Mitä Yhdysvaltain ja Iranin sopimus oikeasti sisältää?

Yhdysvallat on julkistanut täydellisen tekstin muistioista (Memorandum of Understanding, MoU), joka on solmittu Iranin kanssa tulitauon jatkamisesta, Hormuzinsalmen avaamisesta ja lähes neljä kuukautta kestäneen konfliktin lopettamisesta.

Trumpin hallinto kuvaa 14-kohtaista asiakirjaa ”suoritusperusteiseksi” sopimukseksi: Iran saa helpotuksia vain, jos se täyttää velvoitteensa. Presidentti Donald Trumpin mukaan sopimus on tarkoitus allekirjoittaa virallisesti ”pian” – mahdollisesti jo torstaina – G7-kokouksen yhteydessä Evian-les-Bainsissa Ranskassa.

Tulitauko ja taistelujen lopettaminen kaikilla rintamilla

Sopimuksen ensimmäinen kappale määrää Yhdysvallat, Iranin ja näiden liittolaiset julistamaan välittömän ja pysyvän sotatoimien lopettamisen ”kaikilla rintamilla” – mukaan lukien Libanon. Yhdysvaltojen näkökulmasta Trump on ollut yhä huolestuneempi siitä, että Israelin sotilasoperaatiot Hizbollahia vastaan voisivat horjuttaa Iranin kanssa sovittua kokonaisuutta.

Teheran on puolestaan toistuvasti korostanut odottavansa, että Libanon sisältyy tulitaukoon. Iranin ulkoministeriön tiedottajan mukaan kaikki Israelin sotilaallisten toimien jatkuminen Libanonissa olisi ”ymmärryksen rikkomus” ja johtaisi ”tarpeellisiin toimiin”. Sopimuksessa todetaan, että tästä eteenpäin kumpikaan osapuoli ei aloita sotilaallisia operaatioita toista vastaan, ei uhkaa toista, ja että Libanonin alueellinen koskemattomuus ja suvereniteetti taataan.

Asiakirjan mukaan lopullinen sopimus johtaa konfliktin pysyvään ”päättymiseen”. Epäselvää kuitenkin on, miten Israel reagoi siihen, että Libanonin rintama naulataan osaksi Yhdysvaltojen ja Iranin välistä järjestelyä.

Suvereniteetin kunnioitus ja puuttumattomuus sisäisiin asioihin

Sopimustekstissä todetaan, että Yhdysvallat ja Iran sitoutuvat ”kunnioittamaan toistensa suvereniteettia ja alueellista koskemattomuutta” sekä pidättäytymään sekaantumasta toistensa sisäisiin asioihin. Tämä kirjaus on omiaan herättämään tyytymättömyyttä iranilaisten oppositioryhmien keskuudessa.

Vielä alkuvuodesta Trump lupasi Iranin mielenosoittajille, että ”apu on tulossa” maanlaajuisia hallituksen vastaisia protesteja tukemaan. Nyt linja on sopimuksessa kirjattu huomattavasti pidättyväisemmäksi.

Enintään 60 päivää aikaa lopulliselle sopimukselle

Sopimuksen kolmannen kohdan mukaan Yhdysvallat ja Iran sitoutuvat neuvottelemaan ja saavuttamaan lopullisen sopimuksen enintään 60 päivän kuluessa. Määräaikaa voidaan pidentää vain molemminpuolisella suostumuksella.

60 päivän laskenta alkaa, kun maiden johtajat allekirjoittavat MoU:n virallisesti Genevessä järjestettävässä seremoniassa. Iranin ulkoministeriön tiedottaja Esmaeil Baqaei vahvisti, että suunnitelmia Geneven tapaamisesta ei ole toistaiseksi muutettu ja että allekirjoittajina saattavat olla maiden presidentit, mutta järjestely on vielä arvioinnin alla.

Iranin ulkoministeriö on myös vahvistanut sitoutumisen ”lopulliseen ymmärrykseen” pääsemisestä 60 päivän sisällä.

Merisaarto puretaan ja Hormuzinsalmi avataan

Neljännen kohdan mukaan Yhdysvallat alkaa MoU:n allekirjoittamisen jälkeen purkaa merisaartoa ja kaikkia ”häiriöitä ja esteitä”, joita on asetettu Iranin satamille. Saarron on tarkoitus päättyä kokonaan 30 päivän kuluessa. Tänä aikana Yhdysvaltojen sallimien alusten määrä Iranin satamissa suhteutetaan siihen, miten Iran palauttaa omaa liikennettään Hormuzinsalmessa.

Viidennen kohdan mukaan Yhdysvallat vetää joukkojaan pois Iranin ”välittömästä läheisyydestä” 30 päivän kuluessa lopullisen sopimuksen allekirjoittamisesta. Käytännössä Yhdysvaltain sotilaallinen läsnäolo palautetaan tasolle ja kokoonpanoon, joka vallitsi ennen vihollisuuksien alkua 28. helmikuuta.

Heti MoU:n allekirjoittamisen jälkeen Iran sitoutuu ”parhaan kykynsä” mukaan järjestämään kaupallisille aluksille turvallisen kauttakulun Hormuzinsalmen läpi – ilman maksua. Tämä on ollut Yhdysvalloille keskeinen tavoite sodan alettua ja salmen sulkeuduttua, mikä nosti öljyn maailmanmarkkinahintoja jyrkästi.

Asiakirjassa todetaan, että liikenne alkaa ”välittömästi”, ottaen huomioon tarpeen poistaa tekniset ja sotilaalliset ”esteet” sekä suorittaa miinanraivaus. Yhdysvaltain viranomaiset painottivat tiedotustilaisuudessa toistuvasti, että aluksilta ei peritä maksua salmen läpikulusta.

Pidemmällä aikavälillä Iran tekee yhteistyötä Omanin ja muiden Persianlahden maiden kanssa ”laajemman” järjestelyn luomiseksi Hormuzinsalmen hallinnoimiseksi. Yhdysvaltain arvion mukaan Iran pyrkii puolustamaan oikeuksiaan ”aggressiivisesti”, mutta Persianlahden valtiot eivät viranomaisten mukaan ”koskaan” hyväksyisi tulevaisuutta, jossa salmesta perittäisiin pysyvä tullimaksu.

300 miljardin dollarin jälleenrakennus- ja kehitysohjelma

Kuudennen kohdan mukaan Yhdysvallat ja alueelliset kumppanit laativat ”lopullisen, molemminpuolisesti hyväksytyn suunnitelman” vähintään 300 miljardin dollarin (noin 224 miljardin punnan) arvoisesta jälleenrakennus- ja talouskehitysohjelmasta Iranissa. Lopullinen rahoitusmekanismi sovitaan 60 päivän sisällä lopullisen sopimuksen allekirjoittamisesta, ja kaikki luvat, poikkeusluvat ja valtuutukset myöntää Yhdysvallat.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että Yhdysvallat rahoittaisi Irania suoraan. Viranomaiset korostavat, että Yhdysvallat ei ole velvollinen maksamaan ”senttiäkään” Iranille tai sijoittamaan rahaa rahastoon. Esimerkkinä mainittiin hypoteettinen tilanne, jossa Iranin ”käyttäytyessä” sovitulla tavalla esimerkiksi Arabiemiraatit voisi rakentaa voimalaitoksen Iraniin Yhdysvaltojen siunauksella.

Trump ja hänen hallintonsa ovat painottaneet Yhdysvaltain yleisölle, ettei maa maksa Iranille suoraan – tämän sanotaan erottavan sopimuksen jyrkästi vuoden 2015 ydinsopimuksesta, jonka Obama solmi Iranin kanssa.

Taloudelliset pakotteet puretaan vaiheittain

Sopimuksen mukaan Yhdysvallat lopettaa kaikki Irania vastaan suunnatut talouspakotteet – sekä YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmiin perustuvat että yksipuoliset Yhdysvaltain pakotteet. Aikataulu on kuitenkin vielä auki.

Asiakirjassa todetaan, että tarkka aikataulu sovitaan osana lopullista sopimusta, mutta molemmat osapuolet tunnustavat aikovansa puuttua pakotekysymykseen ”välittömästi” jatkoneuvotteluissa. Iranin talous on kärsinyt raskaasti pakotteista, ja Yhdysvaltain ”Operation Economic Fury” on pyrkinyt leikkaamaan Iranin irti globaalista rahoitusjärjestelmästä.

Ydinasekielto, uraanin käsittely ja IAEA:n valvonta

Iran on sopimuksessa sitoutunut siihen, ettei se hanki tai valmista ydinasetta. Molemmat osapuolet ovat myös sopineet, että Iranin jo rikastettu uraani käsitellään tavalla, josta sovitaan myöhemmissä neuvotteluissa.

Peruslinjauksena materiaalin on vähintään oltava ”laimennettua” (downblending) paikan päällä, Kansainvälisen atomienergiajärjestön IAEA:n valvonnassa. Yhdysvaltalaisen korkean virkamiehen mukaan tämä minimitaso on merkittävä ”voitto” Yhdysvalloille. Trump on todennut, että Iranin estäminen saamasta ydinasetta oli ”99 %” siitä, mitä hän halusi saavuttaa käynnistäessään sotilasoperaation ”Operation Epic Fury” aiemmin tänä vuonna.

Koska sopimusta kuvataan suoritusperusteiseksi, pakotehelpotukset (kohta 7) sidotaan tiukasti siihen, että Iran noudattaa ydinvelvoitteita (kohta 8).

Nykytila ydinohjelmassa ja öljynvientiluvat

Seuraavat sopimuksen kohdat määrittelevät, että Yhdysvallat ja Iran hyväksyvät Iranin ydinohjelman osalta ”status quon” siihen asti, kunnes rikastettu uraani on käsitelty. Käytännössä tämä tarkoittaa, ettei Yhdysvallat aseta uusia pakotteita, vaan myöntää väliaikaisia poikkeuslupia öljyn, öljytuotteiden ja niihin liittyvien palveluiden – kuten pankkitoiminnan ja kuljetusten – vientiin.

Juuri öljyyn ja varoihin liittyvät kysymykset ovat olleet suuri este neuvotteluille. Iran on pitkään vaatinut, että sen jäädytetyt varat vapautetaan, jotta maa saisi kipeästi kaivattua taloudellista hengitystilaa.

Yhdestoista kohta linjaa, että Yhdysvallat ”sitoutuu tekemään täysin käyttökelpoisiksi” Iranin jäädytetyt tai rajoitetut varat heti MoU:n allekirjoittamisen jälkeen. Tarkemmat menettelytavat sovitaan jatkoneuvotteluissa. Yhdysvaltalaisviranomaisen mukaan osa varoista vapautetaan jo neuvottelujen aikana palkkioksi siitä, että Iran alkaa käsitellä korkeasti rikastettua uraaniaan sovitulla tavalla.

Seurantamekanismi, toimeenpano ja YK:n rooli

Sopimuksen loppuosassa kuvataan, miten järjestely pannaan täytäntöön. Yhdysvallat ja Iran perustavat yhteisen ”mekanismin” MoU:n toimeenpanon ja tulevan lopullisen sopimuksen noudattamisen seurantaan. Käytännön toteutus ja organisaatio ovat vielä auki.

Kun MoU on allekirjoitettu ja toimeenpano käynnistynyt, Yhdysvallat ja Iran aloittavat neuvottelut lopullisesta, kattavasta sopimuksesta. MoU määrittelee lisäksi, että lopullinen sopimus viedään YK:n turvallisuusneuvoston käsiteltäväksi ja hyväksytään sitovana päätöslauselmana. Tämä antaisi sopimukselle kansainvälisen oikeuden tason turvatakuut.

Miksi sopimus on merkittävä?

Jos MoU johtaa suunnitellulla tavalla lopulliseen sopimukseen, se voi merkitä suurta muutosta Lähi-idän turvallisuusarkkitehtuurissa. Hormuzinsalmen avaaminen vakauttaisi öljymarkkinoita, sotilaallisen jännitteet Iranin lähialueilla vähenisivät ja Iran saisi mahdollisuuden elvyttää talouttaan ilman ydinaseohjelman etenemistä.

Kuten kaikissa vastaavissa suurvaltajärjestelyissä, onnistuminen riippuu kuitenkin käytännön toteutuksesta, valvonnasta ja siitä, kuinka pitkälle kumpikin osapuoli on valmis etenemään poliittisesti epämukaviin kompromisseihin.

Laajemmin tarkasteltuna sopimus istuu samaan kehykseen kuin monet muutkin konfliktien jälkeiset rakentamisprosessit, joissa turvallisuuden, talouden ja alueellisen vakauden kysymykset kietoutuvat yhteen. Esimerkiksi urheilun puolella on nähty, miten yksittäiset onnistumiset voivat tuoda toivoa vaikeisiin tilanteisiin – kuten Sonny Bakerin tuoma valonpilkahdus synkkään viikkoon Englannin kriketissä osoittaa symbolisesti, että toivoa voi löytyä silloinkin, kun tilanne näyttää umpikujalta.

Ei sisällä instagram post:eja