Tasmanian hallitus pyytää anteeksi luvatta varastoitujen ihmisruumiin osien skandaalia
Tasmaniassa on paljastunut vuosikymmeniä jatkunut väärinkäytösten vyyhti, jossa vainajista tehtyjen ruumiinavausten yhteydessä irrotettuja elimiä ja kudosnäytteitä kerättiin salaa ja luovutettiin yliopiston museolle – ilman omaisten tai viranomaisten lupaa. Osa näytteistä päätyi jopa julkisesti esille opetustarkoituksiin.
177 ihmisnäytettä kerättiin salassa vuosikymmenten ajan
Valtava vääryys tuli julkisuuteen viime vuonna tehdyn tutkinnan jälkeen. Selvityksen mukaan vuosina 1966–1991 patologit saattoivat ”aktiivisesti etsiä” ja kerätä 177 ihmisperäistä näytettä ruumiinavausten yhteydessä ja luovuttaa ne Tasmanian yliopiston RA Rodda -patologiamuseolle Hobartissa.
Näytteet – elimiä ja kudospalasia – siirrettiin museon kokoelmiin ilman vainajien omaisilta saatua suostumusta tai kuolinsyytutkinnasta vastanneiden kuolinsyyntutkijoiden (coroner) lupaa. Toiminta rikkoi sekä eettisiä periaatteita että luottamusta viranomaisiin ja terveydenhuoltoon.
Omaiset järkyttyivät: “He varastivat hänen aivonsa”
Useat vainajien omaiset ovat kertoneet julkisuudessa syvästä järkytyksestä ja vihasta. Parlamentissa esitetyn virallisen anteeksipyynnön aikaan paikalla oli useita perheitä, jotka olivat odottaneet vuosikymmeniä vastauksia.
Yksi heistä on Cheryl Springfield, jonka 14-vuotias veli David Maher kuoli auto-onnettomuudessa vuonna 1976. Vasta hiljattain hän sai tietää, että veljen ruumiinosia oli otettu ja pidetty museossa ilman, että perheelle oli koskaan kerrottu asiasta.
“Siitä hetkestä lähtien, kun meille kerrottiin, elämä on ollut täydellinen painajainen”, Springfield kuvasi tuntemuksiaan paikallismedialle.
Samaa epäuskoa koki myös John Santi. Hän oli 13-vuotias, kun hänen 19-vuotias veljensä Tony kuoli moottoripyöräonnettomuudessa vuonna 1976. “Hautasimme hänet 50 vuotta sitten, ja vasta nyt saimme tietää, että nämä ihmiset olivat varastaneet hänen aivonsa”, Santi kertoi Australian Associated Pressille (AAP).
Skandaali alkoi paljastua jo vuonna 2016
Epäilyt RA Rodda -patologiamuseon kokoelmista nousivat esiin ensimmäisen kerran vuonna 2016. Tuolloin huomattiin, että kolme luunäytettä saattoi olla hankittu ilman omaisten suostumusta. Tämä herätti kysymyksiä koko museon kokoelman laillisuudesta ja eettisyydestä.
Huolestuttavien tietojen seurauksena Tasmanian osavaltion kuolinsyyntutkija määräsi huhtikuussa 2023 laajan tutkinnan museon kokoelmista. Kuukausia jatkuneiden selvitysten jälkeen johtopäätökset julkistettiin syyskuussa.
Kuolinsyyntutkija Simon Cooper totesi raportissaan, että nyt jo kuolleella oikeuspatologilla, tohtori Royal Cummingsilla, oli keskeinen rooli näytteiden toimittamisessa museolle. “On selvää, että suurimman osan oikeuslääketieteellisistä näytteistä museolle toimitti tohtori Royal Cummings”, Cooper kirjoitti.
Hänen mukaansa myös Cummingsin edeltäjät ja seuraajat osallistuivat samaan käytäntöön. Lisäksi on viitteitä siitä, että patologit saattoivat aktiivisesti etsiä sopivia näytteitä nimenomaan museolle luovutettaviksi, sen sijaan että ne olisi käsitelty ainoastaan lääketieteellisen tutkimuksen ja kuolinsyyn selvittämisen tarpeisiin.
Oikeuslääketieteelliset ruumiinavaukset ja luottamuksen rikkominen
Kuolinsyyntutkijan määräämät ruumiinavaukset tehdään yleensä silloin, kun kuolema on odottamaton, epäselvä tai tapahtuu viranomaisten valvonnassa, kuten säilöönotossa tai vankeudessa. Tällaisissa tilanteissa perheet luottavat siihen, että viranomaiset käsittelevät vainajien ruumiita kunnioittavasti ja lainmukaisesti.
Tasmanian tapauksen erityisen loukkaavaksi tekee se, että vainajien elimiä ja kudoksia ei käytetty ainoastaan tieteelliseen opetukseen, vaan osa päätyi myös museon näyttelyihin ilman, että omaisilla oli mitään tietoa asiasta. Luottamus terveydenhuoltojärjestelmään ja oikeuslääketieteelliseen järjestelmään on näin ollen kärsinyt syvän kolauksen.
Hallitus ja yliopisto pyytävät julkisesti anteeksi
Tiistaina pidetyssä istunnossa Tasmanian terveysministeri esitti parlamentissa virallisen anteeksipyynnön tapahtumien johdosta. Hän puhui suoraan vuosikymmeniä jatkuneesta kärsimyksestä, jota omaiset ovat joutuneet kokemaan.
“Vaikka nämä historialliset käytännöt päättyivät 35 vuotta sitten, niiden syvä vaikutus vainajien perheisiin ja läheisiin jatkuu edelleen”, ministeri totesi. “On tärkeää muistaa, että kyse ei ollut vain ruumiinosista, näytteistä tai jäännöksistä. He olivat ihmisiä.”
Heti anteeksipyynnön jälkeen myös Tasmanian yliopisto otti julkisesti kantaa. Yliopiston terveysalasta vastaava vararehtori, professori Graeme Zosky, myönsi tilanteen vakavuuden ja esitti yliopiston puolesta anteeksipyynnön.
“Me ymmärrämme, että pelkkä anteeksipyyntö ei voi poistaa perheiden kokemaa kipua ja ahdistusta, mutta olemme aidosti pahoillamme”, Zosky sanoi. Hänen mukaansa yliopiston henkilökunta on tavannut useita asianosaisia perheitä ja pyrkinyt käymään läpi tapahtumia mahdollisimman avoimesti.
Patologiamuseon rooli ja kokoelman sulkeminen
RA Rodda -patologiamuseo perustettiin vuonna 1966 osaksi Tasmanian yliopiston lääketieteen opetusta ja tutkimusta. Sen kokoelmiin kuului muun muassa elimiä, kudosnäytteitä ja luurakenteita, joita käytettiin lääketieteen opiskelijoiden koulutuksessa.
Skandaalin kohteena olevat 177 näytettä poistettiin museon näyttelyistä vuonna 2018, ennen varsinaisen tutkinnan käynnistymistä. Tapauksen myötä on noussut esiin laajempi keskustelu siitä, miten lääketieteen opetuksessa käytettyjä ihmisperäisiä näytteitä tulisi kerätä, säilyttää ja käsitellä – ja miten omaisten suostumus tulee dokumentoida ja varmistaa.
Samankaltaiset eettiset kysymykset ovat nousseet esiin myös urheilun ja huippu-urheilijoiden terveyden yhteydessä, kun pelaajien kehoja ja terveyttä on saatettu kohdella välineellisesti. Esimerkiksi Jose Mourinhon paluu Real Madridiin ja hänen rautainen johtamistyylinsä rikkinäisessä pukukopissa ovat herättäneet laajaa keskustelua siitä, miten pelaajia ja heidän hyvinvointiaan arvostetaan vaativassa huippu-urheilun ympäristössä.
Jälkihoito, vastuu ja tulevat muutokset
Tasmanian tapaus osoittaa, että historialliset väärinkäytökset voivat nousta pintaan vuosikymmentenkin jälkeen ja aiheuttaa uudelleen kokemuksia surusta ja menetyksestä. Nyt osavaltion viranomaiset ja yliopisto joutuvat paitsi pyytämään anteeksi, myös tarkastelemaan kriittisesti menneitä käytäntöjään ja varmistamaan, ettei vastaavaa voi enää tapahtua.
Perheille anteeksipyyntö merkitsee tärkeää symbolista askelta, mutta monille se ei yksin riitä. He odottavat konkreettisia toimia, kuten selkeitä sääntöjä näytteiden keräämisestä, parempaa dokumentointia sekä mahdollisia hyvityksiä. Tapauksen seurauksena onkin odotettavissa tiukempia säädöksiä ja valvontaa oikeuslääketieteessä, lääketieteellisessä opetuksessa ja museoiden kokoelmien hallinnassa – niin Tasmaniassa kuin laajemminkin.
Ei sisällä instagram post:eja
