Mitä mormonit oikeasti ajattelevat The Secret Lives of Mormon Wives -sarjasta?

Uskottomuus, avioero ja jopa niin kutsuttu ”soft swinging” eivät ole sanoja, joita yleensä liitetään kristillisyyteen. Silti juuri näiden ilmiöiden ympärille rakentuu yhdysvaltalainen tosi-tv-hitti The Secret Lives of Mormon Wives, joka on herättänyt valtavasti keskustelua myös uskontokunnan sisällä.

Sarja seuraa ryhmää nuoria naisvaikuttajia Utahissa – Jeesuksen Kristuksen Myöhempien Aikojen Pyhien kirkon (LDS-kirkko) kotiseudulla – kun he tasapainottelevat ystävyyssuhteiden ristiriitojen, parisuhdeongelmien ja oman uskonsa välillä.

Kolmannen tuotantokauden traileri julisti jo etukäteen: ”Nämä myöhempien aikojen pyhät eivät ole enkeleitä.” Sarja nousi Hulu-palvelun katsotuimmaksi reality-sarjan kauden avaukseksi vuonna 2024, ja se kerää edelleen miljoonia katsojia niin Yhdysvalloissa kuin kansainvälisesti Disney+:ssa.

Ohjelman naiset tulivat alun perin tunnetuiksi TikTokissa ”MomTok”-yhteisönsä kautta, ja ovat sittemmin kasvattaneet seuraajamääriään räjähdysmäisesti. Samalla monet kysyvät, antaako sarja lainkaan realistista kuvaa mormoneista – tai kuten monet itse mieluummin sanovat, Myöhempien Aikojen Pyhistä.

Britanniassa asuvat Myöhempien Aikojen Pyhät: ”Olemme tavallisia ihmisiä”

Ben, podcast-tuottaja Burnleyn läheltä, muistuttaa BBC:lle, että kirkon jäsenet ovat ensisijaisesti ihan tavallisia ihmisiä.

”Olemme normaaleja ihmisiä. On uskottomuutta ja avioliiton ulkopuolisia suhteita, toki todennäköisesti vähemmän kuin muualla, koska pyrimme tietoisesti välttämään niitä. Mutta kyllä niitä silti tapahtuu”, hän sanoo.

Beneen verrattuna hänen vaimonsa Olivia on innokkaampi ohjelman seuraaja. Uusin kausi merkittiin jopa perheen yhteiseen kalenteriin, jotta yksikään jakso ei jäisi väliin. Ensimmäisen kauden aikaan Ben, 27, koki, että LDS-yhteisössä suhtauduttiin sarjaan varauksella. Nyt hän näkee ilmapiirin muuttuneen sallivammaksi: suurin osa ei ole ohjelman naisista ”nolostunut”.

”Isossa-Britanniassa, jos viettäisit viikon Myöhempien Aikojen Pyhien perheen kanssa, se olisi luultavasti aika tylsää ja tavallista arkea”, Ben kuvailee.

Ben ja Olivia kuuluvat noin 185 000 Myöhempien Aikojen Pyhän joukkoon Britanniassa. Kirkon perusti Joseph Smith vuonna 1830 Yhdysvalloissa. Smith kertoi saaneensa Jumalalta ilmoituksen, jonka pohjalta syntyi Mormonin kirja – teos, jota LDS-kirkon jäsenet pitävät Jumalan sanana Raamatun rinnalla.

Toisin kuin monissa muissa kristillisissä kirkkokunnissa, Myöhempien Aikojen Pyhät eivät usko, että Jeesus itse on Jumala, vaan että he ovat erillisiä persoonia. Suurin yleisö tuntee mormonit kuitenkin erityisesti lähetystyöstä: tuhannet nuoret lähetetään vuosittain eri puolille maailmaa kutsumaan ihmisiä mukaan uskoon.

Britanniaan LDS-lähetystyöntekijät saapuivat ensimmäisen kerran vuonna 1837 Prestonin kaupunkiin Lancashireen, jossa sijaitsee nykyisin Euroopan suurin mormonitemppeli. Vuonna 2024 paikalliset valtuutetut hyväksyivät suunnitelmat temppelin laajentamiseksi. Ben ja Olivia käyvät toisinaan siellä jumalanpalveluksissa.

Traci: Uskoon palaaminen ja kriittinen suhtautuminen reality-kuvaukseen

Buckinghamshiressä asuva Traci, 57, on kasvanut Myöhempien Aikojen Pyhänä, mutta etääntyi kirkosta 17-vuotiaana äitinsä kuoleman jälkeen. Noin kymmenen vuotta myöhemmin, odottaessaan kaksosia, hän kertoo rukoilleensa joka ilta peloissaan ja apua pyytäen. Kun lähetyssaarnaajat koputtivat ovelle poikien syntymän jälkeen, Traci sanoo ”tunteneensa Pyhän Hengen läsnäolon”.

Siitä lähtien hän on ollut aktiivinen LDS-kirkon jäsen. Se tarkoittaa muun muassa terveyskoodin noudattamista: tee, kahvi ja alkoholi ovat kiellettyjä ja lihaa kehotetaan syömään kohtuudella. Traci työskentelee psykoterapeuttina Olneyssa.

Hän on tietoisesti päättänyt olla katsomatta The Secret Lives of Mormon Wives -sarjaa. Kuulemiensa tietojen perusteella hän ei usko sen heijastavan sitä, millaista on tyypillinen mormoninaisen arki.

”Se ei ole edustava kuva niistä naisista, joita tunnen kirkossa. He eivät elä elämäänsä tuolla tavalla”, Traci toteaa.

Hän ymmärtää, että ihmisillä on uteliaisuutta kirkon jäseniä kohtaan: ”Ihmiset haluavat tietää, mikä meitä motivoi.” Samalla häntä huolettaa, millaisen kuvan media antaa: ”Mietin joskus, miten meitä esitetään. Miten te näette meidät?”

Utahin ”kupla”: perhepaineet ja kulttuuri vs. usko

Yksi sarjan keskeisistä teemoista on perhe-elämän paine. Hahmo Jessi kertoo, että käsittelemättömät ongelmat avioliitossa johtivat tunnesuhteeseen toisen miehen kanssa. Hän syyttää Utahin mormoniympäristöä valtavasta paineesta ylläpitää ”täydellistä suhdetta, täydellistä perhettä ja kuvaa siitä, että kaikki on hyvin”.

Benin ja Olivian ystävä Ashlyn tuntee Utahin ilmapiirin hyvin: hän opiskeli siellä yliopistossa ja asuu nyt Burnleyssa puolisonsa Joen ja pariskunnan yhdeksänkuukautisen pojan kanssa.

Hänen mielestään sarja kuvaa varsin tarkasti Utahin kirkollista kulttuuria ja sitä, miten usko ja paikalliset tavat kietoutuvat yhteen.

”Se on todella tarkka esitys kirkosta Utahissa ja siitä, miltä kulttuuri siellä näyttää, kun usko kohtaa perinteet”, 25-vuotias Ashlyn sanoo.

Utahissa mormoneja on niin paljon, että perhepaine ei tule vain kirkolta vaan koko ympäristöstä. ”Paine on hyvin todellinen. Monet meistä kutsuvat sitä Utah-kuplaksi.”

Iso-Britanniassa tilanne on hänen mukaansa erilainen: LDS-jäseniä on vähemmän, ja yhteisöön kohdistuva ulkoinen paine on pienempi. Ashlyn näkee sarjan naiset enemmän ”kulttuurisesti mormoneina” kuin varsinaisesti syvästi uskovina.

”Jotkut näkevät käskyt ja säännöiksi kutsutut asiat rajoittavina, ikään kuin aidat pitäisivät heitä vankina. Meille ne näyttäytyvät enemmän turvana – suuntaviivoina, jotka auttavat meitä kulkemaan oikeaan suuntaan”, Ashlyn kuvaa.

”Soft swinging” ja kirkon seksuaalimoraali

Yksi sarjan puhutuimmista skandaaleista liittyy ”soft swinging” -ilmiöön. Vaikuttaja Taylor Frankie Paul kertoi ensimmäisellä tuotantokaudella, että hän ja hänen silloinen miehensä olivat seksuaalisesti läheisiä muiden pariskuntien kanssa, mutta pysähtyivät aina ennen varsinaista yhdyntää.

Ashlyn korostaa, että tällainen käytös on selkeästi ristiriidassa LDS-kirkon opetuksen kanssa. ”Meillä on niin sanottu siveyden laki, joka opettaa, että seksuaaliset suhteet kuuluu säästää avioliittoon”, hän selittää.

Hänen oma arkensa Burnleyssa on kuvailevasti: ”Hyvin perhekeskeistä, terveellistä elämää. Keskitymme siihen, että käymme sunnuntaisin kirkossa, palvelemme muita, olemme hyvänä esimerkkinä ja autamme yhteisöä.”

Hänen mielestään todellisuus on usein vähemmän dramaattinen kuin tosi-tv antaa ymmärtää: ”Ei ohjelma olisi kovin viihdyttävä, jos se näyttäisi vain sen, miten naiset vievät keksejä naapureilleen ja elävät hyvin seesteistä perhe-elämää.”

Rotu, vanhat kirjoitukset ja kirkon muutos

Sarjassa käsitellään myös rodullistettua syrjintää. Layla, musta LDS-jäsen, kertoo lopettaneensa kirkossa käymisen, koska opetukset eivät enää ”resonoineet” hänen kanssaan värillisenä naisena. Hän oli kääntynyt uskoon ja muuttanut Utahiin 16-vuotiaana.

Layla viittaa erityisesti Mormonin kirjan vanhaan kohtaan, jossa mustaa ihoa kuvataan kirouksena. ”Olen tietoinen siitä nyt, en ollut silloin, kun liityin kirkkoon”, hän sanoo uusimmalla kaudella.

LDS-kirkko ”irtisanoutui” näistä opetuksista virallisesti vuonna 2013 ja korostaa nykyisin, että ”kaikki ovat Jumalan tasavertaisia lapsia rodusta riippumatta”.

Lontoossa BBC haastatteli Naomia, joka toimii paikallisseurakuntansa ”Nuorten naisten johtajana” ja vastaa 12–18-vuotiaiden tyttöjen toiminnasta. Mustana naisena hän kokee tärkeäksi olla näkyvä esimerkki.

”Toivon, että tytöt näkevät minut ja sen, mitä teen, ja ymmärtävät, mikä kaikki on mahdollista”, Naomi sanoo. Hän kertoo, ettei ole kokenut kirkossa rotuun perustuvaa syrjintää, ja muistuttaa, että vanhat opetukset on selkeästi hylätty.

Liioittelua vai rehellinen kuva? Mielipiteet jakautuvat

Britanniassa asuvien Myöhempien Aikojen Pyhien mielipiteet The Secret Lives of Mormon Wives -sarjasta jakautuvat. Moni tunnistaa joitakin todellisia paineita – kuten Utahin tiiviin mormonikuplan – mutta pitää sarjan draamaa tarkoituksella liioiteltuna.

LDS-kirkko julkaisi jo ennen ensimmäisen kauden alkua Iso-Britanniassa kannanoton otsikolla ”Kun viihdemedia vääristää uskoa”. Siinä ei mainittu sarjaa nimeltä, mutta viesti oli selvä:

”Useat viimeaikaiset tuotannot kuvaavat elämäntapoja ja käytäntöjä, jotka ovat räikeässä ristiriidassa kirkon opetusten kanssa. Ymmärrämme, että jotkut mediassa ovat kiinnostuneita kirkostamme, mutta valitettavasti kuvaukset nojaavat usein sensaatiohakuisuuteen ja epätarkkuuksiin, jotka eivät anna reilua tai kattavaa kuvaa jäsentemme elämästä tai heidän pyhistä uskonkäsityksistään.”

Naomi, joka työskentelee itsekin reality-sarjojen parissa tv-tuottajana, tuntee formaatin logiikan hyvin: ”Tiedän liiankin hyvin, että kaikkea korostetaan ja tuotetaan halutun efektin saamiseksi. Olen siitä hyvin tietoinen.”

Miten katsojan kannattaa suhtautua sarjaan?

BBC:n haastattelemien brittimormonien viesti on lopulta melko yksimielinen: The Secret Lives of Mormon Wives voi olla viihdyttävä kurkistus Utahin erikoislaatuiseen kulttuuriin, mutta sitä ei pidä sekoittaa koko Myöhempien Aikojen Pyhien kirkon todellisuuteen. Valtavirtamormonien arki on useimmiten huomattavasti rauhallisempaa ja perhekeskeisempää kuin tosi-tv:n skandaalit antavat ymmärtää.

Samalla keskustelu uskonnon yksityisyydestä, julkisuuskuvasta ja somekohujen vaikutuksesta ei rajaudu vain mormoneihin. Myös muiden ilmiöiden ympärillä on nähty, miten yksittäiset henkilöt ja heidän henkilökohtaiset valintansa voivat paisua mediassa koko yhteisöä koskevaksi kohuksi. Tämä näkyy hyvin esimerkiksi tapauksissa, joissa striimaajat tai somevaikuttajat joutuvat rajuun julkiseen myllerrykseen – kuten pottukoiran ympärille kasautuneissa vakavissa syytöksissä ja niiden synnyttämässä keskustelussa yksityiselämästä ja maineesta.

Lopulta katsojan vastuulle jää erottaa dramatisoitu viihde todellisten uskovien arjesta – ja etsiä tietoa myös ohjelmien ulkopuolelta, jos haluaa ymmärtää, mitä mormonina eläminen todella tarkoittaa.

Ei sisällä instagram post:eja