Hillsborough-raportti: Poliisi seurasi uhrin omaista viikon – valvontaväitteet ja peittely auki revittynä
Uudessa, vuosia kestäneen tutkinnan päätteeksi julkaistussa raportissa todetaan, että poliisit seurasivat Hillsboroughn stadiononnettomuudessa kuolleen uhrin perheenjäsentä näkyvästi lähes viikon ajan. Kyse on yhdestä konkreettisimmista todisteista siitä, että poliisi kohdisti tarkkailua tragedian uhrien omaisiin ja kampanjoijiin.
IOPC:n laaja tutkinta poliisin toiminnasta Hillsborough’n ympärillä
Isossa-Britanniassa poliisia valvova Independent Office for Police Conduct (IOPC) tutki osana tehtäväänsä 27 erillistä kantelua 25:ltä Hillsborough’n katastrofiin kytkeytyvältä henkilöltä. Kantelut koskivat väitettyä poliisin suorittamaa valvontaa ja häirintää vuosien varrella.
Raportin mukaan 12 poliisia olisi joutunut vastaamaan törkeistä virkavirheistä, mikäli he olisivat yhä palveluksessa. Näihin kuului muun muassa South Yorkshire Policen (SYP) silloinen poliisipäällikkö Peter Wright sekä ottelun turvallisuudesta vastannut komentaja, ylikomisario David Duckenfield.
IOPC:n johtopäätös on, että South Yorkshire Police epäonnistui ratkaisevasti vuoden 1989 jalkapallo-ottelun turvallisuussuunnittelussa, mikä johti stadionin tuhoisaan tungokseen ja 97 ihmisen kuolemaan. Lisäksi poliisin todetaan vuosien ajan pyrkineen siirtämään vastuuta ja syyllistämään kannattajia omien virheidensä sijaan.
Yksi valvontakantelu todettiin aiheelliseksi – omaista seurattiin viikon
Monet Hillsborough’n uhrien omaiset ja oikeutta vaatineet kampanjoijat ovat vuosien varrella kertoneet epäilleensä olevansa poliisin tarkkailussa. He ovat raportoineet muun muassa oudoista napsahduksista puheluiden aikana ja tunteesta, että heitä seurattiin.
Kaikki 25 kantelijaa oli varma, että heidän puheluitaan kuunneltiin. Lisäksi 16 heistä epäili joutuneensa muunlaisen valvonnan kohteeksi – esimerkiksi fyysisen seuraamisen tai muun tarkkailun muodossa.
IOPC:n mukaan monet väitteistä olivat liian yleisluontoisia tai puutteellisia, jotta niitä olisi voitu tutkia tehokkaasti vuosikymmenten jälkeen. Yksi tapaus kuitenkin nousi selvästi esiin ja kantelu hyväksyttiin:
Raportin mukaan erään uhrin perheenjäsentä seurattiin näkyvästi poliisin toimesta lähes viikon ajan. Ainakin kerran henkilö myös puhui seuraajina olleille poliiseille suoraan. Tästä tapauksesta IOPC totesi yksiselitteisesti: ”Tämä kantelu hyväksyttiin.”
Raportissa ei yksilöidä, mikä poliisivoima oli seurannan takana.
West Midlands Police syytettynä puolueellisuudesta
Toinen hyväksytty kantelu koski West Midlands Policen (WMP) toimintaa. WMP:n virkamiehiä syytettiin siitä, että he käyttäytyivät ”tarpeettoman uhkaavasti” hakiessaan asiakirjaa Hillsborough-uhan omaiselta.
West Midlands Police oli alun perin määrätty tutkimaan South Yorkshire Policen toimintaa Hillsborough’n katastrofin yhteydessä. IOPC:n mukaan WMP:n toiminta oli kuitenkin puolueellista kannattajia vastaan ja myötämielistä toista poliisivoimaa kohtaan, mikä heikensi tutkinnan uskottavuutta.
Puhelinvalvonta: ei todisteita – vai hävitetyt asiakirjat?
IOPC kertoi lähettäneensä kirjalliset pyynnöt kaikille asiaankuuluville poliisivoimille mahdollisista puhelinvalvontaa koskevista todisteista. Yhtään puhelinurkintaa osoittavaa virallista dokumenttia ei löytynyt.
Raportissa todetaan, että tämä voi tarkoittaa kahta asiaa: joko puhelinvalvontaa ei koskaan tapahtunut tai asiakirjat on tuhottu arkistointisääntöjen mukaisesti vuosien aikana. Britannian sisäministeriö noudatti vakiintunutta linjaansa eikä vahvistanut eikä kiistänyt, oliko ketään poliisin toimesta puhelinvalvonnan kohteena.
IOPC ohjasi kuitenkin Hillsborough-perheet kääntymään Investigatory Powers Tribunal -elimen puoleen. Tribunalilla on valtuudet tarkistaa valtion arkaluontoisia asiakirjoja ja selvittää, onko puhelimia kuunneltu salaa.
Murtosarjat: epäilyksiä poliisin roolista, mutta ei näyttöä
Valvontaväitteiden ohella IOPC tutki myös useita murtotapauksia Merseysiden alueella. Näihin sisältyi kaksi murtoa Hillsborough Centre -tiloihin sekä kaksi murtoa Hillsborough Justice Campaign (HJC) -liikkeen liikkeeseen. Lisäksi kahdesti murtauduttiin HJC:n jäsenen kotiin.
Valvojalle jätettiin viisi kantelua, joissa epäiltiin poliisin mahdollista osallisuutta. Epäilyjä vahvisti se, että varastetut asiakirjat sisälsivät tietoa, josta olisi ollut todellista hyötyä vain poliisille tai viranomaisille.
IOPC pyysi Merseyside Policelta kaikki kyseisiä murtoja koskevat dokumentit. Poliisin vastaus oli raportin mukaan ”pettymyksellisen hidas”, ja pyyntö jouduttiin viemään ylemmälle tasolle ennen kuin tiedot lopulta toimitettiin.
Merseyside Policen edustaja totesi myöhemmin BBC:lle, että poliisi hyväksyy IOPC:n havainnot ja että viivästys johtui pitkään jatkuneen ajanjakson takia laajoista arkistohauista. Kaikki saatavilla ollut tieto luvattiin toimittaa, jotta asia saataisiin perinpohjaisesti selvitettyä.
Kun asiakirjat lopulta luovutettiin, IOPC havaitsi selviä ongelmia murtojen kirjaamisessa. Yhdessä raporttilokissa kaksi erillistä murtoa oli yhdistetty yhdeksi tapahtumaksi, ja HJC-aktivistin kotiin kohdistuneista murroista ei ollut kirjattu mitään tietoja.
Merseyside Police kertoi, että voimassa oli tuolloin asianmukaiset toimintaprosessit, ja että myöhemmin on tehty työtä sen varmistamiseksi, että poliisit noudattavat näitä menettelyjä tarkasti.
IOPC ei löytänyt näyttöä poliisin suorasta osallisuudesta murtosarjoihin. Yhdessä silminnäkijäkuvauksessa tekijöiksi kerrottiin nuoret, mikä tukee näkemystä, ettei poliisi ollut tekijänä – vaikka epäilykset uhrien ja kampanjoijien keskuudessa jatkuvat.
Perustavanlaatuiset epäonnistumiset ja fanien syyllistäminen
Hillsborough-tutkinnan kokonaisraportti on tuomitseva: se toteaa, että poliisilla oli perustavanlaatuisia epäonnistumisia niin ottelun turvallisuusjärjestelyissä kuin tapahtumien jälkiselvittelyssä. Lisäksi korostetaan, että poliisi teki tietoisen, pitkäkestoisen yrityksen vierittää syyllisyys kannattajien harteille.
Lainsäädäntöä muutettiin vuonna 2017 siten, että myös entiset poliisit voidaan asettaa kurinpitomenettelyyn törkeistä virkavirheistä. Muutos ei kuitenkaan ole takautuva, mikä tarkoittaa, että Hillsborough’n aikaisia virkamiehiä ei voida tällä perusteella enää saattaa vastuuseen.
Lehdistötilaisuudessa raportin julkaisun jälkeen Charlotte Hennessy, jonka isä James kuoli Hillsborough’n katastrofissa, kuvasi tilannetta raa’an suorasanaisesti:
”Emme koskaan tule tietämään koko totuutta South Yorkshire Policen petollisuudesta. Mutta yksi asia on varma: sitä ei voi piilottaa, sitä ei voi tuhota, eikä sitä voi peittää – he epäonnistuivat velvollisuuksissaan ja sen jälkeen yrittivät syyttää uhreja.”
Laajempi kuva: poliisin valta, valvonta ja yksinoikeudet
Hillsborough-raportti avaa jälleen kerran kysymyksen poliisin vallankäytön valvonnasta, läpinäkyvyydestä ja siitä, miten viranomaiset suhtautuvat kriittisiin ääniin, uhrien omaisiin ja kampanjoijiin. Vastaavanlaisia teemoja nähdään myös suomalaisessa kamppailu-urheilussa, jossa on keskusteltu vallankäytöstä, suljetuista sopimuksista ja siitä, kuinka valtarakenteet voivat hiljentää eriäviä mielipiteitä. Tätä taustaa vasten on kiinnostavaa tarkastella myös analyysia siitä, miten yksinoikeussopimukset ja vallankäyttö repivät suomalaista kamppailuskenettä, kun valta keskittyy harvoille ja avoin keskustelu tukahdutetaan.
Hillsborough’n tapaus muistuttaa, että ilman avointa valvontaa ja todellisia seuraamuksia viranomaisten väärinkäytöksistä, riskinä on vuosikymmeniä kestävä taistelu totuudesta – ja uhrien sekä omaisten joutuminen epäilyttävän valvonnan ja painostuksen kohteeksi.
Ei sisällä instagram post:eja
