Tieteilijät varoittavat: Uudet laivareitit Lähi-idän kriisin vuoksi uhkaavat valaita Hyvän toivon niemen edustalla

Tutkijat varoittavat, että valtamerilaivojen ja valaiden yhteentörmäysten riski Etelä-Afrikan lounaisrannikolla on kasvanut nopeasti. Syynä on Lähi-idän konfliktien takia muuttunut laivaliikenne, joka ohjautuu yhä useammin Hyvän toivon niemen kautta perinteisten reittien sijaan.

Lähi-idän kriisi ohjaa laivat Afrikan ympäri

Vuodesta 2023 lähtien yhä useammat rahtialukset ovat kiertäneet Afrikan eteläkärjen välttääkseen riskialttiit reitit Punaisellamerellä ja Arabianmerellä. Muutos alkoi, kun huthikapinalliset kaappasivat brittiomisteisen aluksen Jemenin rannikolla, minkä jälkeen monet varustamot siirsivät liikenteensä pois konfliktialueelta.

Tilannetta on pahentanut Yhdysvaltojen ja Israelin käymä sota Irania vastaan ja sen seuraukset meriliikenteen turvallisuudelle. Kaupan virrat Aasian ja Euroopan välillä ovat siirtyneet yhä enenevässä määrin Afrikan eteläkärjen kautta, mikä lisää painetta Etelä-Afrikan rannikkovesissä – samoilla alueilla, joilla tärkeät valaspopulaatiot ruokailevat ja lisääntyvät.

Kansainvälisen valuuttarahaston PortWatch-raportin mukaan Hyvän toivon niemen kiertäviä kaupallisia aluksia oli maaliskuusta huhtikuuhun 2024 yhteensä 89, kun vastaava luku oli vain 44 samaan aikaan vuonna 2023. Laivaliikenne on siis lähes kaksinkertaistunut vain vuodessa.

Valaat ja laivat samalle törmäyskurssille

Pretorian yliopiston Whale Unit -tutkimusyksikön johtava tutkija, professori Els Vermeulen, on tiiminsä kanssa selvittänyt, miten uudet reitit vaikuttavat valaiden turvallisuuteen Länsi-Kapmaan edustalla. Tutkimus esiteltiin hiljattain Kansainväliselle valaanpyyntikomissiolle (International Whaling Commission).

Vermeulenin mukaan tutkijat rakensivat eri valaslajien levinneisyysmalleja Länsi-Kapmaan rannikon edustalla ja yhdistivät ne ajantasaisiin laivareitteihin. Näin pystyttiin tunnistamaan ne merialueet, joilla törmäysriski on kaikkein suurin. Erityisen alttiita ovat alueet, joilla laivaliikenne leikkaa valaiden tärkeimmät ruokailu- ja vaellusreitit.

Vaikka mallit osoittavat selvästi kasvavaa riskiä, tarkkojen törmäysmäärien arviointi on vaikeaa. Vermeulenin mukaan käytettävissä oleva havaintoaineisto on puutteellista, ja merkittävä osa onnettomuuksista jää kokonaan kirjaamatta.

Näkymätön kuolleisuus: valaat katoavat syvyyksiin

Yksi suurimmista haasteista on niin sanottu kryptinen kuolleisuus (engl. cryptic mortality). Useimmat törmäykset tapahtuvat kaukana avomerellä, missä kuolleet eläimet eivät päädy rannoille vaan vajoavat merenpohjaan. Tällöin ne jäävät havaitsematta, eikä niiden kuolemasta jää jälkeä tilastoihin.

Tämän vuoksi viralliset luvut aliarvioivat todennäköisesti merkittävästi laivaliikenteen todellista vaikutusta valaspopulaatioihin. Kryptinen kuolleisuus vaikeuttaa myös suojelutoimien suunnittelua, sillä ilman luotettavaa tietoa on hankalaa päättää, mihin alueisiin ja vuodenaikoihin toimet tulisi ensisijaisesti kohdistaa.

Mahdolliset ratkaisut: hitaampaa vauhtia ja tarkempia reittejä

Professori Vermeulen korostaa, että ratkaisuja on olemassa, mutta niiden vaikuttavuus pitää pystyä osoittamaan tutkimuksella. Yksi keskeisistä keinoista olisi säätää laivojen reittejä niin, että ne kiertäisivät kaikkein herkimmät valasalueet erityisesti lisääntymis- ja ruokailusesonkien aikana.

Toinen tärkeä toimenpide olisi nopeusrajoitusten käyttöönotto tietyillä merialueilla ja tiettyinä vuodenaikoina. Kansainväliset tutkimukset ovat osoittaneet, että hitaammin kulkevat alukset aiheuttavat vähemmän tappavia törmäyksiä sekä vähentävät merenalaista melusaastetta, joka stressaa ja häiritsee merinisäkkäitä.

Vermeulenin mukaan kattavien suositusten antaminen on kuitenkin vaikeaa niin kauan kuin nykyinen tietopohja on puutteellinen. Siksi hänen tutkimusryhmänsä suunnittelee systemaattista valaspopulaatioiden kartoitusta kone- ja laivahavaintojen avulla kaukana rannikon ulkopuolella. Tämä vaatii kuitenkin merkittävää rahoitusta ja kansainvälistä yhteistyötä.

Tiedeyhteisön ja yhteiskunnan yhteinen vastuu

Vermeulen kertoo, että kiinnostus ongelman ratkaisemiseen on kasvanut nopeasti sekä tutkijoiden, viranomaisten että merenkulun toimijoiden keskuudessa. Hänen mukaansa vastuu on nyt ennen kaikkea tiedeyhteisöllä, jonka on tuotettava luotettavaa ja ajantasaista tietoa avomeren valaspopulaatioista, jotta poliittiset päättäjät ja kansainväliset järjestöt voivat tehdä perusteltuja päätöksiä.

Samalla tapaus muistuttaa siitä, että globaalit konfliktit ja turvallisuuskriisit heijastuvat usein yllättävillä tavoilla myös luontoon ja uhanalaisiin lajeihin. Kun kauppareitit muuttuvat, myös ihmisen ja luonnon väliset jännitteet siirtyvät uusille alueille.

Keskustelu merenkulun, turvallisuuden ja luonnonsuojelun yhteensovittamisesta liittyy laajempaan yhteiskunnalliseen vastuuseen. Samalla tavoin kuin uskonnolliset johtajat ovat muistuttaneet, että antisemitismi on ongelma, jonka ratkaiseminen kuuluu koko yhteiskunnalle, myös meriluonnon suojelu edellyttää hallitusten, yritysten, tutkijoiden ja kansalaisten yhteistä tahtoa ja konkreettisia toimia.

Ilman johdonmukaisia päätöksiä ja kansainvälisiä pelisääntöjä vaarana on, että väliaikaisiksi tarkoitetut poikkeusreitit muuttuvat pysyviksi – ja niiden hinta maksetaan hiljaisesti meren syvyyksissä katoavina valaina.

Ei sisällä instagram post:eja