Kolme naista löysi toisensa DNA-testillä – sama walesilainen spermanluovuttajaisä paljasti salatun sisaruuden
Natasha, Gemma ja Helen kasvoivat aikuisiksi asti siinä uskossa, että he tiesivät, kuka heidän biologinen isänsä oli. Vasta DNA-testit heidän 20–30 ikävuosiensa tienoilla paljastivat yllättävän totuuden: heidät oli kaikki siitetty saman walesilaisen spermanluovuttajan avulla.
He kutsuvat itseään nyt nimellä ”sperm sisters” – spermasiskot – ja kuvailevat uudelleen löydettyä sisaruuttaan satumaiseksi. Ensikohtaaminen oli heidän mukaansa kuin elokuvasta: taianomainen, täynnä ilonkyyneleitä ja voimakasta yhteenkuuluvuutta.
Spermanluovutuksen ”Villi länsi” ennen vuotta 1991
Kaikki kolme naista on siitetty ennen vuotta 1991, jolloin Iso-Britannian hedelmöityshoitojen valvontaviranomainen Human Fertilisation and Embryology Authority (HFEA) perustettiin. He kuvailevatkin itseään sukupolveksi, joka syntyi spermanluovutuksen ”Villin lännen” aikana – kaudella, jolloin sääntely oli olematonta ja avoimuus vähäistä.
Gemma ja Helen Hicks kasvoivat yhdessä Berkshiressä ja uskoivat koko lapsuutensa ja nuoruutensa, että heitä kasvattanut isä oli myös heidän biologinen isänsä. Vasta myöhäisissä 20 ikävuosissaan he saivat tietää, että heidät oli saanut alkunsa spermanluovutuksen avulla – ilman, että heillä oli aavistustakaan, oliko luovuttaja sama.
”Silloin spermanluovutus oli kuin Villi länsi. Monille vanhemmille sanottiin, että lapsi pitää kasvattaa kuin oma, eikä asiasta saanut puhua. Heidät suorastaan opetettiin vaikenemaan”, kertoo 36-vuotias Gemma, joka asuu Surreyssä.
Vasta elokuussa 1991 HFEA aloitti toimintansa ja toi mukanaan ohjeistukset ja valvonnan hedelmöityshoitoihin. Sitä ennen luovuttajat saattoivat pysyä käytännössä täysin anonyymeinä, ja dokumentointi oli puutteellista.
DNA-testi paljasti yhteisen isän – ja lisää sisaruksia
Gemman ja Helenin tekemä DNA-testi ei ainoastaan varmistanut, että heidän biologinen isänsä oli sama. Testi johdatti heidät myös uusien sisarten jäljille.
”Tunsin itseni fyysisesti erilaiseksi. Minusta tuntui, etten yhtäkkiä tiennyt lainkaan, kuka olen. Aloin kyseenalaistaa jokaista pientäkin piirrettä itsessäni ja miettiä, johtuuko se geeneistä”, Gemma kuvailee.
35-vuotiaalle Helenille, joka asuu Hampshiressa, ensishokin jälkeen tieto toi lopulta helpotusta.
”Minut valtasi outo, ylitseni vyöryvä rauha. Kun katson taaksepäin elämääni, monet asiat alkoivat yhtäkkiä tuntua järkeenkäyviltä.”
DNA-testien kautta he löysivät vielä kaksi muuta samaa luovuttajaa jakavaa sisarta. Yksi heistä on 36-vuotias Natasha Goldstein-Opasiak Essexistä.
Natasha sai tietää 21-vuotiaana olevansa luovuttajasikiö, mutta päätti tehdä DNA-testin vasta 31-vuotiaana.
”Tein testin, koska minua kiinnosti todella, mikä muodostaa sen toisen puolikkaan minusta. En olisi ikinä uskonut löytäväni sisaruksia”, Natasha sanoo.
”Saat sähköposti-ilmoituksen, että sinulla on sukulaisia. Se on kirjaimellisesti kuin Tinder – järjestelmä kertoo, että olet ’match’ ja tässä ovat puolisiskosi.”
Ensikohtaaminen: magneetin lailla toistensa luo
Helen ja Gemma ottivat yhteyttä Natashaan ja jo kuukauden sisällä he sopivat tapaamisesta kasvotusten.
”Sanomme aina, että meidät vedettiin yhteen kuin magneetit”, Gemma kertoo.
”Luulen, että minuutin sisällä siitä, kun istuimme pöydän ääreen Natin kanssa, tajusimme puhuvamme samalla tavalla ja ajattelevamme asioista samalla tavalla. Se oli outoa, mutta samalla taianomaista.”
Heille paljastui myös, että he olivat olleet hyvin lähellä toisiaan jo aiemmin elämässä. Gemma ja Natasha asuivat 15 vuotta sitten samassa opiskelija-asuntolassa Leedsin yliopistossa – kuitenkaan tietämättä toisistaan.
”On surullista, että meiltä riistettiin mahdollisuus tuntea toisemme kasvaessamme. Olisimme voineet viettää aikaa yhdessä, juhlia syntymäpäiviä yhdessä. On todella haikeaa ajatella, kuinka paljon on jäänyt väliin”, Gemma sanoo.
Luovuttajaisän geeneissä luovuus ja walesilaiset juuret
Kaikilla kolmella sisarella on selvästi samankaltaisia piirteitä, etenkin luovuus. Gemma on suuntautunut kuvataiteeseen, Helen musiikkiin ja Natasha tanssiin, ja heistä jokainen on työskennellyt jossain vaiheessa elämäänsä opettajana tai luennoitsijana.
”En kasvanut erityisen luovassa kodissa, mutta tieto siitä, että tulemme luovasta suvusta, saa kaiken loksahtamaan paikoilleen. Myös oma arvontunne asettuu uuteen asentoon”, Gemma kuvailee.
Kaikki kolme korostavat, miten vahvasti oma tausta ja sukujuuret vaikuttavat identiteettiin. Gemman ja Helenin kasvatti-isä on walesilainen, ja sisarukset kasvoivat matkustamalla usein Walesiin ja kannustamalla maan rugbya.
”Walesilaisuus oli valtavan tärkeä osa meidän lapsuuttamme. Kasvoimme vahvan ylpeyden tunteen kanssa”, Gemma sanoo.
DNA-testi paljasti, että myös heidän biologinen isänsä on osittain walesilaista alkuperää.
”Meidän kohdallamme mikään ei oikeastaan muuttunut. En tiedä, miltä olisi tuntunut, jos olisikin selvinnyt, että olemme vaikka ranskalaisia. Olisin ollut tosi surullinen, jos walesilainen yhteisö ei olisikaan ollut osa meitä”, Gemma pohtii.
Natasha ei kasvanut ajatellen itseään walesilaisena, mutta hänelläkin oli elämänsä varrella yhteyksiä alueelle.
”Vietin lapsuudessani paljon aikaa Pohjois-Walesissa, esimerkiksi Bangorissa ja Gwyneddissä, joten tunsin jo valmiiksi vahvaa yhteyttä alueeseen. Tieto siitä, että luovuttajaisä on sieltä kotoisin, teki minut oikeastaan tosi onnelliseksi.”
Helen tiivistää: ”Kun viimein saat selville, kuka oikeasti olet – ja me olemme onnekkaita, että olemme siihen pystyneet – se tuo valtavan rauhan tunteen.”
Kohtaaminen biologisen isän kanssa ja lakiuudistusten merkitys
Siskot ovat onnistuneet selvittämään, kuka heidän biologinen isänsä on, ja ovat ottaneet tähän myös yhteyttä. Heidän mukaansa yhteydenotto on otettu vastaan ystävällisesti ja myönteisesti.
HFEA:n mukaan yli 85 000 ihmistä on syntynyt luovutetuilla sukusoluilla Iso-Britannian lisensoiduissa klinikoissa vuoden 1991 jälkeen. Vuonna 2005 voimaan tullut lakimuutos teki anonyymistä luovutuksesta mahdotonta: munasolujen, siittiöiden tai alkioiden luovuttaja ei voi enää pysyä täysin tuntemattomana.
Tämä tarkoittaa, että kun luovutetuilla sukusoluilla alkunsa saanut lapsi täyttää 18 vuotta, hän voi halutessaan pyytää luovuttajasta tunnistettavia tietoja ja yrittää ottaa yhteyttä.
Samalla kun he tarkastelevat omaa tarinaansa, sisarukset seuraavat myös laajempaa julkista keskustelua siitä, miten valtioiden väliset suhteet, identiteettikiistat ja historialliset vääryydet vaikuttavat ihmisten kokemuksiin. Esimerkiksi Puolan ja Ukrainan välejä kiristävä kiista historiallisista nimityksistä ja kunniamerkeistä osoittaa, että kysymykset taustasta ja siitä, keitä pidämme ”omana väkenämme”, herättävät tunteita myös valtioiden tasolla – aivan kuten luovutettujen sukusolujen lapset pohtivat omaa paikkaansa suvussa ja yhteiskunnassa.
”Sperm sisters” -podcast antaa äänen luovutuksella syntyneille
Natasha, Gemma ja Helen kuvaavat itseään nykyään erottamattomiksi. He ovat perustaneet ”Sperm Sisters” -nimisen podcastin, jossa he käsittelevät avoimesti luovuttajataustaansa, identiteettiä ja perheen rajoja.
”Meistä jokainen tunsi olonsa aika yksinäiseksi. Ajattelimme, että puhumalla avoimesti löytäisimme vastauksia ja oppisimme tuntemaan toisemme paremmin”, Natasha kertoo.
”Olemme rakentaneet meidän sisaruuttamme tämän podcastin kautta.”
Gemman mukaan podcast on tuonut hänet entistä lähemmäksi Heleniä: ”Meillä on 30 vuotta kirittävänä kiinni.”
Luovutuksella syntyneet lapset kaipaavat suojaa ja näkyvyyttä
Kolmikko haluaa lisätä tietoisuutta luovutetuilla sukusoluilla syntyneistä lapsista. Natasha kuvailee aihetta ”hiljaiseksi aiheeksi” – monille täysin vieraaksi.
”Kun kerron olevani luovuttajasikiö, ihmiset reagoivat usein täydellisellä hämmennyksellä. Monilla ei ole aavistustakaan, mitä se käytännössä tarkoittaa”, hän sanoo.
Vaikka sääntely on parantunut, sisarusten mielestä kaikki luovutuksella syntyneet lapset eivät edelleenkään ole riittävästi suojassa. He eivät tiedä, kuinka monta muuta sisarusta heillä voi olla, sillä heidän syntyaikanaan ei ollut nykyistä rajaa, jonka mukaan yksi luovuttaja voi olla mukana enintään kymmenen perheen lapsen alkamisessa.
Tuore BBC Walesin selvitys paljasti, kuinka säätelemätön spermanluovutus kukoistaa sosiaalisen median alustoilla ja erilaisissa sovelluksissa. Gemman mukaan tämä kehitys uhkaa vesittää vuosikymmenten aikana tehdyn työn.
”HFEA on tehnyt valtavasti työtä sen eteen, että luovutukset olisivat säädeltyjä ja että lapset voisivat selvittää, keitä heidän luovuttajansa ovat. Lait ovat parantuneet huimasti, mutta tuntuu, että kaikki tuo työ valuu hukkaan ’Facebook-sperman’ ja vastaavien ilmiöiden myötä”, Gemma sanoo.
”Me synnyimme aikaan, jolloin sääntöjä ei juuri ollut – eikä tilanne valitettavasti ole nyt niin erilainen niille, jotka hakevat luovuttajaa epävirallisia reittejä pitkin. Jos voimme olla ääni seuraavalle luovutuksella syntyneiden sukupolvelle, ehkä onnistumme rohkaisemaan vanhempia olemaan salaamatta totuutta ja esittämään enemmän kysymyksiä.”
Helen kiteyttää viestin: luovutetuilla sukusoluilla syntyneet lapset ovat monesti ”täysin äänettömiä” päätöksenteossa. Hän ja hänen sisarensa toivovat voivansa olla ääni, joka kertoo, millaisia vaikutuksia salailulla ja sääntelyn puutteella on ihmisen koko elämään.
Ei sisällä instagram post:eja
