Kermapäärynän nousu: kestävä hedelmä valloittaa Intian ja vientimarkkinat
Eteläisessä Intiassa, kuivuutta usein kokevassa Kolarin piirikunnassa, maatalous on perinteisesti ollut epävarmaa ja taloudellisesti raskasta. Alueen niukka sademäärä – vain noin 60–70 senttimetriä vuodessa – on pakottanut viljelijät poraamaan jopa 400 metrin syvyisiä kaivoja, joihin suuri osa tuloista on kulunut. Tällaisessa ympäristössä kestävä ja vähävetinen viljelykasvi voi muuttaa koko elinkeinon suunnan.
Ashoka Shivareddy, maanviljelijäsuvusta lähtöisin oleva tekoälyohjelmistokehittäjä, on yksi niistä, jotka ovat löytäneet ratkaisun tähän ongelmaan kermapäärynästä (custard apple). Tämä muhkurainen, suuren avokadon kokoinen hedelmä kätkee sisäänsä kermaisen, makean malton, jonka maku muistuttaa vanukasta – siitä juontuu myös sen englanninkielinen nimi.
Paluu maatilalle tieteellisemmällä otteella
Shivareddyn perhe luopui viljelystä kasvavien tappioiden vuoksi ja muutti vuonna 2005 Bengaluruun, missä he perustivat vihanneskaupan. Vaikka Shivareddy siirtyi teknologia-alalle ja erikoistui tekoälyyn, halu palata maatalouteen ei kadonnut.
Vuonna 2018 hän päätti elvyttää perhetilan, mutta täysin uudella, dataan ja tutkimukseen perustuvalla tavalla. Hän etsi kasvia, joka:
- selviäisi hyvin vähällä kastelulla
- pärjäisi pääosin luonnonsateen varassa
- ei vaatisi raskasta torjunta-aineiden käyttöä
Kermapäärynä täytti kaikki nämä kriteerit. Kasvi kasvaa luonnonvaraisena Kolarin ympäristössä, ja paikalliset ovat jo pitkään keränneet hedelmiä myytäväksi markkinoille. Tämä antoi Shivareddylle varmuutta siitä, että lajilla on sekä kysyntää että sopeutumiskykyä paikallisiin olosuhteisiin.
Satojen maksimoimiseksi Shivareddy tiivisti istutustiheyttä eli istutti puita lähemmäs toisiaan kuin perinteisillä tiloilla. Lisäksi hän valitsi huolellisesti kolme eri lajiketta, joilla jokaisella on omat etunsa sadon, maun ja säilyvyyden kannalta. Tulokset puhuvat puolestaan: viime vuonna satoa kertyi noin 20 tonnia, ja tänä vuonna määrä on noussut jo noin 25 tonniin. Intiassa ja kansainvälisesti kysyntä kermapäärynälle kasvaa nopeasti.
Perinteisten lajikkeiden haasteet: siemenet ja lyhyt säilyvyys
Vaikka kermapäärynä sietää kuivuutta hyvin, perinteiset lajikkeet eivät ole ongelmattomia. Yksi tunnetuimmista, Balangar-lajike, kärsii erittäin lyhyestä säilyvyydestä – parhaimmillaankin vain 3–4 päivää. Tämä rajoittaa viljelijöiden myyntimahdollisuuksia ja lisää hävikkiä.
Lisäksi perinteiset lajikkeet ovat täynnä siemeniä, mikä tekee hedelmän syömisestä työlästä ja vähentää hyödynnettävän malton määrää. Intian puutarhantutkimuslaitoksen (Indian Institute of Horticulture Research, IIHR) johtava tutkija tohtori Sakthivel T kuvaa tilannetta näin:
”Perinteisissä lajikkeissa on erinomainen aromi ja maku, mutta ne kärsivät matalasta malton osuudesta, suuresta siemenmäärästä ja hyvin heikosta säilyvyydestä.”
Arka Sahan – hybridilajike, joka kaksinkertaistaa hyödynnettävän sadon
Näiden ongelmien ratkaisemiseksi IIHR:n tutkijat kehittivät hybridilajikkeen Arka Sahan. Se on suunniteltu erityisesti kaupalliseen viljelyyn ja logistiikkaan:
- säilyy huoneenlämmössä noin viikon
- sisältää vähemmän siemeniä
- tuottaa selvästi enemmän maltoa hedelmää kohti
Viimeisen 20 vuoden aikana Arka Sahan on levinnyt laajasti Etelä-Intiaan. Tohtori Sakthivelin mukaan siirtymä luonnonvaraisten lajikkeiden noin 30 %:n malton talteenotosta noin 70 %:iin hybrideissä, kuten Arka Sahan, on käytännössä tuplannut viljelijöiden hyödynnettävän sadon ilman, että peltoalaa tarvitsee lisätä.
Tutkimus ei kuitenkaan pysähdy tähän. IIHR kehittää parhaillaan tehokkaampia menetelmiä malton irrottamiseen ja jalostamiseen, jotta kermapäärynästä tulisi entistä käyttökelpoisempi raaka-aine elintarviketeollisuudelle – esimerkiksi jäätelöihin, pirtelöihin ja jälkiruokiin.
Malton värin säilyttäminen – ratkaiseva askel jalostuksessa
Yksi merkittävä tekninen haaste on kermapäärynän malton nopea ruskettuminen heti uuton jälkeen. Värin muuttuminen heikentää tuotteen ulkonäköä ja lyhentää sen myyntiaikaa. IIHR:n tutkijat kokeilevat uusia laitteita ja käsittelytekniikoita, joiden tavoitteena on säilyttää malton luonnollinen, maitomainen väri mahdollisimman pitkään ilman, että maku tai ravintoarvo kärsii.
Maharashtra – Intian kermapäärynäpääkaupunki
Keski-Intiassa sijaitseva Maharashtran osavaltio on maan suurin kermapäärynän tuottaja, vastaten lähes kolmanneksesta koko Intian kokonaissadosta. Siellä viljelijä ja jalostaja Navnath Malhari Kaspate on tehnyt hedelmän parissa pitkäjänteistä kehitystyötä vuosikymmenten ajan.
Kaspate matkusti ympäri Intiaa keräten siemeniä eri alueilta ja toi ne takaisin tilalleen, missä hän risteytti lajikkeita ja valitsi parhaat yksilöt jatkokehitykseen. Koska kermapäärynä ei ollut aiemmin saanut juurikaan tutkimuksellista huomiota, hän päätti omistautua lajille. Uusien lajikkeiden kehittäminen on hidasta: yhden uuden lajikkeen jalostaminen voi kestää 12–15 vuotta.
NMK-01 – lajike, joka avasi ovet vientimarkkinoille
Kaspaten työn tuloksena syntyi NMK-01-lajike (nimetty hänen nimikirjaintensa mukaan). Se on tunnettu erittäin korkeasta satotasostaan ja hyvästä säilyvyydestään. Lajike tuli markkinoille vuonna 2014, ja nykyään kermapäärynää viljellään Kaspaten tilalla jo lähes 50 hehtaarin alalla, noin 10 tonnin hehtaarisadolla.
NMK-01:n tärkein etu viljelijöille ja viejille on sen parempi kestävyys: hedelmät eivät pilaannu yhtä helposti kuljetuksessa. Tämä on avannut mahdollisuuden vientiin laajassa mittakaavassa. Kaspaten mukaan uusia markkinoita on löydetty erityisesti Persianlahden maista ja Euroopasta, jonne tämän mittakaavan vientiä ei aiemmin ollut juurikaan tehty.
Kaspate ei ole pysähtynyt NMK-01-lajikkeeseen. Hän kehittää parhaillaan uusia kermapäärynälajikkeita, joilla on:
- entistä houkuttelevampi ulkonäkö
- parempi taudinkestävyys
- tasalaatuisempi koko ja muoto kansainvälisiä markkinoita varten
Vienti vaatii tarkkaa logistiikkaa ja kylmäketjua
Viejä Manoj Kumar Barai vie NMK-01-kermapäärynää Yhdysvaltoihin, Arabiemiraatteihin, Saudi-Arabiaan ja useisiin Euroopan maihin. Vientimarkkinoiden kannalta NMK-01 on tällä hetkellä selkeä suosikki, koska:
- sen säilyvyys on parempi kuin monilla muilla lajikkeilla
- hedelmässä on paksumpi kuori, joka suojaa kuljetuksessa
- maltoa on enemmän ja maku on selvästi makeampi
Kermapäärynä on kuitenkin erittäin herkkä lämpötilan vaihteluille. Barain mukaan jokainen tunti korjuusta kuluttajalle on tärkeä. Vientiprosessi edellyttää tarkkaa suunnittelua:
- korjuuajankohta sovitetaan lentoaikatauluihin
- hedelmät kuljetetaan nopeasti pakkaamoihin
- siirrot lentokentälle ja tulliselvitykset optimoidaan niin, että viiveet minimoidaan
Maharashtrassa lämpötilat voivat nousta 40 asteeseen, ja myös kuljetuksen aikana lämpötila voi kohota 30–35 asteeseen – mikä on kermapäärynälle kaukana ihanteellisesta. Tämän vuoksi maantiekuljetuksia tehdään usein yöaikaan kuumimpien tuntien välttämiseksi.
Hedelmät esijäähdytetään noin viiden tunnin ajan ennen pakkaamista. Sen jälkeen ne lastataan kylmäkuljetusautoihin ja siirretään kylmävarastoihin odottamaan lentorahtia. Vientiin on kehitetty erityisiä aaltopahvilaatikoita, jotka suojaavat hedelmiä ja auttavat pitämään lämpötilan tasaisena koko kuljetusketjun ajan.
Jalosteet kasvattavat vientiä – malto ja jauhe mullistavat markkinat
Yhä suurempi osa kermapäärynästä viedään nykyään jalostettuna, joko pakastettuna maltona tai jauheena. Barain mukaan tämä on todellinen ”vallankumous” vientialalle, koska:
- hävikin määrä vähenee merkittävästi
- suuret määrät voidaan kuljettaa ilman, että yksittäisiä hedelmiä pilaantuu
- logistiikkakustannukset ovat pienemmät kuin tuoreen hedelmän lentorahdissa
Maltoa käyttävät ulkomailla muun muassa jäätelövalmistajat, leipomot ja niin kutsutut ”pulp-shot”-kahvilat, joissa asiakkaat voivat nauttia hedelmäpohjaisia juomia ja välipaloja. Haasteena on kuitenkin se, että malto täytyy varastoida ja kuljettaa noin –18 °C lämpötilassa, mikä vaatii toimivan kylmäketjun.
Kermapäärynä tarjoaa mahdollisuuden myös pienviljelijöille
Kolarissa Shivareddy suunnittelee liiketoimintansa laajentamista siten, että hän myy jatkossa paitsi kokonaisia hedelmiä myös jalostettua maltoa. Tavoitteena on perustaa oma jalostusyksikkö, joka hyödyntäisi sen osan sadosta, jota ei ehditä tai kannata myydä tuoreena.
Malton irrottaminen ja sen jäähdyttäminen –20 °C:een vaatii kuitenkin merkittävää investointia laitteisiin, kylmävarastoihin ja energiaan. Tämä merkitsee monille viljelijöille ajattelutavan muutosta: pelkästä raakahedelmän tuottajasta täytyy siirtyä kohti jalostavaa elintarvikealan yrittäjyyttä.
Shivareddyn mukaan kermapäärynä on erikoisessa väliinputoajan asemassa. Kysyntä kasvaa voimakkaasti, mutta viljely ei ole vielä laajassa mittakaavassa ”high-tech”-tasolla, koska kasvi on luonnostaan niin kestävä. Se:
- kasvaa köyhässäkin maaperässä
- tarvitsee vain vähän kastelua
- selviää pääosin sadeveden varassa
Tämä tarkoittaa, että viljelijöiden ei ole ollut pakko investoida kalliisiin kastelujärjestelmiin, sensoreihin tai tarkasti kontrolloituihin kasvuympäristöihin. Toisaalta se myös hidastaa teknologian ja jalostusratkaisujen käyttöönottoa, vaikka juuri niissä piilee suurin lisäarvopotentiaali.
Kermapäärynä ja kansainvälinen politiikka – esimerkkejä vaalipiireistä
Kermapäärynän kaltaiset erikoisviljelykasvit liittyvät yhä tiiviimmin myös politiikkaan ja aluekehitykseen. Paikalliset ja kansalliset päättäjät joutuvat pohtimaan, miten tukea viljelijöitä investoinneissa jalostukseen, vientiin ja kylmäketjuun. Vastaavia keskusteluja käydään myös Euroopassa, missä uusiin kasveihin ja maatalouden rakennemuutokseen liittyvät kysymykset nousevat esiin vaaleissa ja täytevaaleissa.
Esimerkiksi Isossa-Britanniassa Liberaalidemokraattien Jake Austinin asettaminen Makerfieldin täytevaalien ehdokkaaksi on osa laajempaa keskustelua siitä, miten maaseutua, elintarviketuotantoa ja kestävää maataloutta tulisi tukea poliittisella tasolla. Kermapäärynän kaltaiset menestystarinat Intiasta osoittavat, että oikeilla päätöksillä ja tutkimuspanostuksilla voidaan luoda uusia tulonlähteitä ja vientimahdollisuuksia myös haastavilla viljelyalueilla.
Ei sisällä instagram post:eja
