Rannikkoeroosio tuhoaa koteja Suffolkissa – asukas vetoaa ”traumaturisteihin”: pysykää poissa
Englannin itärannikkoa koetteleva rannikkoeroosio on pakottanut useat perheet luopumaan kodeistaan. Thorpenessissa, Suffolkissa, lähes koko elämänsä asunut 89-vuotias Shelley Cowlin menetti kotinsa vuoden alussa, kun talo jouduttiin purkamaan meren syömän jyrkänteen romahtamisvaaran vuoksi.
Cowlin varoittaa nyt jyrkästi niin kutsuttuja ”traumaturisteja” tulemasta paikalle kuvaamaan tuhoa ja muiden kärsimystä – tai pahimmillaan varastamaan omaisuutta.
48 vuoden koti purettiin – elämä väliaikaisessa majoituksessa
Cowlinin koti Thorpenessissa oli ollut hänen tukikohtansa 48 vuoden ajan. Tammikuussa talo kuitenkin jouduttiin purkamaan, kun rannikkoeroosio oli syönyt maata vaarallisen lähelle rakennusta.
Nyt Cowlin asuu väliaikaisessa lomamökissä, joka ei hänen mukaansa tunnu lainkaan kodilta. Ikääntynyt nainen kertoo menetyksen olevan sekä henkisesti että käytännöllisesti raskas.
”Se ei tunnu kodilta. Kaikki muistoni, kaikki vuodet ovat siellä, missä taloni seisoi. En pysty edes kävelemään sitä tietä enää – en koskaan mene sinne takaisin”, Cowlin sanoo.
”Traumaturistit” tulevat kuvaamaan tuhoa ja varastamaan
Rannikkoeroosion aiheuttama tuho on herättänyt uteliaisuutta, ja alueelle on alkanut virrata ihmisiä, jotka haluavat omin silmin nähdä sortuneet jyrkänteet ja puretut talot. Cowlin kuvailee ilmiötä vastenmielisenä.
Hänen mukaansa osa kävijöistä ei tyydy pelkkään katseluun ja kuvaamiseen, vaan jotkut ovat jopa esittäneet omaisia tai palkattuja työntekijöitä ja yrittäneet varastaa pihalta tavaraa.
”Meillä oli yksi mies, joka päätti viedä koristeelliset kukkaruukkuni. Toinen mies väitti olevansa puutarhurini – vaikka minulla on jo erittäin hyvä puutarhuri, eikä hän ollut tämä henkilö”, Cowlin kertoo.
Hän pitää tällaista käytöstä sairastuneena ja käsittämättömänä.
”En ymmärrä heidän ajattelutapaansa. Miksi haluat ottaa kuvia taloista, jotka on juuri purettu? Miksi haluat nautiskella toisten tragediasta? Se ei ole hyväksyttävää”, hän painottaa.
Vetoomus: antakaa kyläläisille rauha
Cowlin vetoaa ihmisiin, etteivät he tekisi muiden henkilökohtaisesta katastrofista nähtävyyttä. Hän pyytää, että ulkopuoliset antaisivat kyläläisille rauhan käsitellä menetystään.
”Toivon todella, että ihmiset pysyvät poissa. Me emme halua tänne ihmisiä, jotka iloitsevat toisten onnettomuudesta tai tulevat uteliaisuuttaan katselemaan tuhoa. Tämä on kotien ja elämänmenojen tuhoutumista, ei turistinähtävyys”, Cowlin sanoo.
Useita taloja purettu – lisää purkuja tulossa
Thorpenessin alueella on tämän talven aikana jouduttu jo purkamaan neljä taloa rannikkoeroosion takia. Paikallisten viranomaisten mukaan vielä kuusi taloa on parhaillaan purkuvaiheessa, ja prosessi jatkuu.
Itä-Suffolkin kunnan alueella on yhteensä noin 77 kilometriä rannikkoa, jonka suojaamiseen ja merenpuolustuksiin kunta käytti viime vuonna noin 750 000 puntaa. Siitä huolimatta osa rannikon kohdista on niin alttiita eroosiolle, että yksittäisiä kiinteistöjä ei pystytä enää suojaamaan riittävästi.
Paikalliset etsivät ratkaisuja rannikonsuojeluun
Suffolk Coastalin työväenpuolueen kansanedustaja Jenny Riddell-Carpenter järjesti äskettäin tilaisuuden, jossa yli 150 asukasta kokoontui keskustelemaan lyhyen aikavälin ratkaisuista ja mahdollisista seuraavista askelista rannikon suojelemiseksi.
Tilaisuudessa käsiteltiin muun muassa rahoituksen riittävyyttä, väliaikaisia suojarakenteita ja pitkän aikavälin sopeutumista nousevaan merenpintaan ja kiihtyvään eroosioon. Monet asukkaat kokevat, että ilman vahvempia kansallisia toimia ja pitkäjänteistä strategiaa yksittäiset kylät ovat jäämässä luonnonvoimien armoille.
Kunta: ”Tilanne on äärimmäisen vaikea”
Itä-Suffolkin kunta korostaa tukevansa niitä asukkaita, joiden kodit ovat vaarassa tai jotka joutuvat purattamaan talonsa kokonaan.
Kunnan edustaja kuvailee tilannetta poikkeuksellisen raskaaksi:
”Tämä on uskomattoman vaikea hetki kaikille niille, joiden koti on purku-uhan alla, ja koko Thorpenessin yhteisölle. Kehotamme ihmisiä kunnioittamaan paikallisia asukkaita ja pidättäytymään vierailuista kaikkein pahiten kärsineille alueille aina kun mahdollista”, kunnan edustaja sanoo.
Ilmastonmuutos, merenpinnan nousu ja rannikkokylien tulevaisuus
Rannikkoeroosion kiihtyminen Englannin itärannikolla liitetään laajasti ilmastonmuutokseen, merenpinnan nousuun sekä yhä rajumpiin talvimyrskyihin. Pienet rannikkokylät, kuten Thorpeness, joutuvat pohtimaan, kuinka kauan rantoja voidaan suojata ja milloin on pakko vetäytyä sisämaahan.
Vastaavia kysymyksiä pohditaan monissa maissa, joissa rannikolle rakennetut kodit, tiet ja palvelut ovat vaarassa. Esimerkiksi Kaakkois-Aasiassa yhdistyy usein samaan aikaan sekä taloudellisen kasvun paine että tarve sopeutua ilmastonmuutokseen ja merenpinnan nousuun. Tämän vuoksi myös Vietnamin johtajan To Lamin talouslupauksiin ja maan kestävän kehityksen tavoitteisiin kohdistuu kansainvälistä huomiota, sillä ne vaikuttavat suoraan rannikkoyhteisöjen tulevaisuuteen.
”En koskaan palaa kadulleni”
Shelley Cowlinin kohdalla eroosion seuraukset ovat jo toteutuneet peruuttamattomasti. Hänen kotinsa on poissa, ja paikka, johon hän oli kiintynyt lähes puolen vuosisadan ajan, on muuttunut vaaralliseksi jyrkänteeksi.
Hän sanoo, ettei pystyisi enää palaamaan entiselle kotikadulleen edes katsomaan, mitä paikalle on jäänyt.
”En koskaan mene sille tielle enää. En pystyisi katsomaan sitä, mitä meri on tehnyt. Minulle se ei ole enää paikka, vaan pelkkä muistutus menetyksestä”, Cowlin kertoo.
Hänen viestinsä ulkopuolisille on yksiselitteinen: kun kodit sortuvat ja ihmiset menettävät kaiken, paikka ei ole nähtävyys, vaan surun ja sopeutumisen näyttämö – joka ansaitsee rauhan.
Ei sisällä instagram post:eja
