Miksi puolustusrahoitusdiili ei riittänyt pitämään John Healeytä tehtävässään
John Healeyn ero Ison-Britannian puolustusministerin tehtävästä yllätti monia – ei siksi, että jännite puolustusbudjetista olisi ollut tuntematon, vaan siksi, että Healey ei koskaan näyttänyt tyypilliseltä luovuttajalta.
Lojaali puolustusministeri, joka ei yleensä kapinoinut
Healey tunnettiin pitkän linjan työväenpuolueen poliitikkona ja lojaalina ministerinä. Toisin kuin osa hänen edeltäjistään puolustusministerin tehtävässä, hän vältti systemaattisesti vuotamasta kulisseista kollegoitaan tai valtiovarainministeriötä vastaan.
Tapaamisissa toimittajien kanssa hän peitti oman turhautumisensa, toisti johdonmukaisesti samaa viestiä julkisuudessa ja suljettujen ovien takana, eikä rakentanut henkilökohtaista profiiliaan muiden kustannuksella. Julkinen kuva oli kurinalainen, jopa pidättyväinen.
Puolustusmenot eivät kasvaneet lupauksia vastaavasti
Viime kädessä hallituksen kyvyttömyys liikkua puolustusmenoissa samaa vauhtia kuin monet muut Euroopan maat – tai samaa tahtia kuin Healey itse oli luvannut – kulutti hänen luottamustaan. Sekä liittolaiset että puolustusteollisuus alkoivat kysyä, milloin hallituksen kovat puheet muutetaan konkreettisiksi teoiksi.
Iso-Britannia oli sitoutunut nostamaan puolustusmenot 2,5 prosenttiin bruttokansantuotteesta (BKT), mutta käytännön aikataulu ja rahoituksen mittakaava jäivät auki. Samaan aikaan Yhdysvallat – erityisesti Trumpin hallinnon aikana – painosti kumppaneitaan kantamaan suuremman vastuun puolustusinvestoinneista.
Healeyn virhearvio ja sisäiset jännitteet
Healey teki omia virhearvioitaan. Hän uskoi aluksi, että lupaus nostaa puolustusmenot 2,5 prosenttiin BKT:sta aiottua aiemmin riittäisi vastaamaan tarpeeseen. Puolustushallinnon ylimmät virkamiehet turhautuivat, kun kuulivat hänen väittäneen, ettei hän pyytäisi lisärahaa tämän tason yli – vaikka paineet kasvoivat.
Myöhemmin Healeyn oli pakko palata valtiovarainministeriön ja pääministerin puheille ja vaatia lisää. Samaan aikaan häntä syytettiin siitä, että hän oli sivuuttanut oman ministeriönsä muita ministereitä keskeisistä keskusteluista ja päätöksistä, mikä lisäsi sisäistä jännitettä puolustusministeriössä.
Taustalla kasvava kansainvälinen epävarmuus
Healeyn mukaan tehtävä oli selvä: hänen oli käännettävä suunta, jota hän kuvasi asevoimien ”ontoksi syövyttämiseksi” – vuosikausien alibudjetoinnin ja leikkausten aiheuttamaksi rapautumiseksi. Tilanne oli erityisen herkkä kansainvälisen turvallisuusympäristön kiristyessä.
Iso-Britannian armeijalta vaadittiin samanaikaisesti tukea Ukrainalle, Persianlahden liittolaisten suojelemista Iranin isku-uhkilta sekä jatkuvaa pelotetoimintaa Venäjän aggressiota vastaan arktisella alueella. Kaikki tämä kasvatti menotarpeita nopeammin kuin perinteinen budjettikehys olisi sallinut.
Mikä rahoituspaketissa ei riittänyt?
BBC:n tietojen mukaan Healey painosti kulisseissa pääministeriä suurempaan puolustusmenojen lisäykseen kuin mitä hänelle lopulta tarjottiin. Maanantaina pöydälle tuotu diili ei sisältänyt sitovaa aikataulua puolustusmenojen nostamiseksi 3 prosenttiin BKT:stä – tasolle, jonka hallitus oli ottanut kunnianhimoiseksi tavoitteekseen.
Healey vaati, että 3 prosentin raja olisi saavutettava viimeistään vuoteen 2030 mennessä. Hänelle tarjottu ratkaisu jäi tästä kauas. Tarjolla oli lisärahoitusta 13,5 miljardia puntaa neljän vuoden aikana. Puolustuslähteiden mukaan todellinen lisäys olisi kuitenkin vain noin 10 miljardia puntaa, kun niin kutsuttu ”valtiovarainministeriön kikkailu” otettaisiin huomioon – eli aiempien sitoumusten ja kirjanpidollisten erien vaikutus vähentäisi aidosti uutta rahaa.
Arvioiden mukaan noin 28 miljardia puntaa olisi tarvittu, jotta suuret leikkaukset oltaisiin voitu välttää kokonaan. Healeyn näkemyksen mukaan tarjottu paketti merkitsi tosiasiassa investointien supistumista, kun huomioidaan kasvavat vaatimukset ja uudet tehtävät.
0,08 prosentin lisäys ei riitä turvallisuuden takaamiseen
Healeyn kerrotaan sanoneen pääministerille, että käytännössä 0,08 prosenttiyksikön lisäys BKT-osuudessa ei yksinkertaisesti riittäisi pitämään maata turvassa. Hänelle esitelty suunnitelma nosti menot nykyisestä noin 2,6 prosentista vain 2,68 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä – selvästi alle hänen ja asevoimien johdon näkemän tarpeen.
Healey piti tätä liian pienenä korjauksena tilanteessa, jossa asevoimien kalusto, henkilöstö ja suorituskyky ovat jo valmiiksi kovan paineen alla. Siksi hän päätyi siihen, että hänen oli erottava – ei vain poliittisena eleenä, vaan viestinä siitä, että diili ei hänen mielestään turvannut maan puolustusta.
Kritiikkiä myös Healeyn linjaa kohtaan
Vaikka Healeyn päätöstä on kehuttu periaatteellisena tekona, hän on saanut osakseen myös arvostelua. Useat puolustusministeriön kanssa työskennelleet tahot muistuttavat, että budjetti oli jo valmiiksi ylibuukattu – pitkälti ajalta, jolloin Healey toimi varjopuolustusministerinä opposition riveissä.
Kun Labourin strateginen puolustusselvitys käynnistettiin, se lisäsi näitä rahoittamattomia tavoitteita ”merkittävästi”. Varsinainen vaikea osa – kuten eräs puolustuslähde totesi – oli aina ollut investointisuunnitelman rahoittaminen eli lisävarojen hankkiminen poliittisen ja taloudellisen paineen alla.
Lähteiden mukaan Healey uskoi loppuun asti, että budjetin voisi tasapainottaa suurilla sisäisillä muutoksilla, uudelleenpriorisoinneilla ja tehostamisella. Jotkut kuvasivat tätä oletusta ”osaamattomaksi” tai vähintään naiiviin toiveajatteluun nojaavaksi.
Pääministerin ase heikkenee – vahvistuuko asevoimien ääni?
Healeyn erohetki ei olisi voinut olla hankalampi: kansainvälinen tilanne on epävakaa, sotilaalliset riskit kasvavat ja Iso-Britannian pitkän aikavälin puolustussuunnitelmat ovat edelleen osin auki. Ero korostaa, miten herkässä tasapainossa poliittinen tahto, talousrealiteetit ja sotilaallinen tarve tällä hetkellä ovat.
Poliittisesti viesti on selvä: ero saa pääministerin näyttämään heikommalta, kykenemättömältä kokoamaan yhtenäistä linjaa puolustuspolitiikan ympärille. Toisaalta avoin kysymys kuuluu, onnistuiko Healey viimeisellä teollaan puolustusministerinä vahvistamaan asevoimien neuvotteluasemaa – pakottiko hänen lähtönsä hallituksen ottamaan puolustusrahoituksen uuteen tarkasteluun.
Samankaltaisia jännitteitä valtion vallan, moraalin ja yksilönvapauden välillä on nähty myös kulttuurissa ja taiteessa. Esimerkiksi David Hockneyn luoma rauhallinen, homoeroottinen paratiisi aikana, jolloin homoseksuaalisuus oli rikos, muistuttaa siitä, miten järjestelmän ja yksilön välinen ristiriita voi synnyttää sekä poliittista että taiteellista vastarintaa. Samoin Healeyn ero on eräänlainen protesti rahoituslinjaa vastaan – yritys vetää raja sen suhteen, mitä hän piti turvallisuuden kannalta hyväksyttävänä.
Ei sisällä instagram post:eja
