Danni Wyatt-Hodgen upea ”mummy-sata” käynnisti Englannin T20-MM-kisat ryminällä
Englannin Danni Wyatt-Hodge sai ansaitun päivänsä parrasvaloissa, kun hän iski huikean, voittamattoman 105 juoksun ”mummy-sadan” T20:n maailmanmestaruusturnauksen avausottelussa Sri Lankaa vastaan. Esitys ei ollut vain urheilullinen taidonnäyte, vaan myös tunteikas kunnianosoitus hänen vastasyntyneelle tyttärelleen.
Äiti, avauslyöjä ja ratkaisija
Wyatt-Hodge on aina puhunut siitä, miten krikettikentän keskellä lyöntivuorossa oleminen on hänen onnellisin paikkansa – hetki, jolloin hän voi unohtaa muun maailman ja keskittyä vain pallon osumaan mailaan. Tällä kertaa mielessä oli kuitenkin muutakin kuin oma peli.
Hän kertoi ajatelleensa tyttärtään, kun oli noin 90 juoksun kohdalla: hänen oli pakko yltää sataan Daisy-tytön vuoksi. Kun rajalyönti, joka vei hänet kolmeen numeroon, onnistui, hän heilutti mailaa sylissään kuin vauvaa – selkeä viesti kotiin.
Wyatt-Hodgen ensimmäinen lapsi syntyi 20. toukokuuta. Vain kymmenen päivää synnytyksen jälkeen hän sitoi taas suojukset jalkaansa ja palasi harjoituksiin. Nyt, vain viikkoja myöhemmin, hän johti Englannin näyttävään ja dominoivaan voittoon kotiyleisön edessä T20-MM-turnauksen avausillassa.
Koti-MM ja arjen ja unelman yhdistäminen
Koko Englannin joukkueelle koti-MM on ollut poikkeuksellinen kokemus, mutta Wyatt-Hodgelle se on ollut vielä erityisempää. Hän kuvasi tunteitaan: pelaaminen koti-MM:ssä ja sen jälkeen mahdollisuus nähdä vaimo ja vastasyntynyt tytär seuraavana päivänä on ”sitä, mistä unelmat on tehty”.
Wyatt-Hodgen vaimo Georgie seurasi ottelua televisiosta kotona, mahdollisesti pieni Daisy kainalossaan. Perhe oli viimeksi yhdessä sunnuntaina, ja he pääsevät jälleen yhteen, kun Englannin joukkue siirtyy seuraavaksi Southamptoniin. Pelaaja itse myönsi, että kuuden päivän erossaolo tuntuu kuudelta kuukaudelta – tyttären ajatteleminen täyttää mielen myös öisin.
Vastoinkäymisistä joukkueen kulmakiveksi
Wyatt-Hodge on yksi Englannin mielenkiintoisimmista krikettipersoonista. Hymy ja vitsailu kentällä eivät koskaan ole tarkoittaneet, ettei hän olisi äärimmäisen määrätietoinen. Hänen uransa on ollut täynnä nousuja ja laskuja, mutta läpi kaiken hän on osoittautunut poikkeuksellisen sitkeäksi.
Hän debytoi Englannin paidassa samassa Mumbain ODI-ottelussa kuin Heather Knight, ja kaksikko on nykyään maajoukkueen pitkäaikaisin ydin. Vuoden 2017 Lord’sin MM-kotikullan huumasta viime vuoden karvaaseen Ashes-tappioon – he ovat nähneet kaiken yhdessä.
Silti Wyatt-Hodgen rooli ei aina ole ollut pääosassa. Vuoden 2017 MM-kisoissa hän pelasi vain viidessä ottelussa ennen kuin loukkaantumisista palautuneet pelaajat palasivat kokoonpanoon ratkaisupeleihin. Nyt, 35-vuotiaana, hän kirjoittaa uransa ehkä merkittävintä lukua.
Paikka avauksessa ei koskaan oikeasti horjunut
Wyatt-Hodgen ollessa vanhempainvapaalla mediassa ja krikettipiireissä spekuloitiin, ketkä muodostaisivat Englannin avauslyöntiparin MM-turnauksessa. Sophia Dunkleyn otteet olivat ailahtelevia ja Amy Jones nostettiin kokeilemaan avausvastuuta.
Yksi asia kuitenkin pysyi varmana: vaikka Wyatt-Hodge oli hetken poissa, hänen paikkansa avauksessa ei todellisuudessa ollut vaarassa. Hän on vakiinnuttanut asemansa Englannin pienikokoisena mutta pelottomana oikeakätisenä lyöjänä, joka pystyy muuttamaan ottelun kulun yksin.
Palattuaan kentille Indiaa vastaan Bristolissa hän teki 29 juoksua, jota seurasi kolme yksinumeroista tulosta. Silti valmennusjohto ei horjunut luottamuksessaan. Entinen maajoukkuekaveri Katherine Sciver-Brunt kuvaili osuvasti, että jotkut pelaajat tarvitsevat painetta ja isoja hetkiä loistaakseen – ja tämä turnausympäristö on juuri sellaista, missä Wyatt-Hodge syttyy.
Sciver-Bruntin mukaan tällaisissa paikoissa voi joko käpertyä itseensä tai nousta uudelle tasolle. Wyatt-Hodge valitsi jälkimmäisen, ja hänen mukaan ei pitäisi yllättyä, jos hänestä tulee koko turnauksen paras juoksuntekijä.
Kaksi äitiä, kaksi sataa ja sama vastustaja
Oli symbolista, että kun Wyatt-Hodge saavutti satansa, toisessa päässä kenttää seisoi kapteeni Nat Sciver-Brunt. Myös hän on sekä huippukriketinpelaaja että äiti – ja myös hän juhli sataa juoksua ”mummy-hengessä” viime vuoden 50 yli -MM-kisoissa, samoin Sri Lankaa vastaan.
Wyatt-Hodge kertoi, kuinka hienolta tuntui juhlia sadan rajapyykkiä yhdessä toisen äitipelaajan kanssa: ”kaksi äitiä keskellä”. Hän myönsi hermostuneensa loppua kohden, kun yleisö alkoi kannustaa yhä äänekkäämmin. Sciver-Brunt neuvoi häntä hengittämään syvään ja ajoittamaan lyöntinsä rauhassa – neuvo, joka kannatti.
Kun Wyatt-Hodge lopulta poistui kentältä yleisön seistessä ja hurjat suosionosoitukset raikuessa, ensimmäisenä rajaviivalla häntä oli vastassa juuri kokoonpanosta pudotettu Sophia Dunkley. Ele kuvastaa hyvin Englannin joukkueen sisällä kasvavaa yhteenkuuluvuutta – tämä on ryhmä, jossa yksilöiden menestystä juhlitaan aidosti yhdessä.
Wyatt-Hodge kertoi, että tunnelma pukukoppiin palatessa oli tunteikas ja osa pelaajista pyyhki kyyneleitäkin. Tämän hetken eteen oli tehty valtava määrä työtä, uhrauksia ja henkilökohtaisia valintoja.
”Mummy hundred” – ansaittu hetki auringossa
Englannin krikettihistoriassa Graham Gooch lanseerasi aikoinaan käsitteen ”Daddy Hundred” pitkistä, dominoivista lyöntivuoroista. Wyatt-Hodgen suoritus Sri Lankaa vastaan oli vastaava, mutta äitiysnäkökulmasta: todellinen ”mummy hundred”.
Urheilu tarvitsee tarinoita, jotka ylittävät pelkät tilastot ja tulostaulun. Wyatt-Hodgen esitys oli juuri sellainen – yhdistelmä huippu-urheilun vaatimustasoa, perhe-elämän haasteita ja puhdasta peli-iloa. Harva pelaaja ansaitsee yhtä paljon tämänkaltaisen hetken auringossa.
Samankaltaisia, koko kansaa innostavia tarinoita on nähty myös muissa maissa ja lajeissa. Esimerkiksi Karibialla on koettu historiallisia hetkiä, kun pienet saaret ovat nousseet maailman parrasvaloihin. Tästä hyvä esimerkki on Curaçaon historiallinen nousu jalkapallon maailmanhuipulle pieneltä Karibian saarelta, joka osoittaa, miten sitkeys, usko ja yhteishenki voivat viedä yllättäjätkin maailman suurimmille näyttämöille.
Wyatt-Hodgen ”mummy-sata” on vasta turnauksen alku, mutta se voi hyvin jäädä koko T20-MM-kisojen ikimuistoisimmaksi yksilösuoritukseksi – sekä tulostaululla että tarinallisesti.
Ei sisällä instagram post:eja
