Nigerialaiskirjailija Chimamanda Ngozi Adichie syyttää lagosilaista sairaalaa poikansa kuoleman tutkinnan jarruttamisesta

Maailmankuulu nigerialaiskirjailija Chimamanda Ngozi Adichie on syyttänyt lagosilaista Euracare-sairaalaa siitä, että se pyrkii estämään ja viivyttämään tutkintaa hänen 21-kuukautisen poikansa kuolemasta. Tapaus on herättänyt Nigeriassa laajaa keskustelua potilasturvallisuudesta, lääketieteellisestä vastuusta ja surua kokevien perheiden oikeuksista saada totuus läheisensä kuolemasta.

Poika kuoli tutkimusten jälkeen Euracare-sairaalassa

Adichien poika Nkanu – yksi vuonna 2024 syntyneistä kaksospojista, jotka syntyivät sijaissynnyttäjän avulla – kuoli 7. tammikuuta Euracare-sairaalassa Lagosissa. Lapsi oli alun perin hoidossa Lagosin Atlantis-sairaalassa, jonne hänet oli tuotu pahenevien mutta edelleen lieviksi luonnehdittujen oireiden vuoksi.

Perhe oli valmistellut Nkanun siirtoa jatkohoitoon Yhdysvaltoihin, Baltimoreen Johns Hopkins -sairaalaan. Ennen lentoa poika kuitenkin lähetettiin Euracareen ennakkotarkastusta varten, jossa oli määrä tehdä muun muassa magneettikuvaus (MRI) ja selkäydinnestenäyte (lumbaalipunktio). Nkanu menehtyi näiden diagnostisten tutkimusten jälkeen Euracare-sairaalassa.

Kirjailija: sairaala jarruttaa kuolemansyytutkintaa

Adichien mukaan pojan kuolemaa koskevan oikeuslääketieteellisen tutkinnan (koroniaalisen tutkinnan) piti alkaa huhtikuussa. Hän väittää nyt, että Euracare on sen jälkeen ”jarruttanut, sotkenut ja hämärtänyt” prosessia ja on pyytänyt Nigerian liittovaltion korkeinta oikeutta estämään tutkinnan etenemisen.

Nigerian Lääketieteen ja hammaslääketieteen neuvoston (Medical and Dental Council of Nigeria) asettama tutkintapaneeli on aiemmin todennut, että sairaalaa vastaan saattaa olla aihetta epäillä lääkärinhoidon laiminlyöntiä. BBC on pyytänyt Euracarelta kommenttia, mutta sairaala ei ole toistaiseksi julkisesti avannut kantaansa tutkinnan estämispyyntöön.

Julkinen kirje sairaalan johdolle

Huhtikuussa Adichie lähetti Euracaren johtajalle kirjeen, jonka hän julkaisi hiljattain kokonaisuudessaan sosiaalisessa mediassa. Se oli hänen ensimmäinen julkinen kommenttinsa pojan kuoleman jälkeen.

Kirjeessä hän kuvaa surunsa syvyyttä ja sitä, miten sairaalan toiminta on hänen mielestään riistänyt häneltä mahdollisuuden rauhalliseen surutyöhön: ”Surun äärimmäinen ja ehdoton yksinäisyys on siinä, että vain sinä itse voit todella tuntea epätoivosi syvyyden. Kaipaan edes rauhaa surra, mutta Euracare-sairaala on riistänyt minulta senkin.”

Adichien mukaan Euracare kirjasi Nkanun kuolinsyyksi bakteerimeningiitin. Hän kuitenkin kiistää tämän ja toteaa, ettei sairaalalla ollut lääketieteellistä näyttöä väitteen kirjaamiseksi kuolintodistukseen: ”Ei ollut olemassa lääketieteellistä näyttöä, jonka perusteella tällainen väite olisi voitu esittää hänen kuolintodistuksessaan.”

Syytökset lääketieteellisestä laiminlyönnistä

Adichie ja hänen perheensä syyttävät Euracare-sairaalaa vakavasta hoitovirheestä. Heidän mukaansa Nkanulta evättiin riittävä hapensaanti ja hänelle annettiin liikaa sedaatiolääkitystä, mikä johti sydänpysähdykseen.

Sairaala on ilmaissut ”syvimmän osanottonsa” lapsen kuoleman johdosta, mutta kiistää toimineensa väärin. Euracaren mukaan lapsi sai hoitoa, joka oli linjassa kansainvälisten hoitosuositusten ja -standardien kanssa.

Adichie väittää kirjeessään myös, että sairaala toimitti perheelle puutteelliset ja osin virheelliset potilasasiakirjat. Hän kuvailee dokumentteja ”hämmästyttävän epäammattimaisiksi” ja toteaa, että yksi niistä oli suorastaan väärä.

Oikeusprosessi ja perheen vaatimus totuudesta

Adichien oikeudellisen tiimin oikeudelle toimittamien asiakirjojen mukaan Nkanun hoitoketju ja Euracaren toiminta halutaan selvittää perinpohjaisesti oikeuslääketieteellisessä tutkinnassa. Kirjailija korostaa, että kyse ei ole vain yksittäisestä tapauksesta, vaan laajemmasta kysymyksestä: voiko potilas tai omaiset luottaa siihen, että Nigerian terveydenhuoltojärjestelmä tutkii mahdolliset virheet avoimesti ja riippumattomasti.

Adichie kysyy julkisessa kirjeessään, miksi sairaala pyrkisi estämään tutkinnan, jos se todella haluaa, että totuus tulee ilmi: ”Jos Euracare välittää totuudesta, miksi se sitten luo viivytyksiä ja harhautuksia ja yrittää nyt lopulta estää tutkinnan?”

Perhe vaatii, että oikeuslaitos varmistaa tutkinnan toteutumisen ja että kaikki tapahtumat hoitoprosessin aikana käydään läpi tarkasti. Tapaus nostaa esiin myös sen, miten tärkeää on, että omaisilla on esteetön pääsy täydellisiin ja oikeisiin potilasasiakirjoihin, jotta mahdolliset hoitovirheet voidaan arvioida puolueettomasti.

Laajempi keskustelu terveydenhuollon vastuusta

Chimamanda Ngozi Adichie on yksi Afrikan tunnetuimmista nykykirjailijoista. Hänet tunnetaan muun muassa romaaneista Half of a Yellow Sun (2006) ja Americanah (2013), joita on palkittu kansainvälisesti. Viime vuosina hän on myös juontanut keskustelupaneeleja, joissa ovat esiintyneet maailman johtajat, kuten Yhdysvaltain entinen varapresidentti Kamala Harris tämän omaelämäkerran promootiokiertueella sekä Saksan entinen liittokansleri Angela Merkel.

Adichie asuu Yhdysvalloissa, mutta oli Nigeriassa viettämässä joululomaa lastensa kanssa tapahtumahetkellä. Hänen tapauksensa on lisännyt painetta Nigerian terveydenhuollon valvontaelimille ja poliittisille päättäjille vahvistaa potilasturvallisuutta, lisätä läpinäkyvyyttä ja varmistaa, että epäillyt hoitovirheet tutkitaan riippumattomasti.

Kansainvälisesti tunnetun kirjailijan kokemus surusta, epävarmuudesta ja taistelusta terveydenhuoltojärjestelmää vastaan resonoi myös muiden potilaiden ja omaisten kertomusten kanssa. Samankaltaista taistelua terveydenhuollon epäkohtia vastaan käydään myös Euroopassa. Esimerkiksi suomalaisessa keskustelussa työläistaustaisen kansanedustajan 30-vuotinen taistelu kuukautisterveyden ja endometrioosin hoidon parantamiseksi kuvastaa, miten pitkäjänteistä vaikuttamistyötä tarvitaan, jotta potilaiden ääni tulisi kuulluksi ja hoitokäytännöt paranisivat.

Adichien mukaan hänen tavoitteensa ei ole vain vastuullisten löytämien, vaan myös sen varmistaminen, ettei yksikään toinen perhe joudu kokemaan samanlaista epävarmuutta ja kamppailua selvän ja rehellisen tiedon saamiseksi lapsensa kuolemasta.

Ei sisällä instagram post:eja