Skotlannin Tartan Army valloitti Bostonin – ikimuistoinen rakkaustarina yli Atlantin

Arviolta 50 000 Skotlannin maajoukkueen kannattajaa on viimeisen viikon aikana täyttänyt Bostonin kadut, pubit ja katsomot. Tartan Armyn massiivinen invaasio on muuttanut kaupungin sinivalkoiseksi meriksi, jota paikalliset ovat seuranneet ensin hämmästyneinä ja sitten ihastuneina.

Haggis-kohu, joka villitsi somen

Viikon puhutuin kuriositeetti oli haggis-kohu. Keskiviikkona sosiaalinen media räjähti, kun kuvernööri Maura Healeyn videolla nähtiin allekirjoittavan julistus, jonka mukaan perinteinen skotlantilainen haggis olisi vihdoin laillista Massachusettsissa – ensimmäistä kertaa 55 vuoteen.

Moni ehti jo uskoa, että Tartan Armyn tehtävänä Bostonissa oli oluen juomisen, hyvän mielen levittämisen ja hyväntekeväisyyslahjoitusten lisäksi vapauttaa haggis pitkältä amerikkalaiselta karkotusajaltaan. Vain vuorokautta myöhemmin Healey kuitenkin paljasti Instagram-tilillään, että kyse oli vitsistä.

“Olen saanut lukemattomia viestejä Massachusettsin asukkailta, Skotlannin kannattajilta, lakiasiantuntijoilta ja vähintään yhdeltä hyvin huolestuneelta lampaaltakin”, hän kirjoitti ja tarkensi, että julistus oli huumoria. Haggis jäi siis yhä pannaan, mutta tarina vahvisti entisestään skottien ja bostonilaisten välistä hyväntuulista yhteyttä.

Tartan Army täytti Bostonin – kilteistä liikennekartioihin

Vaikka haggista ei vapautettu, skotlantilaiset kannattajat onnistuivat valloittamaan bostonilaisten sydämet. Tartan Army on ollut kaikkialla: kaduilla, puistoissa, urheilustadioneilla ja baareissa. Kaupungin patsailla ei juuri ole enää päätä ilman liikennekartiohattua, eikä Bostonin jalkakäytäviä ilman vilauksen mahdollistavaa kilttiä.

Skotlantilaiset fanit ovat tunnettuja riehakkaasta, mutta hyväntuulisesta ja pääosin siististä juhlimisestansa. Tämä maine vahvistui jälleen, kun Boston ja lähialueen Providence raportoivat, ettei yhtään Skotlannin kannattajaa ollut pidätetty koko vierailun aikana. Kontrasti on räikeä moniin muihin jalkapalloturnauksiin, joissa fanikulttuuri yhdistetään usein mellakoihin ja väkivaltaan.

Fenway Park muuttui tartan-mereksi

Yksi viikon ikimuistoisimmista hetkistä koettiin Fenway Parkilla, kun Boston Red Sox kohtasi Texas Rangersin. Vaikka Red Sox taipui vaisusti 6–4-tappioon, katsomossa tunnelma oli kaikkea muuta kuin vaisu. Tuhannet skottifanit muuttuivat omaksi orkesterikseen ja show’kseen.

Valotaululla nähtiin kosinta, jonka taustalla 10 000 skottia lauloi John McGinnistä. Rivi Red Sox -faneja joutui seuraamaan peliä kahden Gay Gordons -tanssia tanssivan skotin selän takaa. Stadionin organisti Josh Kantor jatkoi hittikappaleiden soittamista pitkin iltaa, ja ruudulla komeili viesti: “No Scotland No Party”.

Illan kruunasi se, että eräs skottikannattaja nappasi nimiinsä ottelun 50/50-arvonnan jättipotin – ilta, jota hän tuskin koskaan unohtaa.

Pride Night, baseball ja jatkot Miamissa

Kaksi päivää Fenwayn tartan-valloituksen jälkeen tuhannet skottifanit palasivat stadionille Pride Night -teemaotteluun, jossa vastassa oli Toronto Blue Jays. Skotlantilaiset kietoutuivat luontevasti sateenkaari- ja siniristilippuihin, ja juhlat jatkuivat hyväntuulisina ja avoimina.

Nyt puheissa on jo seuraava etappi: tuhansien skottien odotetaan siirtyvän Miamiin seuraamaan Miami Marlinsin ottelua. Monelle Tartan Armyn jäsenelle lapsuuden koulunpihan pesäpallo- ja rounders-pelit ovat vihdoin saaneet konkreettisen vastineen amerikkalaisilla baseball-stadioneilla.

Bostonin ja Glasgow’n uusi sisarkaupunkisuhde

Skotlantilaisten ja bostonilaisten rakkaustarina ei ole jäänyt vain juhlahumuun. Bostonin pormestari Michelle Wu ilmoitti käynnistäneensä virallisen sisarkaupunki-hakemuksen Glasgow’n kanssa – ja teki sen tyylilleen uskollisesti skotlantilaisessa pubissa, Skotlannin maajoukkueen pelipaita yllään.

Ele kuvastaa sitä, miten lämpimästi Tartan Army on otettu vastaan. Kyse ei ole vain jalkapallosta, vaan kahden kulttuurin kohtaamisesta: bostonilainen vieraanvaraisuus ja skotlantilainen huumori, laulu ja yhteisöllisyys ovat löytäneet toisensa poikkeuksellisen saumattomasti.

Hyvä käytös ja yhteisöllisyys nostavat Tartan Armyn esikuvaksi

Suuret fanijoukot suurturnauksissa eivät ole uusi ilmiö, mutta Bostonin viikko on erottunut edukseen. Tartan Army on saanut kiitosta paitsi näkyvyydestään ja äänestään myös käytöksestään, anteliaisuudestaan ja positiivisesta läsnäolostaan.

Taustalla on jo aiemmin rakennettua mainetta. Edellisissä EM-kisoissa Münchenin Marienplatz täyttyi skottifaneista, ja myös siellä heitä kiiteltiin hyvästä hengestä ja kaupungin kunnioittamisesta – vaikka pelillisesti turnaus ei mennyt toivotulla tavalla. Nyt Pan-Amerikan puolella panokset ovat suuremmat: kyseessä on Skotlannin ensimmäinen MM-turnaus 28 vuoteen.

Jalkapallomenestys pitää juhlat käynnissä

Skotlannin joukkue on tehnyt osansa pitääkseen juhlat käynnissä. Avausottelu Haitiä vastaan ei muodostunut katastrofiksi, ja perjantain Marokko-ottelu voi pisteellä varmistaa jatkopaikan tai ainakin pitää unelman elossa. Yksi pistekin voisi laukaista valtavan juhlahuuman, joka vyöryisi Bostonin kaduille tavalla, jota kaupunki ei ole ennen nähnyt.

Monelle alle kolmekymppiselle fanille tämä on ollut reissu, josta on haaveiltu koko elämä: ensimmäinen MM-kokemus, uusi manner ja kaupunki, joka on avannut ovensa ja sydämensä. Samalla on vahvasti tiedossa, että seuraavaa mahdollisuutta voidaan joutua odottamaan taas vuosikymmeniä.

Bostonin viikko, jota mikään ei ehkä enää voita

Vaikka matka jatkuu Miamiin ja mahdollisesti vielä pidemmälle, moni Tartan Armyn jäsen tietää, että Bostonin viikkoa on vaikea ylittää. Lähes viikon ajan skotlantilaiset tuntuivat omistavan kaupungin – sen kadut, pubit ja katsomot. Nyt, kun muutkin MM-kisakansat valuvat paikalle, Boston on muuttunut kansainväliseksi mosaiikiksi, jossa Skotlannin värit ovat silti vahvasti esillä.

Jos Skotlanti yltää jatkoon parhaiden lohkokolmosten joukossa, paluu Bostoniin ei ole poissuljettu. Silloin kaupunki voisi saada vielä yhden tartan-aallon ennen turnauksen huipennusta.

Mikä jää Bostonin perinnöksi?

Kun sporranit pakataan, kilttien laskokset suoristetaan ja lennot Miamiin tsekataan sisään, jäljelle jää kysymys: mikä on Tartan Armyn Bostonin-perintö? Onko se fanien anteliaisuus, hyväntuulinen yhteishenki, vai se, että moni paikallinen havahtui ylipäätään siihen, että MM-kisat ovat käynnissä?

Vastaus lienee yhdistelmä kaikkea tätä. Boston muistaa skotit todennäköisesti fanikansana, joka osasi juhlia riehakkaasti, mutta vastuullisesti. Samalla Tartan Armyn käytös piirtää myönteistä vastakohtaa tilanteille, joissa poliitikot ja päättäjät joutuvat puuttumaan väärinkäytöksiin – kuten Liberaalidemokraattien kansanedustaja Cameron Thomasin pidätyksestä ja häneen kohdistuvista pahoinpitely- sekä kontrolloivan ja pakottavan käytöksen epäilyistä kertova tapaus muistuttaa.

Yhtä asiaa Boston ei kuitenkaan saanut: haggis-ateriaa. Huumori, yhteisöllisyys ja ikimuistoinen skotti-invaasio korvasivat sen moninkertaisesti – ja tekivät Skotlannin ja Bostonin välisestä rakkaustarinasta yhden MM-kisojen puhutuimmista.

Ei sisällä instagram post:eja