Makerfieldin historialliset täytevaalit: mitä äänestäjät todella haluavat muuttaa?

Luoteis-Englannissa, pienten entisten kaivoskaupunkien ja kylien muodostamassa Makerfieldin vaalipiirissä, turhautuminen Yhdistyneen kuningaskunnan tilaan kuuluu jokaisessa keskustelussa. Moni asukas tiivistää tunnelman lauseisiin kuten ”Britannia on rikki”, ”meidät on unohdettu” ja ”nyt tarvitaan muutos”.

Näissä täytevaaleissa Makerfieldissä panokset ovat poikkeuksellisen suuret. Vaalipiiri, joka edellisissä parlamenttivaaleissa vastasi vain 0,1 prosentista koko maan äänistä, ei ole nyt vain valitsemassa uutta kansanedustajaa 18. kesäkuuta – se saattaa samalla olla valitsemassa seuraavaa pääministeriä.

Andy Burnham ja tie kohti pääministeriyttä

Työväenpuolueen ehdokas, Greater Manchesterin pormestari Andy Burnham, on ilmoittanut, että jos hänet valitaan Makerfieldin kansanedustajaksi, hän aikoo pyrkiä mukaan puolueen mahdolliseen johtajakilpaan syrjäyttääkseen Sir Keir Starmerin Downing Streetiltä. Makerfieldistä on siis tullut eräänlainen koko maan politiikan näyttämö, jossa paikallinen ja valtakunnallinen kietoutuvat yhteen.

Ennen kuin Burnham voi tähyillä Labourin johtoon, hänen on kuitenkin voitettava kovin haastajansa Makerfieldissä: paikallinen putkimies Robert Kenyon, joka edustaa Reform UK -puoluetta. Reform UK haluaa murtaa perinteisten puolueiden otteen Westminsteristä ja rakentaa poliittista nousuaan juuri tyytymättömyyden varaan.

Reform UK väittää, että Britannia on ”rikki”, kun taas Burnham kuvaa maata olleen ”väärällä polulla 40 vuotta”. Vaikka poliittinen retoriikka on kärjekästä, keskustelut Makerfieldin asukkaiden, yrittäjien ja kampanjoijien kanssa paljastavat huomattavasti vivahteikkaamman tunnelman.

Kasvava talous – mutta jakautunut vaalipiiri

Ashton-in-Makerfield, vaalipiirin suurin kaupunki, tarjoaa yhden Makerfieldin kahdesta kasvot. Rose’s Cafe -kahvilassa paikalliset nauttivat aamiaissämpylöitään, ja yrittäjä Yasmin Ratcliffe kertoo avanneensa kahvilansa tänne vuonna 2023 sen sijaan, että olisi sijoittanut kotikaupunkiinsa Leighiin. Paikallishallinto käyttää 6,6 miljoonaa puntaa Ashtonin keskustan elvyttämiseen, ja Ratcliffe näkee ajankohdan loistavana liiketoiminnan kasvattamiselle.

Monilla mittareilla Makerfield näyttääkin pärjäävän hyvin: keskipalkat ovat maan keskiarvoa korkeampia ja omistusasuminen on yleistä. Greater Manchesterin alue, johon Makerfield kuuluu, on taloudellisessa kasvussa – Manchesterin kaupunki on houkutellut kehityshankkeita, palvelualan startupeja ja yliopistosta valmistuneita, mikä on luonut todellista talousbuumia.

Silti Manchesterin menestys ei ole nostanut kaikkia Makerfieldin ”veneitä”. Vaalipiiri on selvästi jakautunut: lännessä sijaitsevat paremmin toimeentulevat kaupunginosat Ashton, Orrell ja Winstanley, kun taas idässä Platt Bridge, Abram ja Hindley kamppailevat köyhyyden, ympäristöongelmien ja palveluiden heikkenemisen kanssa.

”Rikki Britannia” näkyy arjessa: jäteröykkiö, tulvat ja tuen puute

Idän alueilla puhe ”rikki olevasta Britanniasta” konkretisoituu jokapäiväisissä ongelmissa. Bickershaw’n kylässä sijaitseva laiton kaatopaikka on kasvanut vuodesta 2024 lähtien valtavaksi jätevuoreksi. Lukuisista valituksista, tulipalosta viime kesänä ja rikostutkinnasta huolimatta jätevuori seisoo yhä paikallaan.

Jo neljännesmailin päässä pistävä haju on sietämätön. Lähistöllä asuva Nicha Rowson kertoo perheensä elävän jätteiden ja rottaongelman varjossa. Keittiön kattoa on jouduttu purkamaan tuholaisten takia, ja samaa käyvät läpi myös naapurit. Rowsonin mielestä liikkumaton jätevuori symboloi maata, jossa järjestelmä ei toimi ja jossa ”ihmiset eivät ole etusijalla”.

Platt Bridgessä asukkaat ovat kärsineet vakavista tulvista kahdesti yhden vuosikymmenen aikana. Vuonna 2015 viranomaiset vakuuttivat Dawn Roydsille, että kyseessä oli yksittäinen ”Jumalan teko”. Uudenvuodenpäivänä 2025 hän heräsi sinisten vilkkuvalojen loisteeseen ja lelujen kelluessa olohuoneessa – tällä kertaa lupaukset tuntuivat tyhjiltä.

Hallitus kertoo sijoittaneensa vuodesta 2024 lähtien 2,65 miljardia puntaa tulvasuojeluun eri puolilla maata, ja vuosille 2026–2027 Platt Bridgen ja lähialueiden tulvasuojeluun on varattu 329 000 puntaa. Dawn on silti vakuuttunut, että tulvat palaavat. Hänelle se on todiste siitä, ettei ”Great Britain” ole enää suuri: ”Olemme ehdottomasti rikki.”

Tutkimukset vahvistavat: ihmiset kokevat maan olevan rikki

Ajatus ”rikki olevasta Britanniasta” ei rajoitu Makerfieldiin. Ajatushautomo More in Common julkaisi viime vuonna raportin, jonka mukaan sana ”broken” oli yleisin ilmaus, jolla britit kuvaavat maataan. Sama tunne on noussut esiin myös ajatushautomon Makerfieldissä järjestämissä fokusryhmissä.

”He sanoivat, että Britannia ei toimi, että nykytila ei toimi”, kertoo More in Commonin johtaja Luke Tryl. Samalla hän kuitenkin huomauttaa paradoksista: ihmiset luottavat naapurustoihinsa ja kuvaavat usein omaa asuinaluettaan ”hyväksi”. Hänen mukaansa maa ”narisee liitoksissaan ylhäältä”, mutta yhteisöjen perusta vaikuttaa edelleen vahvalta.

Reform UK kertoo puolestaan, että iskulause ”Britain is broken” on ”uponnut ihmisiin” koko maassa. ”Se ei ole jotain, mitä meidän pitäisi jatkuvasti toistaa, jotta se uppoaisi ihmisten mieleen – useimmat vain tietävät, että Britannia on rikki”, puolueen lähde kuvailee.

Reform UK:n paikallinen kampanja vastaan Burnhamin valtakunnalliset odotukset

Reform UK:n ehdokas Robert Kenyon rakentaa kampanjaansa hyvin paikallisten kysymysten varaan. Hän vastustaa esimerkiksi uusien asuinalueiden rakentamista suojellulle viheralueelle ja pyrkii profiloitumaan ”tavallisena paikallisena jätkänä”, joka ymmärtää Makerfieldin arjen.

Ovilta oville -kampanjoinnissa Reform UK maalaa kontrastin Andy Burnhamiin, jota puolue syyttää siitä, että tämä käyttää Makerfieldiä ”ponnahduslautana” pääministerin virkaan. Samaa sävyä kuuluu Ashtonin pääkadulla, jossa Lewis Ash toteaa: ”En halua, että Makerfield on Andy Burnhamin ponnahduslauta.”

Saman ostoskeskuksen alueella Daniel Jones suhtautuu skeptisesti kaikkiin ehdokkaisiin. Hänen mukaansa jokaisella on ”oma agendansa… oman uransa edistämiseksi”. Tämä epäluulo eliitin motiiveja kohtaan on osa laajempaa kansallista trendiä, jota myös Makerfield heijastaa.

Burnham käy kampanjassaan samanaikaisesti kolmea keskustelua: paikallisten kanssa Makerfieldissä, Labourin kansanedustajien kanssa, jotka voivat ratkaista hänen mahdollisuutensa puolueen johtoon, sekä koko kansakunnan kanssa. Hän pyrkii pitämään viestinsä mahdollisimman paikallisena ja korostaa esimerkkejä kustannusten nousun helpottamisesta, kuten halvemmat bussiliput Greater Manchesterissa.

Sekä Burnhamin että Reform UK:n kampanjat kertovat käyneensä läpi jokaisen oven useaan kertaan. Burnhamin tiimi lähettää ehdokkaan itse puhumaan erityisesti epävarmoille äänestäjille, usein juuri paikallisista ongelmista. Haastavat keskustelut nähdään välttämättöminä vaalipiirissä, joka on perinteisesti valinnut Labourin jo 120 vuoden ajan, mutta jossa Reform UK voitti jokaisen vaalilautakunnan viime toukokuun paikallisvaaleissa.

Vihreät, konservatiivit, liberaalidemokraatit ja Restore Britain haastavat kaksinkamppailun

Vaikka kadunkuvassa näkyy enimmäkseen Reform UK:n ja Burnhamin julisteita, muutkin puolueet tavoittelevat Makerfieldin ääniä. Vihreiden ehdokas Sarah Wakefield haluaa tarjota ”enemmän toivoa” ja ”parempia ratkaisuja” äänestäjille. Konservatiivien Michael Winstanley, entinen Wiganin pormestari, profiloituu ”yhteisön puolestapuhujana”, kun taas liberaalidemokraattien Jake Austin väittää puolueensa tarjoavan parhaat keinot kotitalouksien elinkustannusten laskemiseen.

Paikallisten kampanjoijien mukaan täytevaalit ovat äärimmäisen tasaiset, osin uuden Restore Britain -puolueen takia. Puoluetta johtaa entinen Reform UK:n kansanedustaja Rupert Lowe, ja harvoissa vaalipiirissä tehdyissä mielipidemittauksissa Restore on kivunnut kolmannelle sijalle. Puoluetta on osaltaan nostanut esiin myös maailman rikkaimman miehen, Elon Muskin, tuki X-alustalla.

”Ihmiset ovat kyllästyneitä”, kuvailee yksi Restore Britainin ovikampanjoija, joka kuuluu kuuden puolueen lippiksiin ja T-paitoihin pukeutuneen aktivistin joukkoon. He nostavat esiin teini-ikäisen Henry Nowakin surman syyksi äänestää Restorea. Puolue vaatii kansanäänestystä kuolemanrangaistuksen palauttamisesta murhista tuomituille.

Burnham ja Reform UK haluavat sen sijaan puhua teollisuuden uudelleenrakentamisesta ja korkean teknologian valmistuksesta. Heidän mukaansa se voisi kääntää UK:n talouden alamäen ja luoda uusia hyvin palkattuja työpaikkoja Makerfieldiin ja sen kaltaisille alueille.

Kaivoshistoriasta teknologiaunelmiin

Makerfieldissä elää vahva nostalgia kivihiilikaivosten aikakaudesta. Kirjailija George Orwell kuvasi alueen kaivoksia teoksessaan ”Road to Wigan Pier”, mutta nämä hiilikaivokset ovat jo kauan sitten sulkeutuneet. Tilalle ovat tulleet varastot ja logistiikkakeskukset – työpaikat, jotka eivät kaikkien mielestä tarjoa samoja mahdollisuuksia kuin teollinen menneisyys.

Vain lyhyen matkan päässä yhdeltä Orwellin aikanaan vierailemista kaivoksista Ashton Bears -nimisen amatöörirugbyseuran kentillä juoksee kymmeniä nuoria miehiä, jotka menneinä vuosikymmeninä olisivat todennäköisesti työskennelleet kaivoksessa. Seuran sihteeri Mark Webster on ylpeä siitä, mitä vähillä resursseilla on saatu aikaan, mutta hän kamppailee vapaaehtoisten ja lahjoittajien hupenemisen kanssa.

Websterin mielestä vähenevä tuki urheilulle ja nuorille on oire kaupungista, joka on jätetty ”mädäntymään” talousvaikeuksien keskelle. ”Ainoa asia, johon täällä uskotaan meidän lasten olevan kelvollisia, on työskentely varastoissa”, hän sanoo. Hän uskoo, että oikeanlainen uudelleenteollistaminen voisi olla vastalääke: ”Miksi meillä ei ole tietotekniikan työpaikkoja täällä? Jos puhumme teollistumisesta, miksei meillä ole sotilasteknologian yrityksiä?”

Äänestäjät äänessä – vaalit koko maan mittakaavassa

Makerfieldin täytevaaleissa paikalliset kysymykset, kuten tulvasuojelu, laittomat kaatopaikat, joukkoliikenne ja nuorten tulevaisuus, kietoutuvat valtakunnalliseen keskusteluun maan suunnasta. Monelle asukkaalle nämä vaalit ovat ensimmäinen kerta pitkään aikaan, jolloin he kokevat, että ”tämä on meistä ja meidän tarpeistamme” – kuten Mark Webster asian tiivistää. ”Tämä on ainoa mahdollisuus, joka meillä koskaan tulee olemaan.”

Poliittisten analyytikoiden mielestä Makerfield on nyt eräänlainen varjopääministerivaali. Manchesterin yliopiston politiikan professori Rob Ford kuvaa tilannetta ”pääministeriä ennakoivaksi äänestyksesi”. Burnhamin voitto osoittaisi hänen pystyvän kukistamaan Reform UK:n tiukassa kamppailussa – kyvyn, jota hän voisi käyttää argumenttina Labourin johtajuuskisassa. Reform UK:n voitto taas lisäisi puolueen momentumia ja horjuttaisi sekä Labouria että Burnhamin henkilökohtaisia tavoitteita. ”Siksi panokset ovat niin korkeat”, Ford arvioi.

Vaikka sanonta ”kaikki politiikka on paikallista” ei täysin päde Makerfieldin poikkeukselliseen tilanteeseen, vaalipiiri paljastaa, miten paikallinen tyytymättömyys, taloushuolet ja turvallisuuskysymykset voivat nopeasti muuttua koko maan politiikkaa muokkaavaksi voimaksi.

Kansainvälinen ilmiö: kun kotiseutu nousee maailman kartalle

Makerfieldin tilanne ei ole ainutlaatuinen. Monissa maissa pieni vaalipiiri tai paikallinen liike voi yhtäkkiä nousta valtakunnallisen – ja jopa kansainvälisen – huomion keskiöön. Sama ilmiö näkyy myös kulttuurissa ja musiikissa. Esimerkiksi Puerto Ricossa yksittäinen kotisaaresta kertova kappale voi nousta viraaliksi ja käynnistää laajan keskustelun siitä, miten paikalliset näkevät oman identiteettinsä, taloudellisen tilanteensa ja tulevaisuutensa. Tätä käsitellään tarkemmin artikkelissa mitä puertoricolaiset ajattelevat viraalista kotisaarestaan kertovasta laulusta ja sen kuvaamasta arjesta, jossa näkyy, miten vahvasti ihmiset samaistuvat omaan kotiseutuunsa – aivan kuten Makerfieldin äänestäjät tekevät nyt politiikan tasolla.

Ei sisällä instagram post:eja