämään heidän erikoistilannekuvioitaan joukkuekavereilleni. Siitä oli selkeästi hyötyä meille”, hän kertoo.

Monikielisyys tukee myös hänen rooliaan kansainvälisissä ympäristöissä, joissa pelaajat ja valmentajat voivat tulla useista eri maista. Samalla se vahvistaa hänen kykyään ymmärtää erilaisia jalkapallokulttuureja – englantilaista kurinalaisuutta, portugalilaista intohimoa ja espanjalaistyylistä pelin virtaavuutta.

Seuraura Portugalissa: Leixões, Benfica ja Valadares Gaia

Parkinson muutti Portugaliin jo 10-vuotiaana ja on siitä lähtien kehittynyt maan huippuseurojen ympäristössä. Hän pelasi ensin Leixõesin riveissä ja oli mukana myös Benfican toiminnassa, ennen kuin nousi Valadares Gaian edustusjoukkueeseen kaudella 2023–24.

Portugalin liiga on tarjonnut nuorelle keskikenttäpelaajalle kovaa fyysistä ja teknistä vastusta jo varhaisessa vaiheessa. Miesten ja poikien kanssa pelaaminen nuorempana on vahvistanut hänen kamppailuvoimaansa ja pelinlukuaan.

Juuri Portugalin vuosien ansiosta Englannin scoutit löysivät hänet. Videoiden ja ottelutarkkailun kautta havaittiin, että kyseessä on pelaaja, joka yhdistää teknisen taidon, monipuolisen taustan ja vahvan kilpailuhenkisyyden.

Englannin ja Portugalin pelitapojen erot

Parkinsonin mukaan Portugalin ja Englannin jalkapallokulttuurit eroavat toisistaan selvästi – ja juuri se on tehnyt hänestä monipuolisemman pelaajan.

“Portugalin pelityyli keskittyy vähemmän taktiikkaan ja enemmän intohimoon ja pelin virtaavuuteen. Se muistuttaa aika paljon espanjalaista jalkapalloa”, hän selittää.

“Kun tulen St George’s Parkiin Englannin joukkueen kanssa, minun pitää kytkeä taktiikkapuoli päälle. Minun täytyy olla kurinalaisempi.”

Parkinson korostaa kuitenkin, ettei halua menettää vahvuuksiaan, jotka ovat syntyneet juuri portugalilaisen jalkapallon parissa.

“En halua muuttaa itseäni liikaa, koska monet vahvuuteni tulevat siitä tavasta, jolla olen oppinut pelaamaan Portugalissa. Jotkin asiat yritän muokata paremmin Englannin pelitapaan sopiviksi, mutta toiset ovat erikoisosaamistani, enkä halua hävittää niitä pelistäni.”

Nousemassa kohti aikuisten maajoukkuetta

Vuosi 2024 on ollut Parkinsonille läpimurtovuosi maajoukkuetasolla. Hän oli mukana Englannin alle 17-vuotiaiden joukkueessa, joka ylsi lokakuussa 2024 MM-kisojen välieriin. Matka päättyi niukkaan tappioon Espanjaa vastaan.

Kesäkuussa hän edusti myös alle 19-vuotiaiden Englannin maajoukkuetta EM-kisoissa. Sielläkin Espanja osoittautui kohtaloksi, kun Englanti hävisi lohkovaiheen viimeisessä ottelussa.

“On ollut todella hieno vuosi. Alle 17-vuotiaiden MM-kisat olivat upea kokemus – ensimmäinen kerta, kun kaikki tuntui niin ammattimaiselta”, Parkinson kuvailee.

“Ensi vuodelle yksi tärkeimmistä tavoitteistani on voittaa Espanja!”

Syksyllä 2024 Parkinson sai ensimmäisen kutsunsa Englannin alle 23-vuotiaiden maajoukkueeseen. Aiemmat U16-, U17- ja U19-ottelut ovat luoneet vahvan pohjan, ja nousu U23-joukkueeseen on seuraava askel kohti aikuisten maajoukkuetta.

Englanti U23: Norja ja USA vastustajina

Englannin alle 23-vuotiaiden naisten maajoukkue kohtaa Norjan Joie Stadiumilla Manchesterissa torstaina klo 19.00 (GMT). Maanantaina ohjelmassa on ottelu USA:ta vastaan Wham Stadiumilla Accringtonissa samaan aikaan.

Nämä ottelut tarjoavat Parkinsonille mahdollisuuden näyttää osaamistaan seuraavaa tasoa, ja lopulta naisten A-maajoukkuetta, silmällä pitäen. Kansainvälinen kokemus nuorten tasolla on jo nyt laaja, mutta U23-ottelut tuovat lisää kovuutta ja tempoa hänen kehityspolulleen.

Monikulttuurinen tulevaisuus modernissa jalkapallossa

Parkinsonin tarina heijastaa koko modernin jalkapallon muutosta. Yhä useampi pelaaja on valittavissa useamman maan maajoukkueeseen, ja kulttuurien, kielten sekä pelityylien sekoittuminen on arkipäivää. Tämä näkyy myös muissa kansainvälisissä yhteyksissä, kuten ilmastopolitiikan ja globaalien sopimusneuvottelujen maailmassa, jossa eri maiden intressit ja taustat törmäävät – esimerkkinä tästä ovat COP30-neuvottelut fossiilisista polttoaineista ja ilmastorahoituksesta.

Parkinsonin tapauksessa monikulttuurinen tausta, neljä kieltä ja neljä mahdollista maajoukkuetta eivät ole repineet häntä eri suuntiin, vaan vahvistaneet hänen identiteettiään. Hän on valinnut Englannin, mutta kantaa edelleen mukanaan Singaporen, Japanin ja Portugalin vaikutteita – kentällä ja sen ulkopuolella.

Jos kehitys jatkuu nykyiseen tahtiin, Erica Meg Parkinsonista voi tulla yksi uuden sukupolven keulakuvista, jotka yhdistävät eri jalkapallokulttuurien parhaat puolet yhdeksi, moderniksi pelaajaprofiiliksi.

Ei sisällä instagram post:eja