Englannin ensimmäinen kesän Testi: avauspari, spinnereiden taistelu ja nopeiden vallanvaihto
Englannin miesten krikettimaajoukkue aloittaa uuden aikakauden, kun se valmistautuu kesän ensimmäiseen Test-otteluun Uutta-Seelantia vastaan Lord’silla 4. kesäkuuta. Ashes-sarjan pettymyksestä on kulunut vasta hetki, mutta joukkueen on jo nyt tehtävä isoja, pitkälle tulevaisuuteen vaikuttavia valintoja avauslyöjistä, spinnereistä ja nopeista syöttäjistä.
Talven ja kevään aikana pinnalle on noussut paljon muutakin kuin pelillisiä kysymyksiä: Harry Brookin yökerhotappelu, Ashes-sarjan perusteellinen arviointi, kapteeni Ben Stokesin murtunut poskiluu, Brendon McCullumin ja Rob Keyn jatko pestissään sekä Marcus Northin tulo uudeksi päävalitsijaksi ovat kaikki vaikuttaneet taustalla. Nyt katse kääntyy kuitenkin konkreettisesti siihen, ketkä nimetään ensimmäiseen Test-joukkueeseen ja millaisen suunnan Englanti valitsee seuraavalle syklille.
Avauksen suuri kysymys: kuka avaa Stokesin Englannissa?
Yksi suurimmista murheenkryyneistä on avauspari. Zak Crawley näyttää olevan matkalla syntipukiksi Ashes-romahduksesta, vaikka moni hänen ympärillään on säilyttänyt paikkansa. Tilastot eivät kuitenkaan ole Crawleyn puolella: yksikään Test-kriketin avauslyöjä ei ole saanut yhtä paljon mahdollisuuksia – 104 sisääntuloa – ja samalla jäänyt yhtä matalaan keskiarvoon (30,52).
Crawleyn alkukausi Kentissä on ollut synkkä. Viidessä ottelussa paras tulos on vain 44 juoksua, ja etenkin hutera lyönti Gloucestershirea vastaan, joka johti puhtaaseen kaatumiseen, herätti keskustelua siitä, olisiko pieni tauko punaisen pallon kriketistä hänellekin lopulta helpotus.
Myöskään hänen avausparinsa Ben Duckett ei loistanut Ashes-sarjassa, vaikka hänellä on Crawleyta enemmän näyttöjä ja luottoa pankissa. Englanti tuskin haluaa vaihtaa molempia avauslyöjiä kerralla, mutta kilpailu on nyt avoimempi kuin pitkään aikaan.
Paluu menneisyyteen vai rohkea suunnanmuutos?
Englannin valitsijat ovat perinteisesti olleet haluttomia palaamaan vanhoihin nimiin, ja se näkyy myös nyt. Entiset avauslyöjät Dom Sibley ja Haseeb Hameed eivät ole tehneet sellaista väkevää näyttöä, joka pakottaisi heidät takaisin Test-joukkueeseen. Samaan aikaan esiin on noussut uusia vaihtoehtoja, kuten Somersetin James Rew, Glamorganin Asa Tribe sekä Durhamin kaksikko Ben McKinney ja Emilio Gay.
Vasemmalta lyövä Rew on perinteisesti pelannut keskikaarella, mutta hänen 12 ensimmäisen luokan satastaan 22-vuotiaana tekevät hänestä ehkä koko maan parhaan punaisen pallon lyöjän ilman Test-kokemusta. Englanti on jo tiedustellut Somersetin halukkuutta siirtää Rew avaajaksi, ja hän saikin mahdollisuuden Glamorgania vastaan. Tuloksena oli kuitenkin vain neljä ja nolla juoksua – muistutus siitä, että epäonnistumiset kuuluvat etenkin avauslyöjien arkeen.
Rew saattaa joutua tyytymään varalyöjän rooliin, jos Englanti haluaa leveyttä kokoonpanoon, mutta ei ole valmis heittämään häntä suoraan avaukseen. Todellinen kilpailu uudesta avauslyöjästä voi lopulta tiivistyä Durhamiin: Ben McKinney vastaan Emilio Gay.
Emilio Gay ja Ben McKinney – kuka on seuraava vakioavaaja?
Sekä McKinney että Gay ovat luonnollisia avauslyöjiä. Gay, joka aloitti Northantsissa ja siirtyi sittemmin Durhamiin, on tällä hetkellä seurassaan kolmospaikalla, mutta hänen profiilinsa on silti nimenomaan avauspelaajan. Molemmat olivat mukana Englannin Lions -joukkueen talvisella Australian kiertueella, mikä kertoo, että he ovat jo maajoukkueen tarkassa seurannassa.
26-vuotias Gay on aloittanut kauden vahvemmin: kolme satasta County Championshipissä on tehnyt hänen nimestään vakioehdokkaan keskusteluissa. 21-vuotias McKinney taas on ollut Englannin papereissa jo pitkään, erityisesti sen jälkeen, kun hän iski sata juoksua Lionsille kovaa Australia A -hyökkäystä vastaan Sydneyssä viime vuoden alussa. Kyse onkin valinnasta: haluaako Englanti heti valmiimman, hieman kokeneemman avauslyöjän, vai panostaako se pitkän aikavälin projektiin nuoren McKinneyn kanssa?
Keskikaari on toistaiseksi joukkueen vakaimpia osa-alueita. Jacob Bethell, Joe Root, Harry Brook ja kapteeni Ben Stokes ovat käytännössä varmoja nimiä avauskokoonpanoon, jos vain terveystilanne sen sallii. Tämä antaa valitsijoille mahdollisuuden ottaa avaukseen hieman riskiä, koska keskikaari kykenee kantamaan vastuuta.
Spinnereiden taistelu: onko Rehan Ahmedin aika nyt?
Spinnereiden osalta Englannilla on edessään vaikea päätös. Ashes-suunnitelma Australiaa vastaan paljasti karulla tavalla, kuinka ohut ja keskeneräinen spinni-osasto oli. Shoaib Bashiria pyydettiin käytännössä oppimaan Test-tason spinniä työn ohessa, ja sen jälkeen turvauduttiin lyöntipainotteiseen Will Jacksiin neljässä Testissä – ennakoitavan vaihtelevin tuloksin.
Jacks on tavallaan se pelaaja, jolla on tällä hetkellä pallo hallussaan, mutta kilpailu ykkös-spinnerin paikasta on täysin auki. Tilanne on ironinen: Bashir nousi Test-joukkueeseen aikana, jolloin hän ei mahtunut Somersetin pelaavaan kokoonpanoon, ja nyt, kun hän pelaa säännöllisesti Derbyshiressä, häntä saatetaan silti katsoa sivusta.
Jack Leach on yhä todennäköisesti maan luotettavin perinteinen spinneri. Leg-spinner Mason Crane heittää vahvasti Glamorganissa kahdeksan vuotta sen jälkeen, kun hän sai ainoan Englanti-ottelunsa. Nottinghamshiren vasuri Liam Patterson-White, Sussexin off-spinner Jack Carson ja Northantsin monipuolinen Calvin Harrison ovat kaikki arvostettuja nimiä county-kriketissä.
Yksi nimi nousee silti ylitse muiden, kun puhutaan tulevaisuuden investoinnista: Rehan Ahmed. Vuonna 2022 hänestä tuli Bazball-aikakauden symboli, kun 18-vuotiaasta Ahmedista tuli nuorin miesten maajoukkueessa pelannut englantilainen. Siitä lähtien hän on ollut joukkueen liepeillä, mutta yksikään hänen viidestä Testistään ei ole tullut kotikentällä tai tilanteessa, jossa hän olisi ollut ainoa spinneri.
Nuorena leg-spinnerinä Ahmedille tulee väistämättä kausia, jolloin rytmi katoaa, mutta hänellä on selkeä X-faktori. Root ja Bethell voivat tarvittaessa hoitaa kontrollispinniä, jolloin Ahmedille voidaan antaa lupa hyökätä. Kuusi ensimmäisen luokan satasta tekee hänestä ihanteellisen kasipaikan lyöjän, ja se puolestaan keventää painetta nopeiden syöttäjien lyöntitaidoista. Pidemmällä aikavälillä, kun Stokes vetäytyy, Ahmed voi nousta myös todelliseksi allrounderiksi.
Ahmed pelaa parhaillaan Indian Premier Leaguessa Delhi Capitalsin riveissä, mutta se ei ole aiemmin ollut este Test-valinnalle. Jos Englanti haluaa uudistua rohkeasti ja tuoda joukkueeseen yllätyksellisyyttä, energiaa ja nuoruuden intoa, Ahmed on luonteva valinta ykkös-spinneriksi.
Nopeat syöttäjät: Andersonin ja Broadin jälkeinen aikakausi alkaa
Jos avauslyönti ja spinni aiheuttavat päänvaivaa, nopeiden syöttäjien osasto on suorastaan murroksen kourissa. Tämä on ensimmäinen kotikesä sitten vuoden 2006, jolloin Englannin kokoonpanosta puuttuvat James Anderson, Stuart Broad ja Chris Woakes – nimet, jotka ovat määritelleet englantilaista nopeaa syöttöä lähes kahden vuosikymmenen ajan. Kun Mark Woodin ura Test-kriketissä näyttää olevan loppusuoralla, on selvää, että nyt eletään todellista vallanvaihdon hetkeä.
Monet Englannin uusimmista nopeista eivät ole luonnollisia uuden pallon käyttäjiä. Onpa jopa väläytelty, että kapteeni Stokes itse voisi avata syötön. Tämä taas nostaa esiin kysymyksen siitä, oliko Woakesin tuuppaaminen eläköitymiseen sittenkin liian aikaista – hänen kykyään hallita uutta palloa kotikentillä kaivattaisiin nyt kipeästi.
Kokonaiskuvaa sekoittaa myös Jofra Archerin tilanne. Hän on pelannut IPL:ssä vahvasti ja ottanut Rajasthan Royalsille 15 wicketiä, mutta turnausohjelma ja kuormituksen hallinta tarkoittavat todennäköisesti sitä, että hänen paluunsa Test-krikettiin siirtyy vasta toisesta Uuden-Seelannin ottelusta eteenpäin. Brydon Carse on puolestaan sivussa murtuneen ranteen vuoksi.
Ensimmäiseen Testiin valittavista nopeista kaksi nimeä vaikuttaa lähes varmoilta: Josh Tongue ja Gus Atkinson. Ironista kyllä, heidän viimeisin kohtaamisensa county-kriketissä päättyi siihen, että Tongue osui Nottinghamshiren ja Surreyn välisessä ottelussa Atkinsonia päähän kahdesti ja aiheutti tälle aivotärähdyksen.
Keitä nopeita mahtuu kokoonpanoon?
Ensimmäisen Testin joukkueeseen on todennäköisesti tarjolla kaksi tai kolme avointa paikkaa nopeille syöttäjille, ja ehdokkaita riittää. Matthew Potts ei ole saanut yhtenäistä jaksoa Englannin paidassa ja vaikutti vaikeuksissa palatessaan joukkueeseen viimeisen Ashes-ottelun ajaksi. Surreyn Matthew Fisher lisättiin Ashes-joukkueeseen Mark Woodin loukkaannuttua, mutta vakiopaikkaa ei vielä ole.
Englanti on ollut yhteydessä myös maajoukkueesta syrjässä olleeseen Ollie Robinsoniin. Hänen kykyään heittää pitkää, taloudellista jaksoa ja saada pallo liikkumaan pidetään yhä arvossa, mutta fyysinen kunto ja nopeuden säilyminen ovat avainkysymyksiä. Essexin Sam Cook on jatkanut totutun tehokasta, kliinistä tekemistään county-tasolla, ja Nottinghamshiren Olly Stone on vihdoin jälleen pelikunnossa ja heittää vauhdilla – jos loukkaantumiset vain pysyvät poissa, hän voi nousta isoon rooliin.
Nuorista nimistä Sonny Baker on erittäin kiinnostava lupaus ja valmis kääntämään sivun viime vuoden vaikeista valkopallo-debyyteistä. Lancashiren Mitchell Stanleylle aika lienee vielä hieman liian varhainen – hän on pelannut vasta viisi ensimmäisen luokan ottelua, mutta sisäpiirilähteiden mukaan potentiaali on sellainen, että hänestä voi muutaman vuoden sisällä tulla maan paras nopea syöttäjä.
Kurinalaisuutta ja taustajoukkoja – mitä muuta muuttuu?
Kun joukkue julkistetaan, Rob Key astuu todennäköisesti median eteen vastaamaan kysymyksiin valinnoista, tulevaisuuden suunnasta ja kurinpidosta. Australian kiertueen ongelmien jälkeen Englanti otti käyttöön keskiyön ulkonaliikkumiskiellon valkopallo-otteluihin Sri Lankassa ja T20 World Cupissa. Merkit viittaavat siihen, että sama linja jatkuu nyt myös Stokesin Test-joukkueessa.
Taustajoukoista Englanti sai Ashes-sarjassa runsaasti kritiikkiä. Esimerkiksi nopeiden syöttäjien tukiverkko koettiin liian ohuena. Maaliskuussa Key vihjasi, ettei uusia täysipäiväisiä valmentajia välttämättä palkata, vaan jatketaan rotaatiomallilla ja käytetään eri asiantuntijoita tilanteen mukaan. Tämä herättää kysymyksiä erityisesti siitä, millaista jatkuvuutta nopeiden syöttäjien kehitykselle tarjotaan.
Tim Southeeä on käytetty aiemminkin konsultoivana voimavarana, ja Troy Cooley on palannut riveihin eliittitason nopeiden syöttäjien valmennusvastaavana. Kentän ulkopuolella tunnettuja nimiä, kuten Paul Collingwood, ei ole nähty Englannin mukana lähes vuoteen. Fielding-valmennuksesta on vastannut valkopallojoukkueessa Carl Hopkinson, mutta erillistä Test-eroikoistunutta valmentajaa ei ole vielä vahvistettu.
Englannin valintojen paine ja julkinen keskustelu
Englannin ensimmäinen Test-joukkue tämän kesän Uusi-Seelanti-sarjaan tulee olemaan paljon enemmän kuin vain lista nimiä. Se on selkeä linjanveto siitä, miten maa aikoo rakentaa uudelleen Ashes-pettymyksen jälkeen ja ketkä nuoret saavat kantaa tulevaisuuden vastuuta. Valinnat avausparin, ykkös-spinnerin ja nopeiden rungon ympärillä määrittelevät, millaista krikettiä Englanti haluaa pelata seuraavien vuosien aikana.
Samalla urheilun ympärillä käytävä julkinen keskustelu ja some-aikakauden paine ovat kovempia kuin koskaan, kuten esimerkiksi PactHousesta pudonneen Erika Helinin ja Kristian Heiskarin välinen julkinen ryöpytys muistuttaa – urheilijoiden ja valmentajien jokainen liike, sana ja virhe punnitaan heti äänekkäässä julkisuudessa.
Yksi asia on varma: kun Englanti juoksee Lord’sin viheriölle Uutta-Seelantia vastaan, katse ei kohdistu ainoastaan tulostauluun, vaan myös siihen, millaista rohkeutta ja pitkän tähtäimen ajattelua valitsijat ovat uskaltaneet osoittaa uuden aikakauden kynnyksellä.
Ei sisällä instagram post:eja
