Keir Starmer pohtii poliittista tulevaisuuttaan – paine eroamiseen kasvaa Labourissa

Britannian pääministeri ja Labour-puolueen johtaja Sir Keir Starmer arvioi poliittista tulevaisuuttaan, kun puolueen sisältä ja ulkoa tuleva paine hänen eroamisekseen voimistuu. Tilanne kärjistyi erityisesti sen jälkeen, kun Andy Burnham voitti Makerfieldin täytevaalit ja avasi itselleen selkeän reitin Labourin johtajuushaastajaksi.

Burnhamin vaalivoitto kiristää otetta Starmerista

Makerfieldin vaalipiirissä järjestetyissä täytevaaleissa Andy Burnham onnistui torjumaan Reform UK -puolueen haasteen ja kasvattamaan Labourin enemmistöä – poiketen viime kuukausien tappiotrendistä. Burnhamin onnistuminen nähdään Labourissa merkittävänä poliittisena käännekohtana, joka on rohkaissut puolueen sisäisiä kriitikoita vaatimaan muutosta johdossa.

Useat keskeiset ministerit ovat vedonneet Starmeriin, että tämä julkistaisi selkeän aikataulun lähtönsä suhteen ja tekisi näin tilaa Burnhamille tai mahdolliselle johtajakilpailulle. Valtiovarainministeri Rachel Reevesin aiemmin linjaamat talousraamit sekä Burnhamin sitoutuminen Labourin vaaliohjelmaan – muun muassa tuloveron, arvonlisäveron ja kansallisen vakuutuksen pääverokantojen jäädyttämiseen – on nähty merkkinä siitä, että puolue on valmis vallanvaihtoon ilman äkkijarrutusta talouspolitiikassa.

Trumpin ulostulo lisää poliittista painetta

Tilannetta kärjisti entisestään Yhdysvaltain presidentti Donald Trump, joka kommentoi sosiaalisessa mediassa, että Starmer ”tulee eroamaan pääministerin tehtävästä” ja arvosteli tämän kauttaaltaan hallituskautta. Trump syytti Starmeria epäonnistumisesta etenkin maahanmuuttopolitiikassa ja energialinjassa, toistaen jo aiemmin esittämänsä vaatimuksen Pohjanmeren öljyn tuotannon avaamisesta laajemmin.

Trumpin viestissä todettiin, että Starmer on ”epäonnistunut pahasti”, mutta sen lopuksi hän kuitenkin toivotti tälle ”kaikkea hyvää”. Downing Street 10:n mukaan johtajat eivät olleet puhuneet viikonlopun aikana, ja heidän viimeisin tapaamisensa oli G7-huippukokouksessa Ranskassa edellisellä viikolla.

Liittolaiset: Starmer punnitsee nyt poliittisia realiteetteja

Liiketoimintaministeri Peter Kyle, yksi Starmerin kabinettiliittolaisista, kertoi BBC:n Sunday with Laura Kuenssberg -ohjelmassa, että pääministeri ”käy läpi tämän hetken poliittisia realiteetteja” ja peilaa niitä tilanteeseen viikko ja kaksi viikkoa sitten. Kyle sanoi puhuneensa Starmerin kanssa perjantaina ja olevansa varma, että jokainen päätös, jonka Starmer tekee Labourin tulevaisuudesta, perustuu siihen, mikä on parasta koko maalle.

Kyle myönsi samalla, ettei halua olla ”harhaisen toiveikas” ja väittää, ettei prosessia tai voimia, jotka haastavat Starmerin johtajuuden, olisi olemassa. Hänen mukaansa muodollinen johtajavaali on ”lähtökohtaisesti parempi”, mutta sen rinnalla on varmistettava hallituksen auktoriteetin säilyminen mahdollisten prosessien aikana.

Huoli pitkästä johtajakilpailusta ja markkinareaktioista

Labourin sisällä muistutetaan, että vuoden 2020 johtajakisa, joka nosti Starmerin puolueen johtoon, kesti kuusi viikkoa. Osa kansanedustajista pelkää, että uusi pitkä ja kiivas johtajakilpailu syventäisi sisäisiä jakolinjoja, heikentäisi puolueen uskottavuutta ja loisi epävarmuutta sekä äänestäjien että rahoitusmarkkinoiden silmissä.

Myös talouspoliittiset päätökset voisivat viivästyä, jos puolueen johto ja hallitus olisivat viikkoja kampanjamoodissa. Tämän vuoksi osa Labourin vaikuttajista toivoo joko nopeaa ja hallittua vallanvaihtoa tai vaihtoehtoisesti sitä, että Starmerille annettaisiin vielä rajattu lisäaika selkeyttää suuntaa.

Kasvava joukko ministereitä vaatii aikataulua erolle

Liikenneministeri Heidi Alexander ja ulkoministeri Yvette Cooper ovat tiettävästi liittyneet niiden ministereiden joukkoon, jotka ovat painostaneet Starmeria ilmoittamaan selkeän lähtöaikataulun. Sisäministeri Shabana Mahmood ja energiaministeri Ed Miliband esittivät vastaavat vaatimukset jo aiemmin, kun Labour kärsi ruman tappion useissa vaaleissa viime kuussa.

Kymmenet Labourin kansanedustajat ovat julkisesti vaatineet Starmerin välitöntä eroa tai vähintäänkin yksityiskohtaista suunnitelmaa vallanvaihdolle. Puolueen sisäinen keskustelu on muuttunut selvästi kriittisemmäksi, ja yhä harvempi puhuu avoimesti Starmerin jatkokaudesta.

Burnham valmistautuu eduskuntaan – kilpailijoita horisontissa

Andy Burnham vietti viikonlopun perheensä kanssa, mutta hänen odotetaan saapuvan Westminsteriin maanantaina ottamaan virallisesti paikkansa parlamentissa. Hänen lähipiirinsä on kehottanut Starmeria käyttämään viikonlopun vakavaan pohdintaan ja kuuntelemaan sekä kabinetin ministereitä, kansanedustajia että omaa perhettään.

Entinen terveysministeri Wes Streeting, jota pidetään yhtenä mahdollisena johtajakilpailun haastajana, on jo ilmoittanut osallistuvansa mahdolliseen kisaan. Streetingin mukaan puolue tarvitsee ”ideoiden taistelun” tulevasta linjastaan, eikä pelkkä hiljainen vallanvaihto riitä uudistamaan Labouria.

Myös entinen turvaministeri Jess Phillips, yksi neljästä ministeristä, jotka erosivat välittömästi toukokuun vaalitappioiden jälkeen, on todennut, että ”tuntuu siltä, että olemme tulleet tien päähän” Starmerin johdon kanssa. Phillips kuitenkin painotti, että puolueen on löydettävä tapa keskustella siitä, ”mitä seuraavaksi tapahtuu”, vaikka tilanne ei johtaisikaan täysimittaiseen johtajakilpailuun.

Phillips muistutti myös, että mahdollinen uusi johtaja ei voi vain ”astua sisään ja ottaa vallan”: tämän on esitettävä visionsa vähintäänkin parlamentaariselle Labour-ryhmälle ja perusteltava, miten puolueen suunta muuttuisi.

Burnhamin linjaukset: verot, julkiset palvelut ja hoivamaksu

Makerfieldin kampanjan aikana Burnham vahvisti tukensa Labourin vaaliohjelmalle: tuloveron, arvonlisäveron ja kansallisen vakuutuksen pääverokantoihin ei tehtäisi korotuksia, ja Rachel Reevesin asettamia lainanottosääntöjä noudatettaisiin. Näin Burnham pyrki vakuuttamaan sekä markkinat että äänestäjät siitä, ettei edessä olisi radikaalia talouskurssin muutosta.

Burnham on puhunut ”vahvemmasta julkisesta ohjauksesta” keskeisissä infrastruktuuri- ja hyödyketoiminnoissa, kuten energia- ja vesiyhtiöissä. Lisäksi hän on toistanut aiemmat lupauksensa perintöveron korvaamisesta uudella ”kansallisella hoivamaksulla”, jonka tarkoituksena olisi rahoittaa pitkäaikaishoitoa kestävämmällä ja oikeudenmukaisemmalla tavalla.

Monista muista politiikkakysymyksistä, kuten puolustusmenoista, Burnham ei ole vielä esittänyt yksityiskohtaista linjausta. Samaan aikaan Starmer on viime viikkoina keskittynyt budjettien uudelleenkirjoittamiseen, jotta varoja voitaisiin suunnata enemmän puolustus- ja turvallisuusinvestointeihin.

Osa Labourista haluaa Starmerille lisäaikaa

Kaikki Labourissa eivät kuitenkaan kannata välitöntä vallanvaihtoa. Labour-kansanedustaja Toby Perkins, joka toimi varjoministerinä oppositioaikana, sanoi Kuenssbergin ohjelmassa, ettei halua Starmerin eroavan. Perkins muistutti, että ero merkitsisi maan ”seitsemättä pääministeriä kymmenen vuoden sisällä”, mikä voisi vahvistaa kuvaa poliittisesti epävakaasta Britanniasta.

Perkinsin mielestä Starmer ”ansaitsee hieman aikaa” ja hallitus ei ole hänen arvionsa mukaan ”ilmiselvästi epäonnistunut”. Hän viittasi muun muassa terveydenhuollon jonojen lyhenemiseen, nettomaahanmuuton laskuun ja turvapaikkahakemusten käsittelyjonon purkamiseen esimerkkeinä hallituksen konkreettisista saavutuksista.

Laajempi turvallisuus- ja rikostrendi taustalla

Starmerin asemaa heikentää paitsi sisäinen puoluekritiikki ja kansainvälinen kommentointi, myös laajempi keskustelu turvallisuus- ja rikostrendeistä, jotka ravistelevat länsimaita. Esimerkiksi Australiassa on tehty historiallisen suuri kokaiinitakavarikko, jossa poliisi löysi 2,7 tonnia huumeita maanalaisesta bunkkerista. Tapaus, josta kerrotaan tarkemmin artikkelissa Australian historian suurimmasta kokaiinitakavarikosta, muistuttaa siitä, että rikollisuus, rajaturvallisuus ja maahanmuuttopolitiikka ovat keskeisiä teemoja, joilla äänestäjät arvioivat hallitusten onnistumista.

Nämä kysymykset ovat olleet myös Starmerin hallituksen pöydällä, ja niiden hoitoa käytetään nyt poliittisena mittarina, kun Labour päättää, pitäisikö puolueen jatkaa nykyisen johdon kanssa vai hakea uutta suuntaa Burnhamin tai jonkun muun johtajan johdolla.

Ei sisällä instagram post:eja