Skotlanti osoitti sitkeytensä – virheistään huolimatta miesten maaottelu Marokkoa vastaan täynnä luonnetta
Skotlannin jalkapallomaajoukkue koki niukan 1–0-tappion Marokolle Bostonissa pelatussa MM-lopputurnauksen ottelussa, mutta tulos ei kerro koko tarinaa. Steve Clarken ryhmä horjui alussa, mutta nousi vaikeuksien keskeltä osoittamaan, miksi tätä joukkuetta ei voi aliarvioida – ei edes maailman kärkimaita vastaan.
Marokko vyöryi päälle heti avausminuuteilla
Ottelu alkoi Skotlannille painajaismaisesti. Marokko iski avausmaalinsa vain 71 sekunnin pelin jälkeen, kun Brahim Diazin oivaltava syöttö löysi Ismael Saibarin, joka viimeisteli kliinisesti. Skotlannin puolustus ei ehtinyt reagoida, ja Clarken etukäteen suunnittelema puolustuksellinen balanssi rikkoutui saman tien.
Marokko, maailmanlistan kuutonen ja kahden ja puolen vuoden tappioton putkessa, hallitsi peliä täydellisesti ensimmäisen puolituntisen ajan. Pallovarma, liikkeeltään älykäs ja teknisesti ylivertainen joukkue pelasi skotlantilaiset pitkiksi jaksoiksi varjojen perässä juokseviksi statisteiksi.
Achraf Hakimi oli kentän näkyvimpiä hahmoja – hetken oikea laitapuolustaja, seuraavassa tilanteessa vasen laitahyökkääjä. Skotlannin oli vaikea lukea hänen jatkuvaa liikkumistaan, ja juuri siihen Clarke oli yrittänyt varautua kokoonpanovalinnoillaan.
Clarkelta rohkea ratkaisu – suunnitelma mureni heti alussa
Skotlannin päävalmentaja Steve Clarke on urallaan saanut paljon kritiikkiä varovaisesta pelitavastaan ja haluttomuudestaan ottaa riskejä. Marokkoa vastaan hän kuitenkin lähti poikkeuksellisen rohkealla ja taktisesti kunnianhimoisella ratkaisulla.
Kieran Tierney pelasi Roberton edellä vasemmalla laidalla, jotta kaksikko voisi yhdessä rajoittaa Hakimin ja Diazin vaarallista yhteistyötä. Ajatus oli selvä: kaksi kokenutta ja taktisesti valveutunutta pelaajaa yhtä maailman parhaista laitapareista vastaan.
Teoria kuitenkin romahti käytännössä heti aloitusvihellyksen jälkeen. Jo ensimmäisen minuutin jälkeen skotlantilaiset joutuivat takaa-ajoasemaan, ja Marokko näytti hetken siltä, että se voisi ratkaista ottelun jo ennen taukoa. Vaikka afrikkalaisjoukkue loi useita vaarallisia paikkoja, kliinisyys viimeisellä kolmanneksella puuttui – ja juuri se piti Skotlannin hengissä.
Skotlanti kestää myrskyn ja kasvaa peliin
Ensimmäisen puolen tunnin aikana Skotlanti oli köysissä. Marokko vyörytti hyökkäyksiään aalto toisensa perään, ja skotlantilaiset joutuivat lähinnä suojelemaan omaa rangaistusaluettaan, blokkaamaan laukauksia ja voittamaan kaksinkamppailuja selviytymismoodissa.
Silti jokainen minuutti ilman lisämaalia oli Skotlannille voitto. Jack Hendry teki kaksi ratkaisevaa katkoa, ja maalivahti Angus Gunn venyi yhteen ottelun tärkeimmistä torjunnoista, kun Marokko näytti jo karkaavan kahden maalin johtoon.
Kun marokkolaisten energia alkoi hiipua avausjakson loppua kohti, ottelun kuva muuttui. Skotlanti alkoi saada enemmän pallokosketuksia, uskalsi nousta korkeammalle ja pakotti vastustajan puolustussuuntaan tavalla, jota tuskin moni odotti ensimmäisten minuuttien perusteella.
Taukoon mennessä skotlantilaiskannattajien kasvoilla näkynyt kauhunsekainen ilme alkoi vaihtua varovaiseen toiveikkuuteen. Vaikka todellisia huippupaikkoja ei vielä syntynyt, joukkue osoitti, ettei se ollut tullut kentälle vain puolustamaan kohtaloaan.
Toisella jaksolla luonne ja tahto nousevat esiin
Toisen puoliajan aikana Skotlanti jatkoi nousujohteista esitystään. Pelin painopiste tasoittui, ja vaikka Marokko säilyi teknisesti edellä, ero ei ollut enää yhtä räikeä. Skotlanti alkoi voittaa enemmän kakkospalloja, prässätä rohkeammin ja pakottaa vastustajan virheisiin.
Skotlannilla oli kaksi kiistanalaista rangaistuspotkutilannetta – ensin Scott McTominayn ja myöhemmin John McGinnin kaatumiset boksissa herättivät voimakkaita reaktioita niin kentällä kuin katsomossa. Molemmat tilanteet olivat rajatapauksia: sellaisia, joita on nähty vihellettyinä, mutta joita tuomari voi toisaalta myös perustellusti jättää viheltämättä.
Rangaistuspotkujen puuttuminen sekä se, ettei Marokko joutunut pelaamaan vajaalla, lisäsi väistämättä skotlantilaisten turhautumista. Clarken mukaan erityisesti McGinnin tilanne olisi voinut hyvinkin kääntyä heidän edukseen toisena päivänä.
Clarke heittää varovaisuuden romukoppaan
Ottelun lopussa nähtiin täysin toisenlainen Steve Clarke kuin mihin hänen urallaan on totuttu. Valmentajaa, jota on usein arvosteltu liiallisesta varovaisuudesta, ei ollut enää tunnistaa.
Viimeisten minuuttien aikana Clarke teki rohkeita, jopa uhkarohkeita vaihtoja. Kentälle tulivat Ben Gannon-Doak, Lyndon Dykes ja Ross Stewart, ja McTominay työnnettiin käytännössä kärkipelaajaksi. Skotlanti avasi puolustustaan ja jätti taakseen tilaa, mutta viesti oli selvä: tämän joukkueen ei aiota antaa hävitä ilman, että se taistelee loppuun asti.
Skotlanti ei saanut yhtään laukausta kohti maalia, mutta se ei tarkoita, etteikö vaarallisia hetkiä olisi ollut. McTominay laukoi sivuverkkoon, Dykes puski yli ja McTominayn toinen yritys blokattiin viime hetkellä. Marokon puolustuksessa hermot alkoivat kiristyä, ja muun muassa toppari Chadi Riad reagoi yhteen purkupalloon huutamalla raivoisasti keskikentälleen.
Ottelun loppuhetket olivat kaikkea muuta kuin sitä, mitä ensimmäisten minuuttien perusteella olisi voinut kuvitella. Siinä missä Marokko oli alussa hallinnut mielin määrin, lopussa se joutui puolustamaan epätoivoisesti tulostaan.
Niukka tappio, mutta elintärkeä maaliero säilyi
Lopputulos 1–0 Marokolle oli Skotlannille karvas, mutta isossa kuvassa siedettävä. MM-turnauksen lohkovaiheessa parhaiden lohkokolmosten jatkoonpääsyn kannalta maaliero voi osoittautua ratkaisevaksi, ja ruma tappiolukema olisi voinut koitua myöhemmin kohtalokkaaksi.
Skotlannin jatkohaaveet elävät yhä. Edessä on ottelu Brasiliaa vastaan, josta joukkue saattaa tarvita vain pisteen – tai jopa pelkkä hyvä maaliero voi riittää, mikäli muiden otteluiden tulokset menevät sopivasti ristiin. Joukkue matkustaa Miamiin pettyneenä, mutta samalla vakuuttuneena siitä, että se pystyy haastamaan kenet tahansa.
Tämä ottelu erosi selvästi EM-kisojen tappio-ottelusta Unkaria vastaan, jossa Skotlanti jäi liian passiiviseksi ja putosi turnauksesta vaisulla esityksellä. Nyt joukkue ei kuollut ihmetellen, vaan hyökkäsi rohkeasti ja osoitti, että se on oppinut aiemmista virheistään.
Miesten joukkue, joka ei taivu helposti
Vaikka Skotlanti ei ollut samalla tasolla Marokon kanssa puhtaassa pelillisessä osaamisessa, se osoitti olevansa joukkue, jossa on luonnetta, taistelutahtoa ja henkistä kestävyyttä. Puolustuspelaaminen oli ajoittain uhrautuvaa, ja pelaajat heittäytyivät laukauksien eteen ilman pelkoa.
Lewis Fergusonin pettynyt olemus ottelun jälkeisessä haastattelussa, Andy Robertsonin turhautunut elehtiminen ja Lyndon Dykesin kalpea ilme kertovat, kuinka lähellä joukkue tunsi olleensa pisteen nappaamista. Tämä ei ollut pelkkä kunniallinen tappio – se oli osoitus siitä, että Skotlanti on valmis kärsimään kentällä ja pakottamaan huippujoukkueet äärirajoilleen.
Samalla tavalla kuin suomalaisille kiekkofaneille ovat jääneet mieleen värikkäät tarinat legendaarisista pelaajista, kuten Teemu Selänteen värikäs lähipiiri ja sen yllättävätkin tarinat, myös Skotlannin tämänkertainen MM-taival rakentuu juuri tällaisista otteluista: peleistä, joissa laatueroja paikataan asenteella, kurinalaisuudella ja uskolla omaan tekemiseen.
Lopulta Skotlanti osoitti olevansa "flawed but relentless" – virheellinen, mutta armottoman sitkeä. Se ei ehkä ole vielä samassa liigassa Marokon kanssa pallollisessa pelissä, mutta henkisellä puolella joukkue kulkee jo nyt maailman huipun tahdissa.
Ei sisällä instagram post:eja
