Andy Burnhamin Makerfieldin täytevaalivoitto: poikkeuksellinen henkilökohtainen onnistuminen

Andy Burnhamin ylivoimainen voitto Makerfieldin täytevaaleissa on poikkeuksellinen henkilökohtainen onnistuminen – ja poliittinen signaali, jota sekä Labour, Reform että konservatiivit eivät voi sivuuttaa.

Tausta: Labourin äänikato ja vaikeat täytevaalit

Viime vuoden Runcornin täytevaaleissa Labour menetti kannatustaan 14 prosenttiyksikköä. Neljä kuukautta sitten Gorton & Dentonissa romahdus oli vieläkin rajumpi: miinusta kertyi 25 prosenttiyksikköä.

Makerfieldissä tilanne näytti vielä keväällä Labourille synkältä. 7. toukokuuta järjestetyissä paikallisvaaleissa puolue jäi Reformin taakse peräti 20 prosenttiyksiköllä. Tyypillisesti hallituspuolueen kannatus laskee täytevaaleissa – ja Labourin valtakunnallinen kannatus on juuttunut noin 19 prosenttiin, käytännössä samalla tasolle kuin viime syksystä lähtien.

Tästä taustasta katsoen Makerfieldin tulos on sitäkin yllättävämpi. Burnham ei ainoastaan pitänyt kiinni Labourin 45 prosentin äänipottista, jonka puolue sai vaalipiirissä vuoden 2024 vaaleissa, vaan nosti osuutta vielä 10 prosenttiyksiköllä.

Labour ei ole nousussa – Burnham on poikkeus

Valtakunnalliset mielipidemittaukset eivät osoita Labourille viime viikkoina mitään merkittävää kannatuspiikkiä, joka selittäisi Makerfieldin käänteen. Päinvastoin: samana päivänä järjestetyissä kahdessa skotlantilaisessa täytevaalissa Labourin äänisaalis romahti.

Aberdeen Southissa Labour menetti 19 prosenttiyksikköä ja Arbroath & Broughty Ferryssä 18 prosenttiyksikköä. Nämä tulokset vahvistavat kuvaa puolueesta, joka on valtakunnallisesti jumissa – mutta jonka kannatus voi yksittäisissä vaalipiireissä nousta voimakkaasti oikean ehdokkaan ansiosta.

Makerfieldin kampanjan aikainen gallupaineisto tuki tätä tulkintaa. Mittaukset viittasivat siihen, että Labour olisi hävinnyt selvästi, jos ehdokkaana olisi ollut kuka tahansa muu kuin Burnham. Tulosta ei siis voi lukea Labourin laajaksi nousuksi, vaan ennen kaikkea Burnhamin henkilökohtaiseksi saavutukseksi.

Kaksi peruspilaria Burnhamin voitolle

Burnhamin menestyksellä näyttää olleen kaksi keskeistä perustekijää: Labourin vuoden 2024 äänestäjien palauttaminen ja muiden puolueiden kannatuksen puristaminen minimiin.

1. Labourin vuoden 2024 äänestäjät takaisin

Tuoreet gallupit viittaavat siihen, että neljä viidestä vuoden 2024 Labour-äänestäjästä äänesti Makerfieldissä Burnhamia. Valtakunnallisesti tilanne on aivan toinen: vain hieman yli puolet vuoden 2024 Labour-äänestäjistä ilmoittaa tällä hetkellä aikovansa äänestää puoluetta uudelleen.

Burnham onnistui siis katkaisemaan trendin, jossa Labourin peruskannatus vuotaa Reformille ja muille vaihtoehdoille. Hänen henkilökohtainen tunnettuutensa, profiilinsa ja maineensa Greater Manchesterin pormestarina näyttävät vakuuttaneen äänestäjät palaamaan Labourin taakse – ainakin tässä vaalipiirissä.

2. Konservatiivien, liberaalidemokraattien ja vihreiden puristuminen

Toinen ratkaiseva tekijä oli se, että Burnham onnistui kutistamaan muiden perinteisten puolueiden kannatuksen lähes olemattomiin. Konservatiivit, liberaalidemokraatit ja vihreät saivat yhteensä vain 3 prosenttia äänistä. Se on 19 prosenttiyksikköä vähemmän kuin vuonna 2024.

Liberaalidemokraattien 0,4 prosentin tulos oli puolueen historian heikoin täytevaaleissa. Konservatiivien 2,2 prosenttia oli vain hieman parempi kuin puolueen kaikkien aikojen pohjalukema, 1,9 prosenttia, joka mitattiin Gorton & Dentonissa neljä kuukautta aiemmin.

Osa äänestäjistä äänesti todennäköisesti taktisesti pitääkseen Reformin ulkona. Toiset saattoivat haluta vauhdittaa pääministerin mahdollista syrjäyttämistä. Ja monia on voinut yksinkertaisesti vakuuttaa Burnhamin henkilökohtainen tyyli, näkyvä kampanjointi ja kokemus suositun pormestarin roolissa.

Reformin epäonnistuminen ja Restore Britain -haaste

Makerfield oli lähtökohtaisesti Reformin ydinalueita. Puolueen kannatus painottuu vahvasti brexit-äänestäjiin, ja Makerfieldissä jopa kaksi kolmesta äänestäjästä tuki EU-eron kannattanutta Leave-linjaa kansanäänestyksessä.

Silti Reform ei onnistunut ottamaan vaalipiiriä haltuunsa. Puolueen ääniosuus nousi vain kolmella prosenttiyksiköllä vuoteen 2024 verrattuna – kauas sen alle, mitä on nähty muualla. Runcornissa Reformin kannatus nousi 21 prosenttiyksikköä, Gorton & Dentonissa 15 prosenttiyksikköä, ja valtakunnallisissa mittauksissa puolue on tällä hetkellä noin 12 prosenttiyksikköä korkeammalla kuin vuoden 2024 vaaleissa.

Makerfieldin tulos on siksi Nigel Faragelle erityisen katkera pettymys. Se viestii, että pelkkä brexit-tausta ei riitä takaamaan Reformille läpimurtoa, jos vastassa on vahva, paikallisesti juurtunut ja henkilökohtaisesti suosittu ehdokas.

Lisäksi vaalikampanjan aikana esiin nousi Reformille uusi kilpailija: Restore Britain. Kyseessä on entisen Reform-kansanedustajan Rupert Lowen perustama irtautumispuolue, joka ajaa vielä Reformiakin kovempaa linjaa maahanmuutossa. Restore Britain oli ainoa puolue Labourin ja Reformin lisäksi, joka sai pidettyä vaalitalletuksensa.

Restore Britainin 7 prosentin kannatuksesta on vaikea arvioida, kuinka suuri osa olisi ilman uutta puoluetta päätynyt Reformille. Selvää kuitenkin on, että Farage ei toivota tervetulleeksi uutta kilpailijaa, joka kalastelee samoissa, brexit-myönteisissä ja sosiaalisesti konservatiivisissa vesissä. Valtakunnallisissa kyselyissä Restore Britain on jo noin 3 prosentissa – taso, joka voi ratkaista useita tiukkoja vaaleja tulevina vuosina.

Konservatiivien romahdus Makerfieldissä, nousu Aberdeenissa

Siinä missä konservatiivien kannatus käytännössä romahti Makerfieldissä, Aberdeen Southissa nähtiin täysin päinvastainen ilmiö. Kaupungissa, joka rikastui aikanaan öljystä mutta on viime vuosina kärsinyt talousvaikeuksista, konservatiivit muuttivat täytevaalit kansanäänestykseksi Britannian ja Skotlannin hallitusten nettonollapolitiikasta.

Strategia palkittiin: konservatiivien äänisaalis kasvoi 25 prosenttiyksikköä. Kyseessä oli puolueen ennätys täytevaaleissa toisen maailmansodan jälkeen ja samalla ensimmäinen täytevaalivoitto Skotlannissa sitten vuoden 1967.

Kontrasti Makerfieldin ja Aberdeen Southin välillä korostaa, kuinka pirstaleiseksi brittipolitiikka on muuttunut. Yhdessä vaalipiirissä konservatiivit romahtavat ja vahva henkilöehdokas pelastaa Labourin. Toisessa konservatiivit rakentavat jyrkän nousun vastustamalla ilmastopolitiikkaa ja hyödyntämällä paikallista talousahdinkoa.

Seuraukset: paine Starmerille ja energiapolitiikan myrsky

Viime yön täytevaalit tulevat kaikumaan Westminsterin käytävillä pitkään. Burnhamin voitto Makerfieldissä ja konservatiivien läpimurto Aberdeen Southissa yhdessä Labourin tappioiden kanssa Skotlannissa luovat uudenlaisen painekattilan.

Sir Keir Starmerin asema pääministerinä ja Labourin johtajana joutuu väistämättä tarkasteluun, kun puolueen valtakunnallinen kannatus junnaa paikallaan ja vahvoja tuloksia syntyy lähinnä poikkeuksellisten henkilöehdokkaiden ansiosta. Samalla hallituksen energiapolitiikka – erityisesti nettonollatavoitteet ja niiden talousvaikutukset – on vaarassa ajautua keskelle kovaa poliittista myrskyä.

Laajemmassa kansainvälisessä kuvassa Makerfieldin ja Aberdeen Southin kaltaiset vaalit heijastavat länsimaissa nähtyä trendiä, jossa äänestäjät reagoivat herkästi talouspaineisiin, energiahintoihin, maahanmuuttoon ja turvallisuuteen. Tämä kehitys näkyy myös Yhdysvaltojen ja Lähi-idän jännitteissä, joissa esimerkiksi USA–Iran-neuvottelujen viivästyminen ja Libanonin rintaman kiristyminen luovat taustapainetta Euroopan ja Britannian turvallisuus- ja energiapoliittisille valinnoille.

Näiden tekijöiden yhteisvaikutus tekee tulevista vaaleista entistä arvaamattomampia – ja nostaa yksittäisten, vahvojen ehdokkaiden merkityksen aivan uuteen arvoon.

Ei sisällä instagram post:eja