Piilossa oleva naisten asunnottomuus jää tilastoista – järjestöt varoittavat

Kun ihmiset näkivät Victorian, he eivät uskoneet hänen olevan asunnoton. Hän ei näyttänyt katukulkijalta, ei juonut eikä käyttänyt huumeita. Silti hän eli kolme vuotta Lontoon kaduilla, usein King’s Crossin rautatieaseman läheisyydessä.

31-vuotiaan Victorian mielenterveysongelmat johtivat asunnottomuuteen, mutta elämä kadulla pahensi niitä entisestään. Yöunet jäivät vähiin, koska hän kantoi mukanaan paljon tavaroita ja pelkäsi varkaita.

”En nukkunut, koska minulla oli paljon matkatavaroita ja King’s Cross on todella huono paikka varkaiden takia”, Victoria kertoo. ”Jos yritin nukkua vessoissa, henkilökunta tuli koputtamaan oveen ja käski lähtemään. Se oli rankkaa.”

Näkymätöntä asunnottomuutta – naiset piilossa tilastoilta

Victorian kaltaisia naisia on Englannissa enemmän kuin koskaan, mutta viralliset luvut eivät kerro koko totuutta. Kahden hyväntekeväisyysjärjestön – Solace Women’s Aidin ja Single Homeless Projectin – toteuttama naisten katunukkumisen kartoitus paljasti, että 1 406 naista oli nukkunut ulkona kolmen edeltävän kuukauden aikana.

Siellä, missä lukuja pystyttiin vertaamaan virallisiin hallituksen tilastoihin, havaittiin, että naisten katunukkumista oli kymmenen kertaa enemmän kuin virallinen data antoi ymmärtää. Tämä korostaa, kuinka suuri osa naisten asunnottomuudesta jää piiloon ja näkymättömäksi.

Järjestöjen mukaan jopa kaksi kolmasosaa kartoituksessa tunnistetuista naisista olisi jäänyt kokonaan huomaamatta, jos olisi käytetty ainoastaan hallituksen nykyistä laskentamenetelmää.

Naisten selviytymisstrategiat: pois näkyvistä, pois tilastoista

King’s Crossin ja sen lähikatujen alueella partioivat asunnottomien tukityöntekijät Eabha ja Elise kertovat, että naiset löytyvät usein odottamattomista ja vaikeasti havaittavista paikoista.

”He voivat olla todella piilossa puistoissa, pensaiden takana”, Elise kuvailee.

Eabhan mukaan osa naisista viettää yönsä yöbusseissa tai junissa, vaihtaa paikkaa usein eikä jää pysyvästi näkyville.

”Esimerkiksi päivystyspoliklinikat voivat olla suosittuja paikkoja – istutaan siellä ja toivotaan, ettei kukaan käske lähtemään”, hän lisää.

Tällaiset selviytymisstrategiat lisäävät fyysistä turvallisuutta, mutta tekevät naisten asunnottomuudesta vaikeammin havaittavaa. Victorian kohdalla se, että hän sulautui muiden matkustajien joukkoon, teki hänen tilanteestaan ulkopuolisille lähes näkymättömän – mutta aseman vilkkaus, valvontakamerat ja henkilökunnan sekä poliisin jatkuva läsnäolo loivat hänelle edes jonkinlaista turvan tunnetta.

Väkivalta, häirintä ja turvattomuus kaduilla

Kun Victorian asunnottomuus kävi näkyvämmäksi, seuraukset olivat usein vakavia ja nöyryyttäviä.

”Minun viereeni oksennettiin tai pissattiin”, hän kertoo. ”Ja heti kun mies saa tietää, että olet asunnoton, se on kuin kutsu: ’nyt voin käyttää tilannettasi hyväksi’. Miehet ahdistelivat minua, laittoivat kädet ympärilleni, koskettelivat.”

Naisten kokema väkivalta ja seksuaalinen häirintä kaduilla on järjestöjen mukaan laajalle levinnyt, mutta aliraportoitu ongelma. Monet naiset pyrkivät siksi piiloutumaan näkyviltä – mikä edelleen vähentää mahdollisuuksia tulla lasketuksi tilastoihin ja ohjautua palvelujen piiriin.

Kattava kartoitus paljastaa virallisten lukujen puutteet

Naisten katunukkumisen kartoitus toteutettiin viikon mittaisena kyselynä syyskuussa 2025. Mukana oli kaikki 33 Lontoon kuntaa sekä 68 muuta paikallishallintoa eri puolilta Englantia – yhteensä noin kolmannes kaikista paikallisviranomaisista.

Hallituksen virallinen syyskuun 2025 tilannekuva kirjasi yhden yön aikana 733 naista katunukkumassa koko Englannissa. Järjestöjen selvitys kuitenkin osoitti, että pelkästään niissä kunnissa, joissa ne työskentelivät, lähes kaksinkertainen määrä naisia oli nukkunut ulkona kolmen edeltävän kuukauden aikana.

Kartoituksen kokonaislukuun sisältyi 162 naista kuudelta paikallishallintoalueelta, joilla virallisen datan mukaan ei ollut yhtään katunukkujaa. Tämä selkeä ristiriita nostaa esiin kysymyksen siitä, miten asunnottomuutta mitataan ja keitä todellisuudessa lasketaan mukaan.

Single Homeless Projectin edustaja Lucy Campbell korostaa, että naisten näkymättömyys tilastoissa vaikeuttaa heidän pääsyään palvelujen piiriin.

”Naisena, joka nukkuu kadulla, sinut löydetään paljon epätodennäköisemmin – ja juuri se on reittisi palveluihin, tukeen ja majoitukseen”, Campbell sanoo. ”Seuraus on se, että naisten on käytännössä paljon vaikeampi saada apua ja tukea.”

Virallinen laskentatapa ei tavoita naisten todellisuutta

Hallituksen virallinen tilastointitapa perustuu yhden yön ”tilannekuvaan”, jossa lasketaan ihmiset, jotka nukkuvat tai ovat juuri käymässä nukkumaan ulkoilmassa tai rakennuksissa, joita ei ole tarkoitettu asumiseen – esimerkiksi parkkihalleissa.

Hyväntekeväisyysjärjestöt laajensivat määritelmää ja etsivät naisia myös paikoista, joissa he tyypillisesti piileskelevät: julkisista tiloista, liikennevälineistä, sairaaloiden päivystyksistä ja muista väliaikaisista turvapaikoista. Paikallishallintojen ja kenttätyöntekijöiden paikallistuntemuksen avulla he uskovat luoneensa huomattavasti tarkemman kuvan naisten katunukkumisesta.

Solace Women’s Aidin Rebecca Goshawk muistuttaa, että ongelma on tiedetty jo pitkään.

”Olemme sanoneet kerta toisensa jälkeen, että palvelut eivät vastaa naisten tarpeisiin, mutta järjestelmät eivät ole silti muuttuneet”, Goshawk toteaa.

Hänen mukaansa perhe- ja lähisuhdeväkivalta on naisten katunukkumisen ensisijainen syy. Siksi väkivallan vastaisen työn ja tukipalvelujen vahvistaminen on välttämätöntä, jos hallitus aikoo lunastaa lupauksensa puolittaa naisiin ja tyttöihin kohdistuva väkivalta seuraavan vuosikymmenen aikana.

Hallitus lupaa toimia, mutta tavoitteet uhkaavat jäädä vajaiksi

Iso-Britannian hallitus on luvannut puolittaa pitkäaikaisen katunukkumisen Englannissa kuluvan parlamenttikauden loppuun mennessä. Kartoituksen tehneet järjestöt varoittavat, että tavoitetta ei voida saavuttaa, jos päättäjillä ei ole realistista käsitystä ongelman laajuudesta – erityisesti mitä tulee naisiin.

Järjestöt vaativat, että katunukkumisen virallista määritelmää muutetaan vastaamaan paremmin naisten kokemuksia ja selviytymisstrategioita. Ilman tätä suuri osa naisten asunnottomuudesta jää tilastojen ja sitä kautta myös päätöksenteon ulkopuolelle.

Asunnottomuusministeri Alison McGovern kommentoi BBC:lle, ettei kenenkään pitäisi joutua nukkumaan kadulla.

”Kuten tämä kartoitus osoittaa, naisten kokemukset ja tarpeet voivat olla hyvin erilaisia”, McGovern sanoo. Hänen mukaansa hallitus tekee yhteistyötä kuntien kanssa tukeakseen naisia sopivaan majoitukseen ja on sitoutunut sijoittamaan 3,6 miljardia puntaa asunnottomuuden lopettamiseksi pysyvästi.

Naisten asunnottomuus ilmiönä myös kansainvälisessä keskustelussa

Naisten asunnottomuus ja turvattomuus eivät ole vain Britannian ongelmia, vaan osa laajempaa kansainvälistä keskustelua haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien suojelusta. Esimerkiksi konfliktit, talouskriisit ja väkivalta lisäävät naisten riskiä ajautua kadulle tai epävarmaan asumiseen eri puolilla maailmaa.

Laajemmassa uutisvirrassa naisten asemaan, turvallisuuteen ja kriisitilanteisiin liittyvät teemat nousevat esiin myös muissa yhteyksissä. Tätä taustaa vasten on kiinnostavaa, miten esimerkiksi Iranin ohjushyökkäys Israeliin ja Christian Eriksenin romahdus hallitsevat maanantain lehtiotsikoita -tyyppiset uutiset vaikuttavat julkiseen keskusteluun ja siihen, mitkä ihmisryhmät ja kriisit saavat eniten huomiota. Piilossa elävien asunnottomien naisten tarinat jäävät usein näiden suurten otsikoiden varjoon, vaikka kyse on ihmisoikeuksista ja perusturvasta.

Järjestöjen viesti on selvä: ilman naisten kokemusten huomioimista ja tilastoinnin uudistamista poliittiset lupaukset asunnottomuuden vähentämisestä jäävät helposti pelkiksi sanoiksi.

Ei sisällä instagram post:eja