Alisuoriutuuko Aryna Sabalenka Grand Slameissa? Syväanalyysi Australian Openin finaalitappiosta

Aryna Sabalenka on ollut naisten tenniksen hallitseva voima kahden viime kauden ajan. Silti jokaisen uuden Grand Slam -finaalin jälkeen nousee sama kysymys: tekeekö maailman ykköspelaaja todella oikeutta valtavalle potentiaalilleen lajin suurimmilla areenoilla?

Neljä Grand Slam -voittoa – ja neljä katkeraa finaalitappiota

27-vuotias valkovenäläinen on voittanut urallaan neljä Grand Slam -turnausta ja hävinnyt neljä muuta finaalia. Monelle pelaajalle neljä major-titteliä olisi uran huipentuma, mutta Sabalenkan kohdalla tilasto herättää enemmän kysymyksiä kuin ihailua.

Uusin isku tuli Australian Openin finaalissa, jossa Sabalenka kohtasi Kazakstanin Elena Rybakinan. Sabalenka taisteli itsensä väkevästi ratkaisevaan erään, johti kolmatta erää 3–0, mutta sortui lopulta tappioon lukemin 4–6, 6–4, 4–6.

Entinen Britannian ykköspelaaja Annabel Croft kuvasi BBC Radio 5 Live -lähetyksessä, miten henkinen paine alkoi näkyä ratkaisuhetkillä:

“Minusta tuntui, että Sabalenka alkoi käytännössä voittaa itseään vastaan kolmannessa erässä. Heti kun paniikki iski, suunta alkoi vyöryä väärään suuntaan.”

Henkinen puoli suurin kysymysmerkki

Sabalenka on luonut itselleen maineen yhtenä kiertueen fyysisesti dominoivimmista pelaajista. Hänen peruslyöntiensä raakavoima ja aggressiivinen baseline-peli ovat tuoneet yhdeksän WTA-titteliä ja selvän etumatkan maailmanlistan kärjessä. Silti isoissa otteluissa henkinen tasapaino horjuu liian usein.

Neljä hävittyä Grand Slam -finaalia sekä peräti kuusi tappiota major-turnausten välierissä – mukaan lukien viimevuotinen Wimbledon – vahvistavat kuvaa pelaajasta, joka ei aina pysty siirtämään parasta tasoaan paineen alla.

Sabalenka itse myönsi Australian Openin jälkeen, ettei halua heti ajatella tennistä, mutta tavoitteet pysyvät ennallaan:

“En juuri nyt halua ajatella tennistä, mutta kunnianhimoni on sama. Jatkan taistelemista, teen kovasti töitä, laitan itseni likoon ja yritän parhaani, jos saan vielä mahdollisuuden finaalissa.”

Poikkeuksellinen tasaisuus Grand Slameissa

On silti tärkeää todeta, että Sabalenkan tasaisuus Grand Slam -tasolla on naisten tenniksessä lähes ainutlaatuista. Hän on saavuttanut 13 välieräpaikkaa viimeisissä 14 major-esiintymisessään – tilasto, joka kertoo sekä fyysisestä että pelillisestä huippukunnosta kaikilla alustoilla.

Sabalenkan pelityyli toimii niin kovilla kentillä, massalla kuin nurmellakin. Se tekee hänestä jatkuvan mestariehdokkaan, mutta samalla se nostaa odotuksia joka kerta, kun hän astuu kentälle finaalissa tai välierässä.

Paluu vaikeista alkuvuosista: syöttö, psykologia ja sisäinen muutos

Uran alkuvaiheessa Sabalenkaa pidettiin lahjakkaana, mutta henkisesti hauraana pelaajana. Tuolloin hänen syöttönsä petti usein paineen alla, ja kaksinkertaiset virheet kasaantuivat ratkaisuhetkillä.

Ennen kautta 2023 palaset alkoivat loksahtaa paikoilleen. Sabalenka uudisti syöttöliikettään biomekaniikan asiantuntija Gavin McMillanin avulla, mikä vähensi merkittävästi kaksinkertaisten virheiden määrää. Samalla hän työskenteli psykologin kanssa, kunnes oivalsi, että ratkaisevat muutokset täytyy lopulta tehdä itse.

Rauhallisempi olemus ja parempi itseluottamus auttoivat Sabalenkaa nappaamaan uransa ensimmäisen Grand Slam -tittelin, kun hän voitti Rybakinan Australian Openin finaalissa 2023. Kun paine purkautui, peli vapautui entisestään: Sabalenka puolusti onnistuneesti Melbournen mestaruutta 2024 ja juhli peräkkäisiä voittoja US Openissa 2024 ja 2025.

Notkahdukset: kaksinkertaiset virheet ja “uran huonoin finaali”

Menestystarinan rinnalla kulkee kuitenkin sarja notkahduksia. Sabalenka oli jättisuosikki kohtaamaan sijoittamattoman Madison Keysin tavoitellessaan kolmatta peräkkäistä Australian Open -titteliä. Tällä kertaa toisen syötön epävarmuus palasi, ja amerikkalaisaltavastaaja nappasi voiton kolmieräisessä trillerissä.

Ranskan avoimissa Sabalenka kuvaili pelaamaansa finaalia “elämänsä huonoimmaksi”. Vaikeissa, tuulisissa olosuhteissa hän teki 70 helppoa virhettä – lukema, joka kertoo, miten pahasti pelisuunnitelma ja keskittyminen karkasivat käsistä.

Rybakina-finaali: johtoasemasta romahdukseen

Australiassa Rybakinaa vastaan Sabalenkan peli ei ollut kokonaisuutena katastrofi. Pitkään näytti siltä, että hän hallitsi hermojaan ja tempoa. Mutta kun viidenneksi sijoitettu Rybakina murti takaisin Sabalenkan syötön kolmannessa erässä, ottelun dynamiikka muuttui äkisti.

Virheitä alkoi tulla molemmilta puolilta, Sabalenka menetti syöttönsä jälleen tilanteessa 4–3 ja ote lipsui täysin. Turhautuminen purkautui dramaattisesti: hän pudotti mailansa ja potkaisi sitä kentän poikki – näkyvä merkki sisäisestä myllerryksestä.

Rybakina sen sijaan pysyi tyynenä, piti päänsä kylmänä ja syötti ottelun tyylikkäästi päätökseen kahden ässän siivittämänä. Se toi hänelle uran toisen Grand Slam -tittelin, jatkoa Wimbledonin 2022 mestaruudelle.

Kysyttäessä, miksi ote katosi ratkaisevassa erässä, Sabalenka antoi vastauksen, joka kertoo sekä kunnioituksesta vastustajaa kohtaan että pettymyksestä omaan peliin:

“Hän pelasi loistavaa tennistä. Ehkä minä en ollut kovin fiksu tänään. Tänään olen häviäjä, ehkä huomenna voittaja, ehkä taas häviäjä. Katsotaan.”

Asiantuntijat: “Hän käytännössä antautui”

Annabel Croft näki ratkaisuhetkillä selkeän muutoksen Sabalenkan kehonkielessä ja tunnetilassa:

“Se maltti ja itsehallinta, joka vei hänet 3–0-johtoon kolmannessa erässä, katosi. Tuntui, että hän oli nostanut pelinsä uudelle tasolle, mutta ei pystynyt jatkamaan, koska toisella puolella verkkoa tuli vastarintaa. Sitten kädet alkoivat huitoa, meno näytti hieman lapselliselta. Hän ei hallinnut tilannetta, käyskenteli ympäriinsä ja menetti kokonaan malttinsa.”

Vuoden 1987 Wimbledon-mestari Pat Cash arvioi BBC Radio 5 Livessä, että ottelu jättää Sabalenkalle paljon mietittävää:

“Toisessa erässä Sabalenkan ykkössyöttö oli erittäin tehokas, hän hävisi tuskin ainuttakaan pistettä, kun sai palautuksen kenttään. Rybakinalla oli välillä ongelmia rystynsä kanssa välierässä, mutta muuten lyöntipeli oli puhdasta. Sabalenka lähtee kotiin monen ajatuksen kanssa – hän käytännössä antautui.”

Onko Sabalenka todellisuudessa alisuoriutuja?

Kysymys siitä, alisuoriutuuko Sabalenka Grand Slameissa, ei ole yksiselitteinen. Toisaalta neljä major-voittoa, pitkäaikainen ykkössija ja lähes katkeamaton välieräputki ovat osoitus poikkeuksellisesta tasosta. Toisaalta tavat, joilla finaaleja ja isoja otteluita on lipsunut käsistä, kertovat, että potentiaaliin nähden saldo voisi olla vieläkin kovempi.

Hänen pelinsä fyysinen katto on äärimmäisen korkealla, mutta ratkaisevissa hetkissä henkinen puoli ei aina kestä. Jos Sabalenka onnistuu yhdistämään voimansa, syöttönsä ja mielenhallintansa vakaammin, hänellä on kaikki edellytykset lisätä Grand Slam -titteliensä määrää merkittävästi tulevina vuosina.

Urheilussa henkisen kantin merkitys korostuu erityisesti lajeissa, joissa yksilö on yksin areenalla – aivan kuten tenniksessä. Sama ilmiö nähdään myös muissa lajeissa: paineen, luonnonvoimien tai olosuhteiden alla menestys vaatii sekä fyysistä että henkistä kestävyyttä. Esimerkiksi rautatie- ja infrastruktuuripuolella myrskyjen aiheuttamat tuhot voivat koetella järjestelmän kestävyyttä samalla tavalla kuin finaalipaine koettelee pelaajan mieltä. Tästä konkreettisena esimerkkinä on myrskyn vahingoittama Dawlishin rannikkorata, joka jouduttiin sulkemaan toistaiseksi merkittävien vaurioiden vuoksi – aivan kuten Sabalenkan peli “sulkeutuu” ajoittain paineen kasvaessa liikaa.

Lopulta ratkaisevaa on, miten Sabalenka oppii käsittelemään tappioita ja muuttamaan ne polttoaineeksi. Jos hän pystyy muuntamaan nykyiset heikkoutensa vahvuuksiksi, keskustelu hänen alisuoriutumisestaan voi tulevina vuosina kääntyä puheeksi yhdestä aikakauden suurimmista mestareista.

Ei sisällä instagram post:eja