Rex Heuermann tuomittiin elinkautiseen – Gilgo Beachin sarjamurhaajan karmea ura päättyi oikeudessa

Yhdysvaltoja vuosikymmeniä järkyttänyt Gilgo Beachin sarjamurhaaja Rex Heuermann on tuomittu äärimmäisen ankaraan rangaistukseen. Kahdeksan naisen raa’at murhat tunnustanut 62-vuotias newyorkilaisarkkitehti sai keskiviikkona enimmäisrangaistuksen: kolme peräkkäistä elinkautista sekä lisäksi neljästä toisesta murhasyytteestä 25 vuotta–elinikä -tuomiot, jotka suoritetaan toinen toisensa perään.

Kolme elinkautista ja neljä lisätuomiota

Tuomion julistuksessa Long Islandin Riverheadissa tuomari Timothy Mazzei ei säästellyt sanojaan. Hän kuvaili Heuermannia ”inhottavaksi, halveksittavaksi pieneksi mieheksi” ja totesi tämän olevan pelkuri. Tuomari määräsi maksimituomion jokaisesta murhasta ja määräsi tuomiot juokseviksi, mikä tarkoittaa, ettei Heuermannilla käytännössä ole mahdollisuutta vapauteen.

Heuermann myönsi oikeudessa tappaneensa ja kuristaneensa uhrinsa, sitoneensa heidät ja levittäneensä heidän jäännöksensä Long Islandin syrjäisille rannoille. Rikokset tapahtuivat vuosien 1993 ja 2010 välillä, mutta tapaus saatiin ratkaistua vasta yli kymmenen vuoden tutkinnan jälkeen.

Uhrien omaiset: ”Elinikäinen tuho perheille”

Oikeussalissa kuultiin voimakkaita ja tunteikkaita lausuntoja uhrien omaisilta. He kuvasivat, kuinka murhat ovat aiheuttaneet perheille ”elinikäisen tuhon” ja jättäneet jälkeensä tyhjyyden, joka ei koskaan katoa.

Heuermann tunnusti murhanneensa seuraavat naiset: Melissa Barthelemy, 24; Megan Waterman, 22; Amber Costello, 27; Maureen Brainard-Barnes, 25; Jessica Taylor, 20; Valerie Mack, 24; Sandra Costilla, 28; ja Karen Vergata, 34. Kaikkien heidän elämänsä päättyi väkivaltaisesti, ja monien jäännökset löydettiin vasta vuosien kadoksissa olon jälkeen.

Useat omaiset kertoivat, miten tieto rakkaan ihmisen kohtalosta murensi heidän maailmansa. Eräs uhrin sukulainen kuvasi, miten puhelut, joissa kerrottiin kehonosien löytymisestä Gilgo Beachilta, jäävät ikuisesti mieleen. ”En pystynyt käsittämään sanaa ’torso’”, hän totesi, toistaen hiljaa: ”päättömänä ja kädettömänä”.

Siskon järkyttävät puhelut murhaajan kanssa

Erityisen pysäyttävä oli Melissan sisko Amandan todistus. Hän kertoi, kuinka Heuermann soitti perheelle murhan jälkeen ja kuvaili, kuinka antoi Melissan ruumiin ”mädäntyä” ja miten oli raiskannut hänet. Amanda oli silloin vasta 15-vuotias.

Oikeudessa hän katsoi murhaajaa ja sanoi: ”Voit katsoa minua, kun puhun sinulle. Siitä, kun viimeksi puhuimme, on 17 vuotta.” Vasta silloin Heuermann, joka oli tuijottanut koko ajan tyhjyyteen, käänsi päänsä kohti puhujapönttöä – ja käänsi sen heti takaisin.

”Asiat, jotka tekisin sinulle, olisivat pahempia kuin mikään, mitä olet tehnyt kenellekään”, Amanda sanoi salin henkäillessä kauhistuneena. ”Säästä minulle paikka helvetissä, sillä tulen näkemään sinut siellä.”

Lapset jäivät ilman äitiä – trauma koko elämän mittainen

Monilla uhreista oli pieniä lapsia, kun he katosivat. Nämä lapset, nyt aikuisia, kertoivat oikeudessa, kuinka äidin menetys on muovannut koko heidän elämäänsä.

Maureen Brainard-Barnesin tytär Nicolette kertoi, kuinka hänen äitinsä nimi oli vuosia ”lokattu” siksi, että tämä oli seksityöntekijä. ”Kuten jokainen seksityöntekijä, äitini oli kokonainen ihminen”, hän painotti. Nicolette oli seitsemänvuotias äidin kadotessa. ”Olin pieni tyttö ja tarvitsin äitiäni. Koko elämäni on rakentunut sen ympärille, ettei häntä ole.”

Megan Watermanin tytär Liliana oli vain neljävuotias, kun hänen äitinsä ruumis löydettiin. Hän sanoi oppineensa rikoksen yksityiskohdista internetistä yhdeksänvuotiaana. ”Muistan kysyneeni isovanhemmiltani, mitä sanat ’prostituoitu’ ja ’sutenööri’ tarkoittavat.” Liliana kertoi pohtineensa, oliko äiti peloissaan ja oliko tapahtunut jotenkin hänen syytään.

Murhien tausta: seksityöntekijöitä Craigslistista

Kaikkien Heuermannin uhrien epäillään olleen seksityöntekijöitä kuolinhetkellä. Osa heistä oli ollut yhteydessä murhaajaan Craigslist-ilmoitusten kautta. Tämä seikka on herättänyt voimakasta kritiikkiä poliisin toimia kohtaan: uhrien omaiset ja monet Long Islandin asukkaat ovat syyttäneet viranomaisia välinpitämättömyydestä, koska uhrit olivat seksityöntekijöitä.

Monet ovat kokeneet, että tutkinta ei ollut riittävän aggressiivinen ja että poliisi ei kiirehtinyt tapauksen ratkaisemista, koska uhrit eivät kuuluneet yhteiskunnan ”keskiluokkaiseen normiin”. Tämä keskustelu kytkeytyy laajempaan amerikkalaiseen yhteiskunnalliseen eriarvoisuuteen ja siihen, keiden turvallisuus priorisoidaan – aivan kuten talouskeskusteluissa pohditaan, miksi Yhdysvallat monilla mittareilla päihittää muut suurvallat ja ketkä tästä kehityksestä todella hyötyvät.

Yli vuosikymmenen mittainen tutkinta ja ratkaiseva vihje

Heuermann asui perheensä kanssa Massapequa Parkin esikaupungissa ja työskenteli arkkitehtina Manhattanilla. Poliisi pidätti hänet lopulta vuonna 2023, kun tutkijat onnistuivat yhdistämään hänet murhiin pizzalaatikosta saatujen DNA-jälkien avulla. Suffolk Countyn poliisi pidätti hänet tämän Midtown Manhattanin toimistolla, kun tutkijat olivat varmistaneet DNA-yhteyden.

Tapaus oli ollut tutkinnassa yli kymmenen vuotta. Jo vuonna 2010 Costellon kämppäkaveri antoi poliisille tärkeän vihjeen: hän kuvasi isokokoisen miehen, jota sanoi ”peikoksi” ja joka ajoi harvinaista ensimmäisen sukupolven Chevrolet Avalanche -lava-autoa. Tämä kuvaus osoittautui myöhemmin ratkaisevaksi.

Suffolk Countyn poliisia on arvosteltu siitä, ettei se ottanut liittovaltion viranomaisia mukaan tutkintaan varhaisessa vaiheessa. Lisäksi tutkinnan johtoportaaseen liittyi erillisiä estely- ja korruptioskandaaleja. Vasta uuden johdon myötä vuonna 2022 perustettiin moniviranomais-työryhmä, joka kokosi yhteen paikalliset ja liittovaltion viranomaiset. Tämän työryhmän avulla Heuermann pystyttiin jäljittämään vain kuudessa viikossa.

Myönnytys oikeudenkäynnin välttämiseksi

Aluksi Heuermann kiisti syyllisyytensä ja oli saanut syytteet seitsemän naisen murhista. Huhtikuussa hän kuitenkin tunnusti lisäksi vuoden 1996 murhan, mikä toi kahdeksannen uhrin virallisesti tapauksen piiriin. Puolustusasianajaja Michael Brown kertoi, että hänen asiakkaansa ”näki kirjoituksen seinällä” ja halusi säästää perheensä pitkän ja raa’an oikeudenkäynnin aiheuttamalta julkisuudelta.

Heuermann lausui ennen tuomion lukemista lyhyesti ottavansa vastuun teoistaan, mutta myönsi samalla, ettei hänen sanoillaan ole enää ”mitään merkitystä”. Kun tuomari kysyi, oliko hän ”vähänkin pahoillaan”, Heuermann vastasi hiljaa: ”kyllä”. Oikeussalissa tuomion jälkeen puhjennut aplodien ja helpotuksen aalto kuvasti omaisten tunteiden kirjoa – surusta ja raivosta helpotukseen siitä, että oikeus oli viimein toteutunut.

Syyttäjä: ”Nyt on aika parantua”

Oikeudenkäynnin jälkeen Suffolk Countyn syyttäjä Ray Tierney kiitti erityisesti uhrien perheitä heidän sinnikkyydestään. ”Haluan, että he saavat kostonsa elämällä hyviä, onnellisia elämiä… nyt on heidän aikansa parantua”, Tierney sanoi.

Valerie Mackin isä muistutti, että vaikka tyttären ruumista oli kohdeltu hirvittävällä tavalla, hänen todellista olemustaan ei voitu riistää. ”Herra Heuermann, olette tehnyt kauheita asioita Valerien maalliselle ruumiille, mutta ette ole koskeneet oikeaan Valerieen”, hän sanoi ja lisäsi uskovansa näkevänsä tyttärensä vielä uudelleen tuonpuoleisessa.

Uhrien omaiset korostivat, että vaikka tuomio ei tuo heidän läheisiään takaisin, se on tärkeä askel kohti oikeutta ja jonkinlaista päätöstä vuosikymmeniä kestäneelle painajaiselle.

Ei sisällä instagram post:eja