Grooming-uhrien lapsuudessa saadut rikostuomiot yhä kumoamatta – järjestelmä pettää uhrit edelleen

Britanniassa tuhannet lapsina groomatut ja seksuaalisesti hyväksikäytetyt tytöt ja pojat kantavat yhä rikosrekisteriä teoista, joihin heidät pakotettiin. Kansallisen grooming-jengien tutkinnan johtanut Barones Louise Casey varoittaa, että uhreja petetään edelleen, vaikka hallitus on luvannut korjata vääryydet.

Barones Casey: armahdus pelkkä “laiska ratkaisu”

Barones Casey julkaisi kesällä 2023 laajan kansallisen auditoinnin ryhmämuotoisesta lapsiin kohdistuvasta seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Raportissa hän vaati hallitusta kumomaan kaikki väärät tuomiot, jotka perustuivat grooming‑uhrien pakottamiseen rikoksiin, kuten niin sanottuun lapsiprostituutioon.

Hallitus on sittemmin säätänyt lain, joka mahdollistaa armahdukset rikoksista, jotka on kirjattu “lapsiprostituutio”-rikosnimikkeen alle. Casey katsoo tämän olevan täysin riittämätöntä.

“He ovat valinneet helpon, ja jos olen julma, laiskan ratkaisun – he eivät ole perustaneet kunnollista järjestelmää, jossa kaikki väärät tuomiot käytäisiin läpi riittävällä huolellisuudella, ajattelulla ja toiminnalla”, Casey sanoo BBC:lle. Hänen mukaansa viranomaiset ovat tähän mennessä “epäonnistuneet”.

Hallitus: uhrit ohjataan valittamaan tapauskohtaisesti

Britannian sisäministeriö (Home Office) vakuuttaa vievänsä eteenpäin Caseyn suositusta ja tarkastelevansa tuomioita, joihin lapsena koettu seksuaalinen hyväksikäyttö on voinut vaikuttaa. Ministeriön mukaan grooming‑uhreja rohkaistaan ottamaan yhteyttä Criminal Cases Review Commission -lautakuntaan (CCRC), joka voi viedä tapaukset tuomioistuimiin, jos menestyksellisen valituksen mahdollisuus on “todellinen”.

Ongelma on, että järjestelmä siirtää vastuun uhreille: jokaisen on erikseen todistettava tapauksensa ja kestettävä pitkä, raskas prosessi – vuosikymmeniä vääryyttä kokeneiden ihmisten voimin.

Joannen tarina: yli 40 tuomiota uhriutta peittämässä

BBC:n haastattelema “Joanne” (nimi muutettu) on yksi tuhansista lapsina groomatuista, jotka kriminalisoitiin 1990–2010-luvuilla sen sijaan, että heidät olisi suojeltu. Hänet ryhdyttiin groomaamaan 15-vuotiaana, ja hän kertoo tulleensa raiskatuksi ja seksuaalisesti hyväksikäytetyksi yli 500 miehen toimesta eri puolilla maata.

Joanne pidätettiin toistuvasti alaikäisenä. Häntä kohdeltiin rikollisena, ei uhrina, ja hän päätyi oikeuden eteen. Ensimmäisen tuomionsa hän sai Wolverhamptonissa 17-vuotiaana 1990-luvun alussa – rikosnimikkeenä “loitering and soliciting”, eli kadulla oleskelu ja seksin tarjoaminen.

Oikeudessa hänelle kerrottiin, että hän on prostituoitu. “Minulla ei ollut henkistä tai emotionaalista kypsyyttä ymmärtää, mitä se tarkoittaa”, Joanne sanoo. Vasta aikuisena hän ymmärtää, että kyse oli raiskauksista ja järjestelmällisestä hyväksikäytöstä.

Joannen rikosrekisterissä on yli 40 prostituutioon liittyvää tuomiota. Ne ovat estäneet häntä hakemasta töitä, opiskelemaan, matkustamasta ulkomaille ja jopa toimimasta vapaaehtoisena lastensa koulussa. Uusi laki armahtaa osan hänen tuomioistaan, mutta ei kaikkia.

Aikuisiän tuomiot ja korvausten puute

Joannella on tuomioita myös ajalta, jolloin hän oli jo täyttänyt 18, mutta oli edelleen ihmiskaupan ja hyväksikäyttäjien kontrollin alla. Lainsäädäntö ei kuitenkaan kata aikuisena saatuja tuomioita, vaikka tekojen taustalla olisi selkeästi jatkunut grooming ja pakottaminen.

Joanne vaatii paitsi rikostuomioiden mitätöintiä myös taloudellista korvausta siitä elinikäisestä haitasta, jonka rikosrekisteri on aiheuttanut. Hänen mukaansa järjestelmä jatkaa uhrien rankaisemista, vaikka viranomaiset myöntävät, että nykyisten lakien mukaan hänet nähtäisiin uhrina.

Joanne haki CCRC:ltä tuomioidensa uudelleenkäsittelyä. Hakemus hylättiin, vaikka lautakunta myönsi, että tuomiot liittyivät ihmiskauppaan ja pakottamiseen. Perusteluna oli, että tuomiot olivat lainmukaisia tuon ajan lainsäädännön valossa.

“Olen uupunut taistelusta järjestelmää vastaan, joka jatkaa meidän rankaisemistamme”, Joanne kuvaa. “He lakaisevat kaiken maton alle. Meidät pitää korvata ja meidän kokemamme systeeminen vahinko pitää tunnustaa.”

Fionan kokemus: järjestelmä tuotti lisää rikosmerkintöjä

Myöskään kaikki grooming‑uhrien rikokset eivät liity prostituutioon. Fiona Goddard joutui teini-ikäisenä grooming-jengin kohteeksi asuessaan lastenkodissa Bradfordissa. Vuonna 2019 yhdeksän miestä tuomittiin hänen raiskaamisestaan ja ihmiskaupasta.

Fiona kertoo, ettei edes tiedä tarkkaa rikostensa määrää – hänen arvionsa mukaan niitä on 30–50. Suuri osa oli järjestyshäiriö- ja omaisuusrikoksia, jotka syntyivät suoraan hyväksikäytön aiheuttamasta trauma- ja tunnekuohusta.

Hän kertoo palaavansa lastenkotiin raiskattuna ja pahoinpideltynä, mutta lohdun sijaan hänet rajoitettiin fyysisesti, koska henkilökunta ei saanut halata tai tarjota läheisyyttä. Kun hän vastusti rajoittamista, seurauksena oli pidätyksiä ja uusia rikossyytteitä, kuten pahoinpitely tai vahingonteko.

Fiona myös rikkoi toistuvasti oikeuden määräämiä ehtoja, koska hyväksikäyttäjät repivät hänen sähköisen jalkapantansa irti ja heittivät sen pusikkoon. Hän jätti oikeuskäsittelyjä väliin, koska oli samaan aikaan “jossain raiskaustalossa, lukittuna makuuhuoneeseen”.

Fionan mielestä se, että hallitus puuttuu vain lapsiprostituutio-tuomioihin, tuntuu siltä kuin “he yrittäisivät pyyhkiä pois todisteita omista virheistään ja vääristä leimoistaan sen sijaan, että oikeasti korjaisivat ongelman”. Hän vaatii, että kaikkien selviytyjien tapaukset arvioidaan yksilöllisesti.

Jamien tapaus: lapsesta leimattu häiriköksi ja vangittu

Jamie Leigh Jones joutui Oldhamissa grooming-jengin uhriksi 12-vuotiaana. Ensimmäisen rikostuomionsa – julkiseen järjestykseen liittyvistä rikoksista – hän sai 13-vuotiaana. Hän arvioi, että hänet pidätettiin lapsena yli 100 kertaa.

“Kun olet lapsi, täynnä alkoholia ja huumeita, ja sinulle tehdään kamalia asioita eikä kukaan kuuntele, käytöksestäsi tulee avunhuuto”, Jamie kuvaa. Hänet kuitenkin nähtiin häirikönä, ei hätää kärsivänä lapsena.

Oldhamin magistraatit päättivät vieläpä “name and shame” -linjasta: hänen kasvokuvansa julkaistiin lehdissä, kun hän sai tuomion häiriökäyttäytymisestä kaupungin bussiasemalla. “Minusta tuli entistä suurempi kohde. Tuntui, että koko maailma oli minua vastaan ja olin täysin yksin”, Jamie kertoo.

14-vuotiaana Jamie tuomittiin neljän kuukauden suljettuun Red Bank Secure Unit -nuorisovankilaan Merseysidessa – samaan laitokseen, jossa oli pidetty myös lapsenmurhaaja Jon Venablesia. Hän kuvaa vankeutta “kauheaksi” ja vaatii, että kaikkien grooming‑uhrien rikosrekisteri käydään läpi ja puhdistetaan perusteellisesti.

Casey: tuomiot on mitätöitävä, ei vain armahdettava

Barones Casey painottaa, että nykyinen järjestelmä ei riitä. Pelkkä lapsiprostituutioon liittyvien tuomioiden armahdus ei hänen mukaansa ole “tarpeeksi hyvä, ei tarpeeksi nopea, ei tarpeeksi viisas”. Hän vaatii laajaa, valtion vetämää mitätöintiohjelmaa, jossa kaikki grooming‑uhrien rikostuomiot arvioidaan järjestelmällisesti.

Caseyn kansallinen auditointi sisälsi 12 suositusta, jotka hallitus on periaatteessa hyväksynyt, ja meneillään on myös laaja lakisääteinen kansallinen tutkinta sekä poliisioperaatio. Niihin kuuluu kohdennettuja paikallisia selvityksiä eri puolilla maata. Silti juuri rikostuomioiden kumoamisessa eteneminen on hänen mukaansa liian hidasta.

Alueelliset erot ja kansainvälinen kiinnostus

Uusi armahduslaki koskee vain Englantia ja Walesia. Skotlannissa hallitus kertoo toteuttavansa strategiaa kaupallisen seksuaalisen hyväksikäytön kitkemiseksi ja parantavansa tukea sekä tuoreiden että historiallisten hyväksikäyttötapausten uhreille. Pohjois-Irlannissa oikeusministeriö valmistelee armahdus- ja mitätöintijärjestelmän uudistamista ja aikoo tuoda uudet ehdotukset seuraavan parlamenttikauden aikana.

Grooming-skandaalien käsittely ja uhrien rikosrekisterien puhdistaminen herättää kasvavaa kiinnostusta myös muualla Euroopassa. Myös urheilun ja poliittisen eliitin ympärillä paljastuneet valtarakenteet ja väärinkäytökset ovat nostaneet esiin kysymyksen siitä, miten uhreja suojellaan ja miten heitä mahdollisesti on kriminalisoitu virheellisesti – keskustelu, joka muistuttaa esimerkiksi brittifutispiirejä ravisuttaneista kohuista, joissa seurajohto ja vaikuttajat ovat joutuneet selittelemään ratkaisujaan, kuten tapauksessa jossa Karren Brady puolustaa päätöstään jatkaa West Hamissa Sullivan-kohusta huolimatta.

Grooming‑uhrien kohdalla kyse ei ole vain maineesta, vaan konkreettisesta oikeusturvasta: siitä, että lapsena pakotetut teot eivät saa määrittää uhrien koko loppuelämää rikosrekisterin ja järjestelmän jatkaman leimautumisen kautta.

Ei sisällä instagram post:eja