Englannin kirkko pyytää anteeksi rooliaan pakotetuissa adoptioissa

Englannin kirkko on esittänyt virallisen anteeksipyynnön syntymäÄideille ja adoptoiduille lapsille, joita koskettivat historialliset pakotetut adoptiot. Kirkko sanoo olevansa ”syvästi pahoillaan” roolistaan järjestelmässä, jossa tuhansia naimattomia naisia painostettiin luopumaan lapsistaan.

Anteeksipyyntö seuraa Ison-Britannian hallituksen ilmoitusta, jonka mukaan valtio esittää täyden virallisen anteeksipyynnön osuudestaan käytäntöihin, joissa naimattomia äitejä painostettiin luovuttamaan vauvansa adoptioon pelkän siviilisäätynsä vuoksi.

Äidit eristettiin ja piilotettiin yhteiskunnalta

Vuosien 1949 ja 1976 välillä Englannin kirkko joko johti tai oli vastuussa arviolta sadasta äitiys- ja vauvakodista, joihin naiset lähetettiin synnyttämään. Nämä laitokset toimivat käytännössä paikkoina, joihin naimattomat raskaana olevat naiset eristettiin, jotta heidät ja heidän raskautensa voitiin piilottaa yhteiskunnan katseilta.

Virallisessa anteeksipyynnössään Canterburyn arkkipiispa Dame Sarah Mullaly kuvasi, millaista kohtelua äidit ja lapset saivat osakseen. Hänen mukaansa uhrit kokivat ”kipua, traumaa, kärsimystä ja pelkoa aikana, jolloin teidän olisi pitänyt saada hoivaa ja myötätuntoa”.

”Teillä ei ole mitään hävettävää. Häpeä on meidän, ja olemme siitä syvästi pahoillamme”, Dame Sarah totesi.

Kirkon oma selvitys paljastaa kylmän asenteen

Anteeksipyyntö pohjautuu kahden vuoden tutkimukseen, jossa Englannin kirkko kävi läpi arkistojaan ja muita historiallisia asiakirjoja sekä kuuli sekä syntymäÄitejä että adoptoituja. Uusi raportti nostaa esiin karuja asenteita ja käytäntöjä, jotka vallitsivat erityisesti 1960–1970-luvuilla.

Vuoden 1970 asiakirjoissa äitiys- ja vauvakoteja kuvattiin paikkoina, ”joista adoptiotoimistot saavat raaka-aineensa” – eli vauvat. Raportista ilmenee myös, että joitakin äitejä luonnehdittiin halventavasti esimerkiksi ”tyhmiksi, holtittomiksi ja riittämättömiksi”. Samalla kirkko oli tietoinen siitä, etteivät kotien olosuhteet ”aina täyttäneet hyväksyttäviä normeja”.

Monet naiset, jotka lähetettiin näihin laitoksiin, ovat myöhemmin kertoneet ankarista ja nöyryyttävistä oloista, joissa he elivät viimeiset raskauskuukautensa. Englannin kirkon anteeksipyyntö tunnustaa, että odottaville äideille teetettiin raskaita, usein nöyryyttäviä ja täysin tarpeettomia ruumiillisia töitä rangaistuksenomaisesti, vaikka he olivat loppuraskaudessa.

Dame Sarah korosti, että kirkko on ”syvästi pahoillaan kivusta, traumasta ja stigmasta, jota ne, joita pakotetut adoptiot koskivat, ovat kokeneet ja kantavat yhä tänä päivänä”. ”Tämä ei ole hyväksyttävää, ja pyydämme sitä anteeksi”, hän jatkoi.

Uhrit pitävät anteeksipyyntöä riittämättömänä

Kaikki eivät kuitenkaan näe anteeksipyyntöä riittävänä. Aikuisia adoptoituja edustava Adult Adoptee Movement -liike, joka puolustaa lapsina äideiltään pakolla erotettujen oikeuksia, kuvasi Englannin kirkon lausuntoa ”ei-merkitykselliseksi anteeksipyynnöksi”.

Liikkeen mukaan kirkon lausunnossa ei ole selvää ”syyllisyyden tunnustamista eikä konkreettista tunnustusta siitä, millaista vahinkoa on aiheutettu”. Kritiikin ytimessä on se, että pelkkä katumus ei uhrien mielestä riitä ilman tarkkaa vastuunottoa, hyvitystoimia ja käytännön tukea.

On myös tärkeää huomata, ettei kaikkia pakotettuihin adoptioihin joutuneita äitejä sijoitettu Englannin kirkon ylläpitämiin äitiys- ja vauvakoteihin. Osa kodeista ja laitoksista oli muiden kirkollisten yhteisöjen, hyväntekeväisyysjärjestöjen tai sosiaalialan toimijoiden johtamia.

Laajempi kirkollinen ja valtiollinen vastuu

Katolinen kirkko esitti oman anteeksipyyntönsä jo vuonna 2016. Tuolloin se pyysi anteeksi ”surua ja kipua”, jota äidit kokivat menettäessään lapsensa adoptioon katolisten laitosten ja adoptiotoimistojen hoidossa. Tämä loi taustan myös Englannin kirkon myöhemmälle itsetutkiskelulle.

Myös Ison-Britannian valtio on tunnustanut oman vastuunsa historiallisissa pakotetuissa adoptioissa. Koulutusministeri Bridget Phillipson on todennut, että hallitus esittää ”hyvin pian” virallisen anteeksipyynnön Englannissa niille, joita käytännöt ovat koskettaneet, vaikka tarkkaa ajankohtaa ei ole vielä ilmoitettu.

”Pääministeri tulee kertomaan lisää tästä häpeällisestä jaksosta historiassamme tavalla, joka heijastaa tapahtuneen vakavuutta”, Phillipson sanoi. BBC paljasti jo huhtikuussa, että Englannin kirkko valmistelee anteeksipyyntöä, mikä osaltaan vauhditti julkista keskustelua ja poliittista painetta.

BBC:n aiemmat selvitykset ovat johtaneet siihen, että Skotlannin ja Walesin hallitukset esittivät jo vuonna 2023 viralliset anteeksipyyntönsä omissa maissaan pakotettujen adoptioiden uhreille. Näin pakotetut adoptiot ovat nousseet keskeiseksi kysymykseksi koko Yhdistyneen kuningaskunnan lähihistorian käsittelyssä.

Pakotetut erot ja myöhäinen katumus

Puheessaan Dame Sarah kuvasi, miten järkyttävää on ymmärtää jälkikäteen, että ”naisia ja vauvoja erotettiin toisistaan ilman suostumusta”. Monille äideille ei tarjottu todellista mahdollisuutta pitää lastaan, eikä heitä informoitu oikeuksistaan tai vaihtoehdoistaan. Lapsia luovutettiin adoptioon tilanteissa, joissa päätös oli enemmän järjestelmän kuin äidin oma.

Arkkipiispa kertoi, että Englannin kirkko tarjoaa nyt tukea paikallisseurakuntien tasolla niille, jotka kaipaavat apua ja keskusteluapua. Lisäksi kirkon verkkosivuille on koottu lisäresursseja, joista uhrit ja heidän perheensä voivat hakea tietoa ja tukea. Näihin voivat kuulua esimerkiksi vertaistukiryhmät, sielunhoito, neuvonta ja arkistotietojen selvittäminen.

Dame Sarah tunnusti myös sen kipeän tosiasian, että osa pakotettujen adoptioiden aikakauden äideistä on jo menehtynyt. Hän sanoi kokevansa ”syvää katumusta siitä, että tämä anteeksipyyntö tulee liian myöhään” monille niistä naisista, jotka kantoivat kokemustensa taakkaa koko elämänsä ajan ilman julkista tunnustusta.

Historiallinen vääryys ja laajempi keskustelu vallan väärinkäytöstä

Englannin kirkon anteeksipyyntö asettuu laajempaan yhteyteen, jossa uskonnolliset instituutiot, hyvinvointijärjestelmät ja valtio joutuvat kohtaamaan menneisyyden rakenteelliset vääryydet – erityisesti haavoittuvassa asemassa olleiden naisten ja lasten kohtelun. Kyse ei ole vain yksittäisten työntekijöiden virheistä, vaan kokonaisesta ajattelutavasta, joka leimasi naimattomat äidit ja heidän lapsensa moraalisesti alempiarvoisiksi.

Vastaavia teemoja nousee esiin myös muualla Euroopassa ja maailmassa, kun tarkastellaan esimerkiksi uskonnollisten yhteisöjen ylläpitämiä laitoksia, joissa lapsia, naisia ja muita haavoittuvia ryhmiä on kohdeltu kaltoin. Julkinen keskustelu on viime vuosina laajentunut koskemaan myös muita vallankäytön muotoja, kuten seksuaalista hyväksikäyttöä ja siihen liittyviä oikeudenkäyntejä. Esimerkiksi poliittisten ja uskonnollisten johtajien seksuaalirikosoikeudenkäynnit ja niihin liittyvät prosessit ovat osa samaa laajaa keskustelua instituutioiden vastuusta ja uhrien oikeuksista.

Englannin kirkon anteeksipyyntö pakotetuista adoptioista on yksi askel kohti totuuden tunnustamista ja uhrien ihmisarvon palauttamista. Jää kuitenkin nähtäväksi, seuraako siitä konkreettisia hyvitystoimia, laajempia arkistojen avaamisia ja järjestelmällistä tukea niille, joiden elämään historialliset käytännöt ovat jättäneet pysyvän jäljen.

Ei sisällä instagram post:eja