Ammattiliiton johtaja varoittaa: Labour voi luovuttaa vallan Reformille ilman rajua suunnanmuutosta
Britannian suurimman ammattiliiton Unisonin uusi pääsihteeri Andrea Egan valmistautuu ensimmäiseen liittokokoukseensa liiton johdossa. Yli 30 vuotta ruohonjuuritason kampanjoijana toiminut Egan nousi yllättäjänä valtaan, kun hän voitti istuvan pääsihteerin Christina McAnean viime joulukuussa käydyssä vaalissa.
”Helpotuksesta pettymykseen” – Labour ei ole lunastanut lupauksiaan
Egan on kuvaillut Unisonia aiemmin ”nukkuvaksi jättiläiseksi”, joka oli hänen mielestään liian alistuvainen Labour-puolueen johdolle. Ensimmäisessä haastattelussaan kansalliselle medialle hän kertoo jäsentensä viestin hallitukselle olevan selvä:
”Olen ollut hallitukselle hyvin suora. Kun Labour nousi valtaan, koimme valtavaa helpotusta. Mutta valitettavasti olemme jääneet kaipaamaan paljon. Yhteisöt kamppailevat tosissaan. Labour ei ole toimittanut lupaamaansa, ja oma valintani osoitti, kuinka epätoivoisesti jäsenet halusivat äänensä kuuluviin.”
Egannin mukaan, jos hallitus ei kuuntele paremmin työntekijöitä, Labour maksaa siitä poliittisen hinnan. Hän varoittaa, että tyytymättömyys ruokkii suoraan oikeistopopulistisen Reform UK -puolueen nousua.
Reform UK:n uhka: ”He eivät ole työntekijöiden puolella”
”Olen puhunut selkeästi siitä uhasta, jonka Reform tuo mukanaan. Emme me ole niitä, jotka ojentavat avaimet Downing Street 10:een Reformille – vaan Labour itse, ellei se muuta kurssiaan. Ja rajusti”, Egan sanoo.
Nigel Farage on yrittänyt houkutella ammattiliittoja katkaisemaan siteensä Labouriin ja siirtymään Reform UK:n taakse. Egan tyrmää ajatuksen suoralta kädeltä:
”Faragen avaus on taktisesti ovela siirto. Mutta kun katsoo Reformin toimintaa viimeisen 12 kuukauden aikana, on selvää, etteivät he ole työntekijöiden puolella. Jos Reform pääsisi hallitukseen, he hyökkäisivät eläkkeitä ja työsuojelua vastaan.”
Mitä Labourin pitäisi tehdä toisin?
Eganin mielestä Labourin on muutettava politiikkansa suuntaa, jos se aikoo säilyttää työväenliikkeen luottamuksen. Hän listaa useita selkeitä vaatimuksia:
- progressiivisten talous- ja sosiaalipolitiikkojen käyttöönotto
- merkittävät investoinnit infrastruktuuriin
- palkkojen ostovoiman palauttaminen ja reilu palkkakehitys
- julkisten palvelujen vahvistaminen ja laadun parantaminen
- ulkoistettujen palvelujen palauttaminen julkiseen tuotantoon (insourcing)
”Heidän täytyy varmistaa, että he toteuttavat ne lupaukset, jotka he antoivat tullessaan hallitukseen”, Egan painottaa.
Jännitteinen suhde Labouriin: rahaa ilman vastinetta
Jo kampanjoidessaan pääsihteerin paikasta Egan kuvaili Unisonin ja Labourin välistä suhdetta ”toimintahäiriöiseksi”. Hänen mukaansa jäsenet ovat olleet kyllästyneitä maksamaan puolueelle ilman konkreettisia tuloksia.
”Jäsenemme ovat ojentaneet Labourille rahaa vuodesta toiseen ja saaneet käytännössä ei mitään vastineeksi”, Egan sanoo. Unison maksaa Labourille merkittävän vuosittaisen jäsenmaksun eli affiliaatiomaksun, kuten tekee myös maan toiseksi suurin liitto Unite, jota johtaa vasemmistolainen Sharon Graham. Uniten jäsenet äänestävät ensi vuonna siitä, pitäisikö siteitä Labouriin löysätä.
Egan itse erotettiin Labourista sen jälkeen, kun hän oli jakanut sosiaalisessa mediassa viestejä marxilaisesta Socialist Appeal -ryhmästä, joka on sittemmin kielletty puolueen sisällä. Egan korostaa olleensa aina Labourin jäsen ja sanoo, ettei ero ollut hänen valintansa.
Unison ei vielä katkaise siteitä, mutta paine kasvaa
Unisonin tämän viikon Brightonin konferenssissa 1 300 edustajaa keskustelee liiton suhteesta Labouriin. Täydellinen irtautuminen – niin sanottu disaffiliaatio – ei kuitenkaan ole vielä virallisesti äänestettävänä.
”Olemme tällä hetkellä Labouriin affilioitunut liitto. Jos se muuttuu, siitä päättävät alueelliset jäsenemme. Minun tehtäväni on varmistaa, että heidän äänensä kuuluu”, Egan sanoo.
Vaikka Egan torjuu Faragen Reform-vaihtoehdon, hän suhtautuu myönteisesti Jeremy Corbynin ja Zarah Sultanan viime vuonna perustamaan Your Party -puolueeseen, joka pyrkii tarjoamaan vasemmistolaisen vaihtoehdon Labourille. Puolue ei kuitenkaan onnistunut tekemään suurta läpimurtoa Englannin toukokuun paikallisvaaleissa.
”Your Party antoi ihmisille mahdollisuuden lähettää Labourille varoituksen, että sen on muututtava. On surullista, että tuo varoitus näyttää nyt tulevan Reformilta”, Egan arvioi.
Sosiaalipolitiikan kiistat: lapsilisäkatto ja polttoainetuet
Eganin mukaan Labour on tehnyt virheitä, jotka ovat vieraannuttaneet sen monista työntekijöistä ja Unisonin jäsenistä – ihmisistä, jotka kaksi vuotta sitten odottivat innolla uutta hallitusta.
”Kyse ei ole vain siitä, ettei Labour ole toimittanut lupauksiaan. He ovat myös hyökänneet meidän liikkeemme ja jäsenistömme kimppuun”, hän sanoo ja viittaa erityisesti talven polttoainetukien leikkauksiin sekä viivyttelyyn kahden lapsen etuuskaton poistamisessa.
Maahanmuuttopolitiikka ja hoivatyön kriisi
Eganin sydäntä lähellä on erityisesti maahanmuuttajataustaisten hoivatyöntekijöiden asema. Hallituksen suunnitelma pakottaa jo Britanniassa työskentelevät siirtotyöntekijät odottamaan jopa 15 vuotta ennen pysyvää oleskelulupaa on herättänyt hänen mukaansa valtavaa pelkoa ja epävarmuutta.
”Olen kirjoittanut pääministerille, lobannut parlamenttia ja järjestänyt mielenosoituksia. Viestini on selvä, riippumatta siitä, kuka Labouria johtaa: haluan tämän politiikan romutettavan nyt heti”, Egan sanoo.
Tässä keskustelussa Labourin kärkinimistä Andy Burnham on herättänyt ristiriitaisia tunteita. Egan kiittelee Burnhamia tämän työstä siirtotyöläisten oikeuksien puolustajana, mutta huomauttaa, että Burnham on samaan aikaan ilmoittanut tukevansa sisäministerin maahanmuuttolinjan ”yleistä suuntaa”.
Uusi linja: aktiivisempaa kampanjointia ja vähemmän varovaisuutta
Egan haluaa muuttaa Unisonin toimintatapaa perin pohjin. Hän kuvaa itseään trans-ihmisten liittolaiseksi ja kertoo, että Unison harkitsee oikeustoimia korkeimman oikeuden biologista sukupuolta koskevan ratkaisun ja sen pohjalta annetun tasa-arvoviranomaisen (EHRC) ohjeistuksen vuoksi.
Myös työtaistelulinja on koventumassa. Egannin mukaan Unison on aiemmin ollut ”hieman riskinkarttaja” suhteessa lakkoihin ja muihin painostustoimiin. Hänen johdollaan liitto ei aio olla yhtä varovainen.
”Lakot täytyy tietenkin säilyttää viimeisenä keinona. Mutta olen tehnyt selväksi, että jos paikallishallinnon työntekijöille tarjottua 3,3 prosentin palkankorotusta ei paranneta, meidän on valmistauduttava äänestyksiin työtaistelutoimista”, Egan sanoo.
”Lakko on meidän tapamme kertoa työnantajille, ettemme tyydy muruihin pöydän reunalta. Emme hyväksy matalapalkkaisuutta emmekä reaalipalkkojen leikkauksia.”
Tausta sosiaalialalta liiton huipulle
Eganin oma tausta on syvällä julkisissa palveluissa. Hän aloitti työuransa vanhusten ympärivuorokautisessa hoivassa ja siirtyi sen jälkeen lasten asumisyksiköihin Boltonissa, jossa hän on kasvanut ja jossa hän yhä asuu. Myöhemmin hän kouluttautui sosiaalityöntekijäksi ja eteni vuonna 2022 Unisonin presidentiksi – vuoden mittaiselle, luottamushenkilöille avoimelle paikalle.
Pyrkiessään pääsihteeriksi Egan lupasi ottaa vastaan sosiaalityöntekijän palkan eikä noin 180 000 punnan arvoista pääsihteerin kokonaispakettia. Hän ei edelleenkään halua kertoa tarkkaa palkkasummaansa, mutta sanoo sen olevan ”huomattavasti vähemmän” kuin tehtävän virallinen palkka. Erotuksen hän lahjoittaa liiton työtaistelurahastoon ja hyväntekeväisyyteen.
”Viestini jäsenille on yksinkertainen: kun teidän palkkanne nousee, myös minun palkkani nousee. Ennen sitä en ota enempää”, hän sanoo.
Labour, Reform ja tulevat vallanvaihdot
Poliittinen paine Labourin suuntaan kasvaa, kun Makerfieldin täytevaali lähestyy ja puolueen johdosta käytävä keskustelu kiihtyy. Jos Andy Burnham voittaa vaalin, puolueessa voidaan odottaa uutta johtajakisaa – ja samalla uutta arviointia suhteesta ammattiliittoihin ja vasemmistoon.
Eganin viesti on kuitenkin johdonmukainen: oli johdossa kuka tahansa, Labourin on palattava uskottavaksi työväenpuolueeksi, joka asettaa työntekijöiden oikeudet, julkiset palvelut ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden etusijalle. Muuten riski siitä, että Reform UK tai muut protestipuolueet hyödyntävät pettyneitä äänestäjiä, kasvaa entisestään.
Keskustelu työväenpuolueiden suunnasta ja fyysisemmän, tiukemman politiikan vaatimuksista muistuttaa monella tapaa urheilun puolella käytävää debattia. Esimerkiksi Thomas Tuchelin luottamus Englannin fyysiseen pelitapaan ja johdonmukaisuuteen paineen alla kuvaa samaa ilmiötä: strategiaa on uskallettava muuttaa vain silloin, kun se palvelee paremmin pitkän aikavälin tavoitteita – ei lyhyen aikavälin taktiikan tai mielipidemittausten ehdoilla.
Ei sisällä instagram post:eja
